Jäätelöä!

Tässä kuva Päiville "kiitokseksi" siitä kun julkaisi asiattoman kuvan minusta, jossa viattomana poseeraan parin naisen kanssa...

Voitte päätellä ilmeestä ja annoksesta, pitääkö Päivi Jäätelostä ;)

Voin hieman selventää kuvassa olevaa annosta. Annoksen nimi on 7 Bolas, joka selvisi näin jälkeenpäin ;) eli 7 Palloa. jäätelöpallot ovat suomesta poiketen, hieman isompia (tennispallon kokoisia) ja tuossa annoksessa, kuusi niistä on ympyrän muotoisesti ja seitsemäs keskellä.

Jokaisen pallon päällä on reilusti kermavaahtoa ja kirsikka koristeena. Keskikohtaa koristaa neljä erillistä vohvelia joissa on suklaa kuorrutusta. Koko komeus on rakennettu hedelmä cocktailin päälle, joten syötävää riitti. Eikä siitä todellakaan paljoa jäänyt...

Crocsit maalla, merellä ja ilmassa

Me erotuimme turisteiksi ainakin neljästä syystä:
- lippalakki, auringossa oli pakko käyttää jotain päähinettä ja lippalakki oli siihen erinomaisen kätevä, paikalliset eivät käyttäneet mitään.
- kamera, alati mukana seuraava kamera erotti meidät muusta väestöstä
- kalpea nahka, olimme aluksi liian vaaleita ollaksemme edes kalpeita paikallisia, myöhemmin rusketuksen syvetessä sulauduimme joukkoon paremmin
- crocsit (tai siis niiden halpakopiot), kaikki muut paikalliset käyttivät varvastossuja eli havaijianseja, me käytimme crocseja.


Ehdottomasti parhaat matkakengät olivat kyllä nuo crocs-kopiot ja otsikon mukaisesti ne palvelivat suunnilleen kaikkialla = maalla, merellä ja ilmassa. Otetaan nyt se yksi askel taakse päin, ilmassa ne eivät olleet, mutta maalla, merellä ja muilla matkoilla kylläkin. Kun muut kahlasivat rannalla, he olivat paljain jaloin, me käytimme crocseja. Kun he tulivat rannalle, he käyttivät varvastossuja, me käytimme crocseja. Kun he kulkivat kaupungilla, he käyttivät varvastossuja, me käytimme crocseja.

Kyllä sen huomasi, että jossain kohtaa kenkiämme tuijotettiin, ne poikkesivat niin selvästi katumuodista. Ilmeisesti Crocsit olivat vasta tulossa sinne, koska kaikkein fiinimmässä ostoskeskuksessa, missä kävimme, oli Crocs-myymälä ja samat hinnat kuin Suomessa... Vain parilla muulla aikuisella näimme Crocsit, lapsilla niitä oli jo enemmän, mutta ei mitenkään siinä määrin kuin Suomessa.

Tummaa kauneutta

Tämä kuva tulee sitten vielä kiitokseksi niistä kenkäkommenteista (ja kyllä, odotan kauhulla, mitä saan vastineeksi siitä, että laitan tämän kuvan julkaisuun!).

Todistettu siis on, että jos on mustilla miehillä vetoa joidenkin valkoisten naisten keskuudessa, niin on se sitten niinkin, että valkoinen mies kiinnostaa mustaa naista:

Näitä et tarvitse Brasiliassa

Lupasin jälkiviisaasti kirjoittaa listan asioista/tavaroista, joita brasiliassa ei tarvita.

- Aurinkorasva, niitä ei kannata raahata Suomesta asti, vaan ostaa vasta periltä. Erityisesti Riossa niitä sai sekä Lojas Americanaseista että Drocharioista (jonkinlainen apteekin ja kempparin sekoitus) suunnilleen samaan hintaan ja osin samoja merkkejä kuin Suomesta. Etuna se, että kertoimia on ihan eri tavalla kuin Suomessa, siis niitä samoja 4, 6, 10, 15 ja 20 mitä täältäkin saa ja sen lisäksi aina keroimeen 60 asti. Me emme täältä lähtiessämme löytäneet kuin kerrointa 20 ja jossain kohtaa se vähän isompikin olisi ollut tarpeen.

- Bikinit, niitä on saatavilla kaikissa mahdollisissa väreissä ja kuoseissa ja myös kaikissa mahdollisissa hintaluokissa. Halvimmillaan noin 6 eurolla ja kalleimmillaan noin 25 eurolla. Sikäläiset bikinit ovat sitten tosissaan mallia naru-lappu-naru eli kaikkein kainoimmille en suosittele, en ostanut itsekään. Tosin ainoa paikka maailmassa, jossa voin kuvitella esiintyväni bikineissä vanhempieni suojaisan kasvimaan ulkopuolella, on juuri Brasilia eli jonkin sortin bikinit on syytä olla mukana.

- Pareo. Niitä on myynnissä kaikkialla sekä kaupoissa että rannoilla. Yleensä niissä putiikeissa, missä myydään bikineitäkin on saatavilla myös samaan kuosiin sopivia erilaisia rantavaatteita joko pareoita, mekkoja, kietaisuhameita tai toppeja.

