Olemme elossa, vaikka blogi vaikuttaa kuolleelta.
Yritän saada blogiin lisää kuvia joulun jälkeen.
Erittäin hauskaa joulua kaikille lukijoille.
maanantai 22. joulukuuta 2008
maanantai 17. marraskuuta 2008
Jäätelöä!
Tässä kuva Päiville "kiitokseksi" siitä kun julkaisi asiattoman kuvan minusta, jossa viattomana poseeraan parin naisen kanssa...
Voitte päätellä ilmeestä ja annoksesta, pitääkö Päivi Jäätelostä ;)
Voin hieman selventää kuvassa olevaa annosta. Annoksen nimi on 7 Bolas, joka selvisi näin jälkeenpäin ;) eli 7 Palloa. jäätelöpallot ovat suomesta poiketen, hieman isompia (tennispallon kokoisia) ja tuossa annoksessa, kuusi niistä on ympyrän muotoisesti ja seitsemäs keskellä.
Jokaisen pallon päällä on reilusti kermavaahtoa ja kirsikka koristeena. Keskikohtaa koristaa neljä erillistä vohvelia joissa on suklaa kuorrutusta. Koko komeus on rakennettu hedelmä cocktailin päälle, joten syötävää riitti. Eikä siitä todellakaan paljoa jäänyt...
Voitte päätellä ilmeestä ja annoksesta, pitääkö Päivi Jäätelostä ;)
Voin hieman selventää kuvassa olevaa annosta. Annoksen nimi on 7 Bolas, joka selvisi näin jälkeenpäin ;) eli 7 Palloa. jäätelöpallot ovat suomesta poiketen, hieman isompia (tennispallon kokoisia) ja tuossa annoksessa, kuusi niistä on ympyrän muotoisesti ja seitsemäs keskellä.Jokaisen pallon päällä on reilusti kermavaahtoa ja kirsikka koristeena. Keskikohtaa koristaa neljä erillistä vohvelia joissa on suklaa kuorrutusta. Koko komeus on rakennettu hedelmä cocktailin päälle, joten syötävää riitti. Eikä siitä todellakaan paljoa jäänyt...
keskiviikko 12. marraskuuta 2008
Crocsit maalla, merellä ja ilmassa
Me erotuimme turisteiksi ainakin neljästä syystä:
- lippalakki, auringossa oli pakko käyttää jotain päähinettä ja lippalakki oli siihen erinomaisen kätevä, paikalliset eivät käyttäneet mitään.
- kamera, alati mukana seuraava kamera erotti meidät muusta väestöstä
- kalpea nahka, olimme aluksi liian vaaleita ollaksemme edes kalpeita paikallisia, myöhemmin rusketuksen syvetessä sulauduimme joukkoon paremmin
- crocsit (tai siis niiden halpakopiot), kaikki muut paikalliset käyttivät varvastossuja eli havaijianseja, me käytimme crocseja.
Ehdottomasti parhaat matkakengät olivat kyllä nuo crocs-kopiot ja otsikon mukaisesti ne palvelivat suunnilleen kaikkialla = maalla, merellä ja ilmassa. Otetaan nyt se yksi askel taakse päin, ilmassa ne eivät olleet, mutta maalla, merellä ja muilla matkoilla kylläkin. Kun muut kahlasivat rannalla, he olivat paljain jaloin, me käytimme crocseja. Kun he tulivat rannalle, he käyttivät varvastossuja, me käytimme crocseja. Kun he kulkivat kaupungilla, he käyttivät varvastossuja, me käytimme crocseja.
Kyllä sen huomasi, että jossain kohtaa kenkiämme tuijotettiin, ne poikkesivat niin selvästi katumuodista. Ilmeisesti Crocsit olivat vasta tulossa sinne, koska kaikkein fiinimmässä ostoskeskuksessa, missä kävimme, oli Crocs-myymälä ja samat hinnat kuin Suomessa... Vain parilla muulla aikuisella näimme Crocsit, lapsilla niitä oli jo enemmän, mutta ei mitenkään siinä määrin kuin Suomessa.
- lippalakki, auringossa oli pakko käyttää jotain päähinettä ja lippalakki oli siihen erinomaisen kätevä, paikalliset eivät käyttäneet mitään.
- kamera, alati mukana seuraava kamera erotti meidät muusta väestöstä
- kalpea nahka, olimme aluksi liian vaaleita ollaksemme edes kalpeita paikallisia, myöhemmin rusketuksen syvetessä sulauduimme joukkoon paremmin
- crocsit (tai siis niiden halpakopiot), kaikki muut paikalliset käyttivät varvastossuja eli havaijianseja, me käytimme crocseja.
Ehdottomasti parhaat matkakengät olivat kyllä nuo crocs-kopiot ja otsikon mukaisesti ne palvelivat suunnilleen kaikkialla = maalla, merellä ja ilmassa. Otetaan nyt se yksi askel taakse päin, ilmassa ne eivät olleet, mutta maalla, merellä ja muilla matkoilla kylläkin. Kun muut kahlasivat rannalla, he olivat paljain jaloin, me käytimme crocseja. Kun he tulivat rannalle, he käyttivät varvastossuja, me käytimme crocseja. Kun he kulkivat kaupungilla, he käyttivät varvastossuja, me käytimme crocseja.
Kyllä sen huomasi, että jossain kohtaa kenkiämme tuijotettiin, ne poikkesivat niin selvästi katumuodista. Ilmeisesti Crocsit olivat vasta tulossa sinne, koska kaikkein fiinimmässä ostoskeskuksessa, missä kävimme, oli Crocs-myymälä ja samat hinnat kuin Suomessa... Vain parilla muulla aikuisella näimme Crocsit, lapsilla niitä oli jo enemmän, mutta ei mitenkään siinä määrin kuin Suomessa.
Tummaa kauneutta
Tämä kuva tulee sitten vielä kiitokseksi niistä kenkäkommenteista (ja kyllä, odotan kauhulla, mitä saan vastineeksi siitä, että laitan tämän kuvan julkaisuun!).
Todistettu siis on, että jos on mustilla miehillä vetoa joidenkin valkoisten naisten keskuudessa, niin on se sitten niinkin, että valkoinen mies kiinnostaa mustaa naista:
Todistettu siis on, että jos on mustilla miehillä vetoa joidenkin valkoisten naisten keskuudessa, niin on se sitten niinkin, että valkoinen mies kiinnostaa mustaa naista:
Näitä et tarvitse Brasiliassa
Lupasin jälkiviisaasti kirjoittaa listan asioista/tavaroista, joita brasiliassa ei tarvita.
- Aurinkorasva, niitä ei kannata raahata Suomesta asti, vaan ostaa vasta periltä. Erityisesti Riossa niitä sai sekä Lojas Americanaseista että Drocharioista (jonkinlainen apteekin ja kempparin sekoitus) suunnilleen samaan hintaan ja osin samoja merkkejä kuin Suomesta. Etuna se, että kertoimia on ihan eri tavalla kuin Suomessa, siis niitä samoja 4, 6, 10, 15 ja 20 mitä täältäkin saa ja sen lisäksi aina keroimeen 60 asti. Me emme täältä lähtiessämme löytäneet kuin kerrointa 20 ja jossain kohtaa se vähän isompikin olisi ollut tarpeen.
- Bikinit, niitä on saatavilla kaikissa mahdollisissa väreissä ja kuoseissa ja myös kaikissa mahdollisissa hintaluokissa. Halvimmillaan noin 6 eurolla ja kalleimmillaan noin 25 eurolla. Sikäläiset bikinit ovat sitten tosissaan mallia naru-lappu-naru eli kaikkein kainoimmille en suosittele, en ostanut itsekään. Tosin ainoa paikka maailmassa, jossa voin kuvitella esiintyväni bikineissä vanhempieni suojaisan kasvimaan ulkopuolella, on juuri Brasilia eli jonkin sortin bikinit on syytä olla mukana.