- Pyyheliina. Suurin osa hotelleista tarjoaa pyyhkeet myös rantakäyttöön ja jos ei tarjoa, niin Lojas Americanas myy niitä sen verran edullisesti, että ne voi tarvittaessa hylätä lähtiessään, mikäli eivät enää matkalaukkuihin mahdu.

- Korut. Vain välttämättömät korut kannattaa ottaa mukaan ja sittenkin vielä harkita toisenkin kerran. Ensimmäiseksi se, että kaikki kiiltävä houkuttaa varkaita ja toisekseen paikan päältä saa monenlaista ja monentasoista korua alkaen muutaman realin hintaisesta katukauppakorusta aina H.Sternin kulta- ja kiviluomuksiin.

- Kello. Kello kyllä tarvitaan, mutta siihen pätee osin sama kuin koruihinkin eli niitäkin on saatavissa suhteellisen edullisesti paikan päältä eli jos harkitsee kellon ostamista voi omansa jättää kotiin.

- Meikit. Siis perusmeikit tietenkin tarvitaan mukaan, eihän kukaan nainen lähde ilman niitä, mutta kovin monta vaihtokynsilakkaa ja - huulipunaa ei kannata ottaa mukaan, niitä kun saa varsin edullisesti esim. drocharioista. Lisäksi meikkejä mukaan valitessa on syytä huomioida ruskettuminen. Ainakin minulle kävi niin, että Suomessa hyvät, talvikalpealle iholle sopivat meikit olivat auttamatta liian vaaleita tai muuten "pliisuja" ruskettuneella iholla voimakkaassa auringossa. Mutta se on ihan hyvä (teko)syy ostaa pari uutta huulipunaa.

- Sähköpistokeadaptori. Suomalaiset pistokkeet sopivat brasilialaisiin kyllä, mutta sitten on syytä tarkistaa, että verkkojännite on sopiva, sillä Brasiliassa käytettään sekaisin 110V ja 220V jännitteitä. Ne ovat niin suloisesti sekaisin, että osaan hotellihuoneistamme tuli molemmat jännitteet ja pistorasiat oli merkitty tarralapulla, joka kertoi, mitä jännitettä tästä pistorasiasta tulee.

- Suuria Real-seteleitä. Isommalla kuin 50 realin setelillä on ihan toivotonta maksaa ja monta kertaa jo 50 realia aiheuttaa harmaita hiuksia. Kaupoissa tai ravintoiloissa ei yksinkertaisesti ole vaihtorahaa rikkoa moista eli ravintolassa joutuu vaihtorahoja odottamaan pitkään, kun kokoavat muiden asiakkaiden maksaessa vaihtorahasi tai kauppassa hakevat takahuoneesta vaihtorahaa. Kannattaa siis valita tarkkaan, minkäkokoisella rahalla maksaa ja tarvittaessa rikkoa "vauraamman" näköisissä liikkeissä isompia rahoja pienemmiksi. Jälleen kerran voidaan suositella Lojas americanasia - taisi olla ainoa kauppa, jossa eivät valittaneet 50 realin seteleistä ja tästä syystä maksoimmekin yleensä aina vesi/limpsa ostoksemme viisikymppisellä, jotta saimme pienempää rahaa muualle.

- Selkäreppu. Jälleen kerran liian turvaton tai jos välttämättä haluaa reppua käyttää, on sitä syytä kantaa etupuolella...

- Sanakirja. Siitä ei ollut paljon apua... Jotenkin tuntui, etteivät kaikki paikalliset osanneet lukea, kun yritimme tarjota kirjoitettua tekstiä ohjeeksi - taksit yms. tajusivat huomattavasti paremmin tankero puhetta kuin fiksua kirjoitettua tekstiä.


Lisäksi muutama "näitä et saa Brasiliasta":

- Brasiliaan on turha kuvitella tulevansa tekemään edullisia elektroniikka ostoksia. Tomi kolusi noita putiikkeja ainakin samaan tahtiin kuin minä kenkäliikkeitä ja on sitä mieltä, että elektroniikka ei ole sen halvempaa kuin Suomessa.

- Karkit. Karkit ja makeiset ovat siellä kiven alla. Eläköön terveellinen elämäntapa! Suklaata oli saatavilla vaihtoehdoissa Toblerone tai Nestlen suklaalevyt ja hinnat tuplasti sen mitä Suomessa. Muita karkkeja tavallisista kaupoista ei tahtonut saada lainkaan. Irtokarkit olivat ihan tuntematon käsite, samoin kuin tietenkin salmiakki.

- Sipsit. Tai siis kyllä näitä saa, mutta Pringlesit maksavat noin 4 euroa tuubi eli tunnet itsesi ryöstetyksi, jos ostat niitä. Hotellien minibaareissa hinnat ovat vielä hurjemmat: puolikas tuubi Pringlesejä maksoi yli 5 euroa!

- Pitkähihaiset paidat. Etsimme pitkähihaista matkamuistopaitaa ja sen löytäminen oli vielä pahemman kiven alla kuin norsukokoisen matkamuistopaidan, muutenkin pitkähihaisten vaatteiden löytäminen ei ollut helppoa, farkkuja ja housuja löytyi, mutta paitoja ei juuri lainkaan.