- Pareo. Niitä on myynnissä kaikkialla sekä kaupoissa että rannoilla. Yleensä niissä putiikeissa, missä myydään bikineitäkin on saatavilla myös samaan kuosiin sopivia erilaisia rantavaatteita joko pareoita, mekkoja, kietaisuhameita tai toppeja.
- Pyyheliina. Suurin osa hotelleista tarjoaa pyyhkeet myös rantakäyttöön ja jos ei tarjoa, niin Lojas Americanas myy niitä sen verran edullisesti, että ne voi tarvittaessa hylätä lähtiessään, mikäli eivät enää matkalaukkuihin mahdu.
- Korut. Vain välttämättömät korut kannattaa ottaa mukaan ja sittenkin vielä harkita toisenkin kerran. Ensimmäiseksi se, että kaikki kiiltävä houkuttaa varkaita ja toisekseen paikan päältä saa monenlaista ja monentasoista korua alkaen muutaman realin hintaisesta katukauppakorusta aina H.Sternin kulta- ja kiviluomuksiin.
- Kello. Kello kyllä tarvitaan, mutta siihen pätee osin sama kuin koruihinkin eli niitäkin on saatavissa suhteellisen edullisesti paikan päältä eli jos harkitsee kellon ostamista voi omansa jättää kotiin.
- Meikit. Siis perusmeikit tietenkin tarvitaan mukaan, eihän kukaan nainen lähde ilman niitä, mutta kovin monta vaihtokynsilakkaa ja - huulipunaa ei kannata ottaa mukaan, niitä kun saa varsin edullisesti esim. drocharioista. Lisäksi meikkejä mukaan valitessa on syytä huomioida ruskettuminen. Ainakin minulle kävi niin, että Suomessa hyvät, talvikalpealle iholle sopivat meikit olivat auttamatta liian vaaleita tai muuten "pliisuja" ruskettuneella iholla voimakkaassa auringossa. Mutta se on ihan hyvä (teko)syy ostaa pari uutta huulipunaa.
- Sähköpistokeadaptori. Suomalaiset pistokkeet sopivat brasilialaisiin kyllä, mutta sitten on syytä tarkistaa, että verkkojännite on sopiva, sillä Brasiliassa käytettään sekaisin 110V ja 220V jännitteitä. Ne ovat niin suloisesti sekaisin, että osaan hotellihuoneistamme tuli molemmat jännitteet ja pistorasiat oli merkitty tarralapulla, joka kertoi, mitä jännitettä tästä pistorasiasta tulee.
- Suuria Real-seteleitä. Isommalla kuin 50 realin setelillä on ihan toivotonta maksaa ja monta kertaa jo 50 realia aiheuttaa harmaita hiuksia. Kaupoissa tai ravintoiloissa ei yksinkertaisesti ole vaihtorahaa rikkoa moista eli ravintolassa joutuu vaihtorahoja odottamaan pitkään, kun kokoavat muiden asiakkaiden maksaessa vaihtorahasi tai kauppassa hakevat takahuoneesta vaihtorahaa. Kannattaa siis valita tarkkaan, minkäkokoisella rahalla maksaa ja tarvittaessa rikkoa "vauraamman" näköisissä liikkeissä isompia rahoja pienemmiksi. Jälleen kerran voidaan suositella Lojas americanasia - taisi olla ainoa kauppa, jossa eivät valittaneet 50 realin seteleistä ja tästä syystä maksoimmekin yleensä aina vesi/limpsa ostoksemme viisikymppisellä, jotta saimme pienempää rahaa muualle.
- Selkäreppu. Jälleen kerran liian turvaton tai jos välttämättä haluaa reppua käyttää, on sitä syytä kantaa etupuolella...
- Sanakirja. Siitä ei ollut paljon apua... Jotenkin tuntui, etteivät kaikki paikalliset osanneet lukea, kun yritimme tarjota kirjoitettua tekstiä ohjeeksi - taksit yms. tajusivat huomattavasti paremmin tankero puhetta kuin fiksua kirjoitettua tekstiä.