- Maustetut vedet. Valittavana on joko mineraalivettä kaasulla tai ilman tai lipsaa, kuaitia (paikallinen quarana juoma, jotain Pommacin ja Batteryn välistä), olutta, mehuja jne, mutta ei maustettua vettä. Lähimmäksi pääsee Suomestakin saatava H20h, jota saa omenan ja sitruunanmakuisena, muita vaihtoehtoja ei ainakaan meitä tullut vastaan.

- Posti. Posti ei ole posti, eikä mitenkään sinne päin johdateltavissa oleva Poste, Post tai jotain muuta vastaavaa, vaan se on Correios. Tunnusvärit keltainen ja sininen. Tuo nimi todellakin täytyy tietää, sillä mistään muusta ko. paikkaa ei postiksi arvaa, liike näyttää enemmän joltain pankinkonttorilta tai muulta vastaavalta, ei mitenkään erityisesti postilta eli ei kirjeen, kotin tai postimerkin kuvia missään ja postilaatikotkin ovat sisällä konttorissa.

Hoono soomi - ei ääkkösiä?

Jos olet lukenut vanhempia blogi viestejämme, olet varmaan huomannut että osassa on teksti kirjoitettu ilman ä ja ö kirjaimia.

Syy tähän ä ja ö kirjainten puuttumiseen on se, että meillä ei ollut omaa kannettavaa mukana brasiliassa. Käytimme hotellien "business centerin" tietokoneita joissa oli portugalin kielinen windows ja näppäimistö jossa ei ole ä, ö eikä å -kirjaimia.

Siksi teksti saattaa olla vaikealukuista tai jopa huvittavaa...

Perkaamme parhaillaan kuvasatoa (yli 1100 kuvaa) ja valitsemme niistä parhaita, jotka tuomme tänne blogiin katseltavaksi.

- Tomi

Kortit etanapostissa

Olemme tosiaan lähettäneet tukun postikortteja Brasiliasta. Tähän mennessä yksikään ei ole saapunut perille, vaikka ihan varmasti pudotimme ne virallisen postin lootaan vieläpä postitoimiston sisällä. Kortteja on postitettu kolmesta paikasta. Ilmeisesti ne ovat sitten tulossa jossain laivapostissa lentopostin sijaan.

Niinpä toivommekin, että ensimmäinen blogin lukija, joka kortin saa, kirjoittaisi kommentteihin sellaisen saaneensa, jotta tiedämme edes yhden tulleen perille. Kiitos!

Ne löytyivät, ne löytyivät...

Netti kertoo, että matkalaukkumme ovat löytyneet! Ihanaa! Ihanaa! Ihanaa!

Hassuinta on, että se ei kerro, mihin lentokentälle ne ovat ilmaantuneet, mutta jostain päin maailmaa ne ovat jonkun tietoisuuteen tupsahtaneet, koska netin seurantatieto ilmoittaa, että ovat saapuneet lentokentälle. Toivoa siis on, että saamme laukut kotiin.

Mitään ei ole meille kyllä soitettu, vaikka lupasivat soittaa heti kun jotain ilmaantuu. Ilmeisesti ne soittavat sitten vasta kun laukut ovat Porissa ja toimitettavissa meille.

Tarkistin jo sen verran, että Poriin ei tule huomenna lentoja eikä ilmeisesti sunnuntainakaan eli jos laukut eivät ole tämän illan viimeisessä koneessa (saapuu 00:30), niin sitten oletettavasti laukut toimitetaan meille sitten maanantaina - toivottavasti viimeistään maanantaina, jotta pääsen pesemään pyykkiä. Se kun ei yhtään parane siitä, että saa hautua muutaman vuorokauden lisää matkalaukussa.

Kuvia lisätty ja kenkiä kommentoitu

Olemme lisänneet kuvia vanhoihin blogiteksteihin. Yritän laittaa linkkejä tähän niin, että muutettuihin teksteihin pääsee käsiksi suoraan klikkaamalla alleviivattua violettia linkkiä.

Ensimmäiseksi olemme matkalla junassa ja sitten lentokoneessa.
Riossa kävimme botanical gardenissa ja muuallakin. Liikenteestä ja pysäköinnistäkin on opittu jotain.

Anteeksi muuten, nuo kenkäkommentit ovat jossain välissä jääneet vallan huomamatta. Kommentoidaan niitä siis nyt. Jose: ihan varmasti saat kenkiä lainaksi, kahdella ehdolla. Ensimmäinen on se, että saan ne vielä haltuuni siitä hukassa olevasta matkalaukusta ja toisena se, ettet sitten saa murta nilkkaasi niiden kanssa. Jonna: brasilialaiset kokonumerot ovat sekä vaatteissa että kengissä melko erilaiset kuin eurooppalaiset. Kengissä numerot ovat kaksi jopa kolme numeroa pienemmät kuin täällä eli käytännössä minun kenkäni olivat kokoja 33/34/35 mallista riippuen. Mielestäni siellä kyllä oli kokoja ihan reilusti, jos oikein havaitsin niin jopa paikalliseen kokoon 40 asti, mikä vastaa sitten jo eurooppalaista 42 kokoa. Taitavat olla isokenkäisiä nuo brassinaiset.