Lisäksi muutama "näitä et saa Brasiliasta":
- Brasiliaan on turha kuvitella tulevansa tekemään edullisia elektroniikka ostoksia. Tomi kolusi noita putiikkeja ainakin samaan tahtiin kuin minä kenkäliikkeitä ja on sitä mieltä, että elektroniikka ei ole sen halvempaa kuin Suomessa.
- Karkit. Karkit ja makeiset ovat siellä kiven alla. Eläköön terveellinen elämäntapa! Suklaata oli saatavilla vaihtoehdoissa Toblerone tai Nestlen suklaalevyt ja hinnat tuplasti sen mitä Suomessa. Muita karkkeja tavallisista kaupoista ei tahtonut saada lainkaan. Irtokarkit olivat ihan tuntematon käsite, samoin kuin tietenkin salmiakki.
- Sipsit. Tai siis kyllä näitä saa, mutta Pringlesit maksavat noin 4 euroa tuubi eli tunnet itsesi ryöstetyksi, jos ostat niitä. Hotellien minibaareissa hinnat ovat vielä hurjemmat: puolikas tuubi Pringlesejä maksoi yli 5 euroa!
- Pitkähihaiset paidat. Etsimme pitkähihaista matkamuistopaitaa ja sen löytäminen oli vielä pahemman kiven alla kuin norsukokoisen matkamuistopaidan, muutenkin pitkähihaisten vaatteiden löytäminen ei ollut helppoa, farkkuja ja housuja löytyi, mutta paitoja ei juuri lainkaan.
- Maustetut vedet. Valittavana on joko mineraalivettä kaasulla tai ilman tai lipsaa, kuaitia (paikallinen quarana juoma, jotain Pommacin ja Batteryn välistä), olutta, mehuja jne, mutta ei maustettua vettä. Lähimmäksi pääsee Suomestakin saatava H20h, jota saa omenan ja sitruunanmakuisena, muita vaihtoehtoja ei ainakaan meitä tullut vastaan.
- Posti. Posti ei ole posti, eikä mitenkään sinne päin johdateltavissa oleva Poste, Post tai jotain muuta vastaavaa, vaan se on Correios. Tunnusvärit keltainen ja sininen. Tuo nimi todellakin täytyy tietää, sillä mistään muusta ko. paikkaa ei postiksi arvaa, liike näyttää enemmän joltain pankinkonttorilta tai muulta vastaavalta, ei mitenkään erityisesti postilta eli ei kirjeen, kotin tai postimerkin kuvia missään ja postilaatikotkin ovat sisällä konttorissa.
- Aurinkorasva, niitä ei kannata raahata Suomesta asti, vaan ostaa vasta periltä. Erityisesti Riossa niitä sai sekä Lojas Americanaseista että Drocharioista (jonkinlainen apteekin ja kempparin sekoitus) suunnilleen samaan hintaan ja osin samoja merkkejä kuin Suomesta. Etuna se, että kertoimia on ihan eri tavalla kuin Suomessa, siis niitä samoja 4, 6, 10, 15 ja 20 mitä täältäkin saa ja sen lisäksi aina keroimeen 60 asti. Me emme täältä lähtiessämme löytäneet kuin kerrointa 20 ja jossain kohtaa se vähän isompikin olisi ollut tarpeen.
- Bikinit, niitä on saatavilla kaikissa mahdollisissa väreissä ja kuoseissa ja myös kaikissa mahdollisissa hintaluokissa. Halvimmillaan noin 6 eurolla ja kalleimmillaan noin 25 eurolla. Sikäläiset bikinit ovat sitten tosissaan mallia naru-lappu-naru eli kaikkein kainoimmille en suosittele, en ostanut itsekään. Tosin ainoa paikka maailmassa, jossa voin kuvitella esiintyväni bikineissä vanhempieni suojaisan kasvimaan ulkopuolella, on juuri Brasilia eli jonkin sortin bikinit on syytä olla mukana.
- Pareo. Niitä on myynnissä kaikkialla sekä kaupoissa että rannoilla. Yleensä niissä putiikeissa, missä myydään bikineitäkin on saatavilla myös samaan kuosiin sopivia erilaisia rantavaatteita joko pareoita, mekkoja, kietaisuhameita tai toppeja.
- Pyyheliina. Suurin osa hotelleista tarjoaa pyyhkeet myös rantakäyttöön ja jos ei tarjoa, niin Lojas Americanas myy niitä sen verran edullisesti, että ne voi tarvittaessa hylätä lähtiessään, mikäli eivät enää matkalaukkuihin mahdu.
- Korut. Vain välttämättömät korut kannattaa ottaa mukaan ja sittenkin vielä harkita toisenkin kerran. Ensimmäiseksi se, että kaikki kiiltävä houkuttaa varkaita ja toisekseen paikan päältä saa monenlaista ja monentasoista korua alkaen muutaman realin hintaisesta katukauppakorusta aina H.Sternin kulta- ja kiviluomuksiin.
- Kello. Kello kyllä tarvitaan, mutta siihen pätee osin sama kuin koruihinkin eli niitäkin on saatavissa suhteellisen edullisesti paikan päältä eli jos harkitsee kellon ostamista voi omansa jättää kotiin.
- Meikit. Siis perusmeikit tietenkin tarvitaan mukaan, eihän kukaan nainen lähde ilman niitä, mutta kovin monta vaihtokynsilakkaa ja - huulipunaa ei kannata ottaa mukaan, niitä kun saa varsin edullisesti esim. drocharioista. Lisäksi meikkejä mukaan valitessa on syytä huomioida ruskettuminen. Ainakin minulle kävi niin, että Suomessa hyvät, talvikalpealle iholle sopivat meikit olivat auttamatta liian vaaleita tai muuten "pliisuja" ruskettuneella iholla voimakkaassa auringossa. Mutta se on ihan hyvä (teko)syy ostaa pari uutta huulipunaa.
- Sähköpistokeadaptori. Suomalaiset pistokkeet sopivat brasilialaisiin kyllä, mutta sitten on syytä tarkistaa, että verkkojännite on sopiva, sillä Brasiliassa käytettään sekaisin 110V ja 220V jännitteitä. Ne ovat niin suloisesti sekaisin, että osaan hotellihuoneistamme tuli molemmat jännitteet ja pistorasiat oli merkitty tarralapulla, joka kertoi, mitä jännitettä tästä pistorasiasta tulee.
- Suuria Real-seteleitä. Isommalla kuin 50 realin setelillä on ihan toivotonta maksaa ja monta kertaa jo 50 realia aiheuttaa harmaita hiuksia. Kaupoissa tai ravintoiloissa ei yksinkertaisesti ole vaihtorahaa rikkoa moista eli ravintolassa joutuu vaihtorahoja odottamaan pitkään, kun kokoavat muiden asiakkaiden maksaessa vaihtorahasi tai kauppassa hakevat takahuoneesta vaihtorahaa. Kannattaa siis valita tarkkaan, minkäkokoisella rahalla maksaa ja tarvittaessa rikkoa "vauraamman" näköisissä liikkeissä isompia rahoja pienemmiksi. Jälleen kerran voidaan suositella Lojas americanasia - taisi olla ainoa kauppa, jossa eivät valittaneet 50 realin seteleistä ja tästä syystä maksoimmekin yleensä aina vesi/limpsa ostoksemme viisikymppisellä, jotta saimme pienempää rahaa muualle.
- Selkäreppu. Jälleen kerran liian turvaton tai jos välttämättä haluaa reppua käyttää, on sitä syytä kantaa etupuolella...
- Sanakirja. Siitä ei ollut paljon apua... Jotenkin tuntui, etteivät kaikki paikalliset osanneet lukea, kun yritimme tarjota kirjoitettua tekstiä ohjeeksi - taksit yms. tajusivat huomattavasti paremmin tankero puhetta kuin fiksua kirjoitettua tekstiä.