Älä soita brasiliasta!

Meitä oli kotona odottamassa puhelinlasku, kun saavuimme. Ulkomailla olon kyllä huomasi laskun summasta ja mielenkiinnon vuoksi teimme laskelman siitä, paljonko tekstiviestit ja soittaminen sieltä Suomeen suomalaisella liittymällä maksavat.

Kyseessä siis Elisan liittymä ja käytössä se verkko, jota puhelin tarjosi avataessa, kun emme olleet muistaneet tarkistaa, mitä verkkoa kanttaisi käyttää. Tekstiviestin lähettäminen oli kohtuullisen edullista vain 28 senttiä viestiltä (sama sekä riossa että bahiassa), mutta puhelimessa juoruilua ei juuri kannata harrastaa: puhelut maksavat n. 3,5 euroa minuutilta! Emme me toki mitään maratonpuheluita puhuneet, mutta kyllä parinkin minuutin puhelun jo laskusta huomaa tuolla hintaa.

Olisi ehkä kannattanut käyttää sitä paikallista pre paid- korttia, jota suosittelivat, mutta kun hokasimme sen vähän liian myöhään eli Riosta ei enää kannattanut ostaa ja Bahiasta emme oikeaa liikettä löytäneet.

Muutamia matkakuvia - osa 1 (Päivitetty 11.1.2009)

Tältä matka alkoi, eli Porin juna-asemalta, 19.10 klo 10:12

Junan jälkeen vaihtuikin matkustusväline lentokoneeksi (Boing 757-300)
Kuva on otettu jostain Helsinki - Lontoo väliltä.

Lontoon Heathrowilta lähdettiinkin eteenpäin British Airwaysin (boeing 747-400) koneella, kuva otettu lähtöportin odotustilasta käsin (siksi kuvassa näkyy lasin aiheuttamat heijastukset).

Hotellimme (Golden tulip Ipanema Plaza) sisäänkäynti oli nuolen osoittamassa kohdassa.

Huoneemme oli viidennessä kerroksessa.

Hotellihuoneemme Rio de Janeirossa.

Katuvilinää Rio de Janeirossa.

Ipanema beach.

Me kotona - laukut maailmalla

Otsikko kertookin jo kaiken oleellisen eli me olemme ehjinä ja turvallisesti perillä, mutta omaisuus on hukassa. Tarkoittaa siis sitä, etta matkalaukkumme, molemmat, ovat hävinneet kuin tuhka tuuleen.

Näimme ne viimeisen kerran Salvadorissa ja olimme ylen onnellisia, kun lupasivat tsekata ne suoraan Helsinkiin. Huokaisimme helpotuksesta, kun ajattelimme, ettei tarvitse niitä itse hakea ja siirrellä koneesta toiseen - nyt ei sitten kyllä naurata.

Laukuissa menivät siis kaikki tuliaiset, kaikki ostoksemme ja kaikki matkalla mukana olleet vaatteemme, yhteensä 35 kiloa tavaraa. Laukut ilmoitettiin kadonneiksi eilen ja tähän mennessä niitä ei ole löydetty mistään eli on enemmän kuin todennäköistä, ettei niitä koskaan löydykään.

Olen ihan rehellisesti aika v-tuuntunut tällä hetkellä, vaikka ymmärränkin sen, että laukkuja kulkee miljoonia eri lentokenttien läpi, mutta silti tekee mieli kysyä, että miksi juuri minä tai miksi aina minä... Erityisesti harmittavat sekä tuliaiset että Brasiliasta ostetut uudet vaatteet ja ennen kaikkea ne punaiset kengät, jotka jo tuolla aikaisemmin esittelin.

Nyt on sitten vuorossa se, että aletaan laatia listaa puuttuvista tavaroista ja antaa niille jonkin naköistä hinta-arviota, jotta osataan perätä lentoyhtiöiltä ja vakuutusyhtiöiltä korvausta tavaroista.

Onneksi kamerat sentään olivat käsimatkatavaroissa, jotta ainakin kuvat jäivät, vaikka mitään muuta ei jäisikään muistojen lisäksi.

Vihdoinkin kotona

Jos kaikki on mennyt niin kuin pitaisi, olemme taman tekstin pullahtaessa julkisuuteen kotona nukkumassa. Ajankohta on siis perjantai 7.11. ja aamuyo...eli teksti tulee ajastettuna. Mikali kaikki ei ole niin kuin olettaa sopii, kerromme siita niin pian kuin mahdollista.

Emme vastaa puhelimeen ennen iltapaivaa, edelleen olettaen, etta olemme kotona...

Tyokavereille tiedoksi emme jaaneetkaan tanne - sorry vaan - ja karkkejakin muistettiin ostaa :)

Emmeka aio lopettaa tata bloggausta tahan, vaan lisaamme kuvia ja kommentteja viela kotoakin kasin. Luvassa ainakin "mita olisin tehnyt toisin" ja "tata et tarvitse Brasiliassa osastot" ja paaaljon lisaa kuvia.

Painettu sana ei aina ole totuus.

Heathrowin lentokentän kautta kulkee mailmassa eniten ulkomaisia matkustajia. Kokonaismäärä on yli 67 miljoonaa+me ;) matkustajaa vuodessa.

Heathrowin kentallä on viisi terminaalia ja terminaalien 1 & 2, seka 3 &4 ja 5 välillä kuljetaan busseilla. Matka "pääterminaalista" terminaaliin kolme kestaa noin 10 min, terminaaliin viisi (joka on kauimpana) 15-20 min.

Kun saavuimme Heathrowin kentälle huonosti nukutun yön jälkeen ja pienoisella kiireella (kone vähän myöhässä) niin saimme kokea sen että painettu sana ei aina ole totuus. Ei edes matkatoimiston painettu sana ;). Nimittäin matkatoimiston paperien mukaan, kone suomeen lähtisi terminaalista numero kolme.

Saavuimme terminaaliin kolme sopivasti ennen lähtöä (suositus on 90min ennen lähtöä).

Ennen kuin menimme lipuntarkastukseen, ihmetteli Päivi englanniksi ääneen että miksikohan tämä Finnairin lento nyt lähtee terminaali kolmesta eikä terminaali yhdestä, josta yleensa sen pitaisi lähteä...

Onneksi lipuntarkastusportilla oli avulias mies joka kertoikin että, AY = Finnair lähtee todellakin terminaalista yksi, eikä terminaalista kolme (jossa olimme). No ei siina sitten muu auttanut kuin lähteä tukka putkella kohti terminaalia yksi.

Eli nyt sitten ajelimme 10 minuuttia terminaalista kolme terminaaliin yksi, etsien oikeata paikkaa josta löytäisimme terminaalin yksi odotustilan. Lopulta löysimme sen mutta meita kohtasi ikävä uutinen, lennolle AY 832 ei kerrottu miltä portilta koneeseen pääsee. Ruudulla luki vain että portti ilmoitetaan kl0 09:40 paikallista aikaa. Matkalipuissamme luki että portti suljetaan klo 10:00 eli ilmoituksesta olisi 20 minuuttia aikaa löytää oikea portti ja mennä koneeseen.

No odottelimme ilmoitusta siitä minnepäin terminaalia meidän pitäisi lähteä ja tulihan se ilmoitus sitten 09:42 että portille numero 76 olisi mentävä. Seurasimme nuolia jotka johdattivat meidät ihan terminaalirakennuksen reunamille. Uskonpuute alkoi kolkuttaa, kun matka portille 76 tuntui loputtomalta: 200 metria pohjoiseen, sitten kerros alaspäin, sitten etelään 100 m, sieltä 200m itään, kapeaa kujaa 50m, taas käytävää 100m, 50m epämääräistä tunnelia pitkin ja lopulta tulimme sellaiseen aaltopelti "putkeen" joka oli 10m halkaisijaltaan ja 100m pitkä. Putken puolessavälissä oli kaksi "vastaanottotiskiä" jonka takana touhusi kolme lentoemäntää.

Olimme putkessa noin 09:55. Vajaan 10 minuutin odottelun jälkeen pääsimme tästä "putkesta" Finnairin koneeseen, istumaan ja odottamaan että pääsisimme ilmaan. Joka tapahtuikin sitten vasta 10:50 (vaikkakin lipussa luki että lähtö olisi ollut 10:20).

Matkalla kotiin

Hivenen haikeissa tunnelmissa, silla tama keskiviikko on viimeinen paivamme taalla, eika se edes ole kokonainen, vaan lahdemme paivalla ensin Salvadoriin, josta lennamme Sao Paoloon ja sielta edelleen Lontooseen. Lontoosta jatkamme Helsinkiin suomalaisin siivin ja sielta sitten yojunalla tai bussilla Poriin, vahan aikatauluista riippuen.

Matkalle katoaa siis reilusti vuorokausi, koska aikaero vie jo kuusi tuntia. Eniten jannitamme matkalaukkujen kohtaloa (taas kerran), silla kolme lentoa ja kolme eri lentoyhtiota ( Salvador Sao Paolo lennetaan TAMilla, Sao Paolo Lontoo British Airwaysilla ja Lontoo Helsinkin Finnairilla) voi olla melkoinen sotku, varsinkaan, kun vaihtoaikaa ei ole mitenkaan kovin runsaasti.

Menemme juomaan viimeiset appelsiini/sitruunamehut ja keskitymme ymmartamaan, etta on aika palata kotiin.

Tamar projekti

Olimme perjantaina tutustumassa Tamar projektiin. Tamar projektin tarkoituksena on suojella jo harvinaiseksi kayvia merikilpikonnia.


Talla Tamar projektilla on oma "teemapuistonsa", jossa oli paljon tietoutta kilpikonnista, samaisessa paikassa oli myos muita merenelavia, kuten kaksi haita, mureena, rauskuja, merietanoita, monenlaisia kaloja, joille ei suomesta helposti vastinetta loydy.

Puistossa olisi ollut mahdollista adoptoida oma konna tai osallistua konnien yohon, jossa vapautettiin haudottuja poikasia. Ongelmaksi pikkukonnien suhteen on tullut liian kirkkaat valot (talojen, autojen, tienvarsivalot) pienet konnat kun seuraavat kirkkainta valonlahdetta ja eksyvat. Normaalisti kirkkain valonlahde on meri, jonne konnien on tarkoitus paatya, mutta muut valot hamaavat konnat kulkemaan rannasta poispain. Konnien yon tarkoitus on saattaa mahdollisimman moni turvallisesti mereen.

Teemapuisto ei ollut iso, mutta yllattavan paljon sielta loytyi kaikkea mukavaa katseltavaa. Enemman olisi puistosta saanut irti jos olisi ymmartanyt portugalinkielista selostusta. Opas kun puhui vain portugalia.
Tamar cinemassa oli hieno elokuva vedenalaisesta elamasta "vida do azul" elamaa sinisissa syvyyksissa, seka vahan meita nuoremmille tarkoitettu animaatio "Konna uutisia", jossa oli englanninkielinen tekstitys. Animaatio oli hyvin informatiivinen, siella opetettiin esim. miten kilpikonna elvytetaan (hyodyllinen taito suomessa :)).

Teemapuistosta kun ei paassyt pois muuten kuin kulkemalla matkamuistomyymalan kautta, ja yllattaen Paivin shoppailu mina siella herasi... Paivi nimittain osti itselleen oman konnan... siis kilpikonnan.

Tama konna on vain 12cm pitka ja noin 10cm levea. Ei tosin ole aito vaan pehmolelu :).

Palvelu oli hyvaa matkamuistomyymalassa, ostot paketoitiin ja tuotiin maksun jalkeen kateen.

Hotellihuoneeseen paastyamme tutki Paivi ostostaan tarkemmin (siis avasi paketin kuin jouluna :)) ja hammastykseen paketista loytyi valkoinen nyssakka! eika konnaa!

Ennen kuin mennaan lapsilta kiellettyihin sanoihin, Paivi kuitenkin tutki pakettia tarkemmin ja repesi nauramaan, kun sai paketin auki. Talloin minakin kiinnitin huomioni, mita ihmetta tapahtuu ja tulin lahemmas katsomaan. Valkoinen "nyssakka" osoittautui kilpikonnan munaksi, josta loytyi se ostettu kilpikonna pehmolelu. Muna oli kankaasta ommeltu pussi johon kilpikonna oli laitettu sisaan.

Praia do Forte - ei rahaa

Sen huomaa, etta kun koettaa kilpaa kellon kanssa kirjoittaa, jaa moni tarkea asia kirjoittamatta. Unohdin nimittain mainita aikaisemmassa kirjoituksessamme eraan taman ekoparatiisin hyvista - tai huonoista - puolista. Taalla kun ei tunneta lainkaan rahaa.

Ihan totta! Ei rahaa lainkaan! Tama kun on niita paikkoja, joihin sisaan kirjautuessasi saat latkan, jolla kaikki kirjataan huoneen laskuun ja sitten kun lahdet joudut kuittaamaan heinaseipaallisen laskuja eli sille visalle on sitten taas kayttoa :0 . Hassuinta on se, etta oikeastaan missaan ei myoskaan ole hintoja nakyvilla. Osasta baareista saa drinkkimenun, jossa hinnat nakyvat, mutta esim. rannalla ja altaalla se ei ole mahdollista, on vaan sitten tilattava summa mutikassa. Sama koskee noita kahta hienompaa ravintolaa, siella on listat, joista tilata, vaan ei hintoja - paivan menu on hinnoiteltu ulkopuolelle eli siita saa vahan suuntaa siihen, millaiseen paikkaan on menossa.

Taalla on siis yksi ravintola, jossa tarjoillaan huoneen hintaan kuuluvat ruoat (aamupala ja illallinen) ja kaksi muuta, joissa voi syoda lounasta tai illallista, lisaksi snack baari, allasbaari, toinen baari, jonka nimea en millaan muista ja sitten viela rannalle tarjoilu, joka koskee seka ruokia etta juomia. Vertailun vuoksi todettakoon, etta pina colada maksaa 12 realia, caipirinha 12 realia ja cesar-salaatti 18 realia, ne ovat ainoat hinnat, jotka olemme onnistuneet taalla selvittamaan taman nettiveloituksen (16 realia tunnilta) lisaksi. Kaikki muu tulee sitten huomenna pois lahtiessa yllatyksena - jos meita ei kuulu kotiin olemme jaaneet tanne tiskaamaan ja tarjoilemaan :)

Siina tapauksessa tiskaaminen jaa kuulemma minulle ja Tomi on paattanyt ryhtya rantapummiksi...

Niin juu... realin kurssi, silloin kun viimeksi katsoimme, oli noin 3 eli 1 euro on 3 realia.

Kerrankin riittavan lamminta vetta

Aah, mika ihana tunne oli menna uima-altaaseen, jossa oli riittavan lamminta vetta!

Ipanemassa ja Pestana bahiassa oli hyytavan kylmaa vetta, ehka se oli tarkoitettu joillekin muille kuin minulle. Pestanan altaassa jos oli liikkumatta, niin tuli vilu. Olen ilmeisesti paremmin luotu naille lampimille vesille.

Lamminta vetta loytyy myos tuolta merenpuolelta, rannalta joka on vaatimattomasti 18 km pitka. Siella on paikkoja joissa voi nauttia "natural pool = luonnonaltaassa" tasta ihanan lampimasta vedesta, tosin silloin kuin vesi on alhaalla.

Pieni kalastajakyla nimelta VISA

Kuten Tomi tuossa jo aiemmin kirjoitti, onnistuimme todellakin eksymaan kylaan, jossa oli vain kolme katua. Kun sitten hotellilta tarjottiin paivaohjelmassa kavelya kalastajakylaan, paatimme lahtea mukaan, koska olimme alkaneet epailla, etta siella jossakin oli kyla, jota emme onnistuneet loytamaan.

Nain jalkikateen en ihmettele yhtaan sita, etta eksyimme, silla kylan paakadun sisaankaynti on naamioitu pensain ja kukkapurkein ja lisaksi edessa on valtava maara takseja. Niiden valista puikkelehtimalla sitten paasee varsin kauniille ja elavaiselle kadulle, jonka varrelta loytyy vaikka mita.

Kuvassa "pääkadun sisäänkäynti..."

Ajalta ennen turisteja Praia do Forte oli tosiaan pieni 300 asukkaan kalastajakyla, jonne ei ollut edes siltaa, vaan liikenne joen yli hoidettiin lautalla, joka kuljetti kaksi autoa kerrallaan. Hivenen on tilanne siita muuttunut, asukkaita ei edelleenkaan ole sen enempaa, mutta turisteja on sitten sitakin enemman.

Hyva merkki siita, etta paikalliset ovat tajunneet, missa mennaan on se, etta kylaan saavuttaessa vastassa on kyltti, jossa ylinna on teksti "visa" ja luottokortinkuva ja sen jalkeen kuudella seitsemalla kielella tervetuloa-teksti. Samainen visa-logo loytyy vahintaan kerran jokaisen liikkeen edustalta, toiseen kertaan nimikyltista ja kolmannen kerran sisalta kassatiskilta. Eli kylla sita voisi ihan perustellusti sanoa, kalastajakylaksi nimelta VISA.

Sen verran he ovat tiukkoja kylansa laadusta, etta kauppaliikkeita ei saa myyda ulkopuolisille, vaan ne voivat vain periytya suvussa. Lisaksi kylan lait rajoittavat, ettei yksikaan talo saa olla korkeampi kuin kookospalmu eli tarkoittaa kaytannossa maksimissaan kolmea kerrosta.


Tuotteet, joita he kauppaavat ovat hyvin laadukkaita ja suurimmalta osaltaan hyvin hintavia eli se visa on ihan paikallaan olla mukana.

Lisko paratiisissa

Tama tekstit ei ole sitten tarkoitettu Tertun luettavaksi, etta jatathan suosiolla valiin :)

Kun tassa eraana paivana (taalla on se ongelma, ettei juuri ole kelloja missaan eika oikein mitaan muutakaan kiinnekohtaa aikaan) olimme lahdossa aamupalalle, niin huomasimme saaneemme etuovemme kohdalle puuhun mielenkiintoisen vierailijan. Puussa alle metrin paassa kaytavan kaiteesta oli iguaani aamupalalla.

Eika muuten ollut mikaan pikkulisko, talla oli pituutta ehka 60-70 senttia ja yllattavan katevasti se onnistui puussa liikkumaan, vaikka olisi kuvitellut sen helposti putoavan. Ja se nopeus, jolla se pisteli kukkia ja lehtia suuhunsa oli hammastyttava.

En enaa yhtaan ihmettele, etta meita kehotettiin pitamaan huoneemme lasiovet kiinni aina kun ei ole valttamatonta pitaa niita auki, silla kohtahan taalla olisi huone taynna seka uteliaita pikkuapinoita, joita on taalla todella paljon, ja parhaassa tapauksessa viela iguaanikin samassa sopassa...

Ruokaa, ruokaa, lisaa ruokaa

Onneksi taalla on hotellin puolesta toimintaa joka paivalle, siivoojatytot jakavat joka ilta huoneeseen kaksi kilpikonnan mallista suklaata, kukkia ja seuraavan paivan ohjelman. Tuo ohjelma sisaltaa erilaisia liikunnallisia aktiviiteetteja alkaen venyttelysta, allasjumpasta ja loppuen "tilattaviin" harrasteisiin, kuten purjehdukseen erilaisilla aluksilla, syvanmeren kalastukseen ja ratsastukseen nain vain muutaman mainitakseni.

Nama ovat aika valttamattomia siksi, etta muutoin paivaa rytmittavat ruokailut: aamupala 7-10 valilla aamulla ja illallinen 19:30-22:00 valilla illalla. Molemmat ovat buffet-tyylisia eli syo niin paljon kuin kehtaat tai jaksat tai pystyt. Ruokaa on laidasta laitaan aamulla tietysti niita perinteisia hedelmia montaa sorttia ja joka aamu jotain erilaista mehua (olemme kokeilleet mm. umbumehua ja cashewmehua), naiden lisaksi tietysti leipaa, leikkeleita, muroja tai mysleja, jogurttia, kakkuja, pullaa jne ja kaiken kruununa kokki joka paistaa munakasta, munia tai muuta kunkin asiakkaan halun mukaan.

Illallinen eroaa tasta sikali, etta tarjolla on sitten salaatteja, erilaisia lampimia ruokia, edelleen niita hedelmia, vahan lisaa jalkiruokia ja yleensa kaksi kokkia, jotka tarjoavat kumpikun erilaista ruokaa. Eli kun on syonyt masun tayteen on hyva menna kuuntelemaan itaohjelmaa ja kellahtaa sen jalkeen sankyyn odottamaan aamupalaa.

Mitaan disco- tai yokerhopaikkoja taalla hotellialueella ei ole, johtuuko sitten siita, etta taalla on paljon lapsiperheita ja iakkaampia ihmisia. Kylan tarjontaa emme ole viela ehtineet katsastaa, mutta kylla sielta varmaan jokin menopaikka loytyy.

Jussille tiedoksi: paivantasaaja ylitettiin lentaen eli emme oli viela joutuneet kolihiissaukseen, mutta katsotaan, miten kay paluumatkalla ;-)

Toivottavasti siella Maijan saunassa on hivenen lampimampaa kuin taalla, paivalla edelleen se +35 astetta. Pakko myontaa, etta paluu markaan ja kylmaan kauhistuttaa, harkitsemme vakavasti jaamista tanne.

Brasilianmatkaajat eksyksissa...

Niin siina vaan kavi, etta eksyimme, tosin jo ensimmaisena paivana taalla Praia do fortessa. Puolenpaivan aikaan tulimme ja kun meidat oli golfkarrylla viety hotellihuoneeseemme ja saimme matkalaukut yms. tarpeelliset purettua, lahdimme heti tutkimaan paikkaa jalkasin.

Saimme kummeksuvia katseita kun menimme jalkaisin, olisi ilmeisesti pitanut ottaa ¨taksi" joka olisi ollut tavallinen taksi tai ¨tuktuk¨. Tuktuk on kaksi polkupyoraa hitsattuna yhteen, jossa on edessa kaksi paikkaa ja polkemaan paasee kaksi, eli mahdollisuus on etta asiakaskin polkee (hyva businessidea muuten). Tarkoituksemme oli menna paikalliseen kalastajakylaan katsomaan olisiko siella jotain mielenkiintoista, kuulimme etta sinne oli matkaa 800m ja etta siella olisi kauppakatu. Kauppakadun lisaksi tassa 300 hengen kalastajakylassa on 3 paakatua, ja me onnistuimme valitsemaan sen, jonka varrella ei ollut oikeastaan yhtaan liiketta, vain "condominiumeja = varakkaiden ihmisten mokkialue". Palasimme sielta takaisin hotellille tyhjin kasin, ihmetellen, etta jopas oli heikko esitys...

Päivitys: 08.11.2008

Tuktuk "taksi"

Praia do Forte- ekoparatiisi

Olemme siis olleet jo muutaman paivan taalla kolmannessa paikassamme Praia do Forte Eco resortissa. Ekous ilmeisesti tulee siita, etta paikka on aikanaan rakennettu osittain kierratysmateriaalista, taalla on oma vedenpuhdistamo ja suositaan paikallista tavaraa keittiossa - osa kasvatetaan jopa itse. Olemme tosin kylla missaanneet sen, miten ne aamupalapoydan kookokset poimitaan, mutta ehka viela ehdimme nahda.

Tama paikka alkaa olla lahella sita maanpaalista paratiisia. Hotellirakennukset ovat matalia kaksi kerroksisia rivitaloja, joissa on maksimissaan kymmenen asuntoa per talo. Meilla on kamppa yhden tallaisen rivarin kakkoskerroksesta, meri nakoalalla. Mereen matkaa noin 100m. Parveke on iso, yli 7 neliota, ja siella on seka tuolit etta poyta ja se valttamaton hyodyke eli brasilialainen riippumatto. Verhoja huoneessa ei ole lainkaan, vaan ikkunana toimivan parvekkeen oven eteen vedetaan puuovet, kun halutaan pimentaa huone, muutoin edessa ovat lasiset ovet, jotta nakoalasta paasee nauttimaan.


Olemme kayneet kadenvaantoa siivoojien kanssa ja voittaneet ensimmaisen eran. Meni kaksi paivaa ja runsaasti vihjeita ja kasieleita, ennen kuin saimme ne ymmartamaan, ettei sankyja saa erottaa. Meilla oli nimittain huoneessamme kaksi sankya ja puolen metrin paassa toisistaan ja eihan se nyt mitenkaan haamatkalla kay, etta toinen nukkuu toisella puolen huonetta ja toinen toisella...

Tama on tosiaan kuin asuisi keskella kasvitieteellista puutarhaa, hotellin alueella on runsaasti erilaisia kasveja, lintuja ja elaimia ja mika harvinaisinta seka meri, jarvi etta joki. Meri ja joki ovat aidot, mutta jarvi keinotekoinen.

Kuvia lisaamme taas myohemmin, namakin ryostavat netin kaytosta niin paljon, ettei niita ehdi ostetun ajan puitteissa tanne ladata tai tulee konkurssi. :)