Lisäksi muutama "näitä et saa Brasiliasta":
- Brasiliaan on turha kuvitella tulevansa tekemään edullisia elektroniikka ostoksia. Tomi kolusi noita putiikkeja ainakin samaan tahtiin kuin minä kenkäliikkeitä ja on sitä mieltä, että elektroniikka ei ole sen halvempaa kuin Suomessa.
- Karkit. Karkit ja makeiset ovat siellä kiven alla. Eläköön terveellinen elämäntapa! Suklaata oli saatavilla vaihtoehdoissa Toblerone tai Nestlen suklaalevyt ja hinnat tuplasti sen mitä Suomessa. Muita karkkeja tavallisista kaupoista ei tahtonut saada lainkaan. Irtokarkit olivat ihan tuntematon käsite, samoin kuin tietenkin salmiakki.
- Sipsit. Tai siis kyllä näitä saa, mutta Pringlesit maksavat noin 4 euroa tuubi eli tunnet itsesi ryöstetyksi, jos ostat niitä. Hotellien minibaareissa hinnat ovat vielä hurjemmat: puolikas tuubi Pringlesejä maksoi yli 5 euroa!
- Pitkähihaiset paidat. Etsimme pitkähihaista matkamuistopaitaa ja sen löytäminen oli vielä pahemman kiven alla kuin norsukokoisen matkamuistopaidan, muutenkin pitkähihaisten vaatteiden löytäminen ei ollut helppoa, farkkuja ja housuja löytyi, mutta paitoja ei juuri lainkaan.
- Maustetut vedet. Valittavana on joko mineraalivettä kaasulla tai ilman tai lipsaa, kuaitia (paikallinen quarana juoma, jotain Pommacin ja Batteryn välistä), olutta, mehuja jne, mutta ei maustettua vettä. Lähimmäksi pääsee Suomestakin saatava H20h, jota saa omenan ja sitruunanmakuisena, muita vaihtoehtoja ei ainakaan meitä tullut vastaan.
- Posti. Posti ei ole posti, eikä mitenkään sinne päin johdateltavissa oleva Poste, Post tai jotain muuta vastaavaa, vaan se on Correios. Tunnusvärit keltainen ja sininen. Tuo nimi todellakin täytyy tietää, sillä mistään muusta ko. paikkaa ei postiksi arvaa, liike näyttää enemmän joltain pankinkonttorilta tai muulta vastaavalta, ei mitenkään erityisesti postilta eli ei kirjeen, kotin tai postimerkin kuvia missään ja postilaatikotkin ovat sisällä konttorissa.
tiistai 11. marraskuuta 2008
Hoono soomi - ei ääkkösiä?
Jos olet lukenut vanhempia blogi viestejämme, olet varmaan huomannut että osassa on teksti kirjoitettu ilman ä ja ö kirjaimia.
Syy tähän ä ja ö kirjainten puuttumiseen on se, että meillä ei ollut omaa kannettavaa mukana brasiliassa. Käytimme hotellien "business centerin" tietokoneita joissa oli portugalin kielinen windows ja näppäimistö jossa ei ole ä, ö eikä å -kirjaimia.
Siksi teksti saattaa olla vaikealukuista tai jopa huvittavaa...
Perkaamme parhaillaan kuvasatoa (yli 1100 kuvaa) ja valitsemme niistä parhaita, jotka tuomme tänne blogiin katseltavaksi.
- Tomi
Syy tähän ä ja ö kirjainten puuttumiseen on se, että meillä ei ollut omaa kannettavaa mukana brasiliassa. Käytimme hotellien "business centerin" tietokoneita joissa oli portugalin kielinen windows ja näppäimistö jossa ei ole ä, ö eikä å -kirjaimia.
Siksi teksti saattaa olla vaikealukuista tai jopa huvittavaa...
Perkaamme parhaillaan kuvasatoa (yli 1100 kuvaa) ja valitsemme niistä parhaita, jotka tuomme tänne blogiin katseltavaksi.
- Tomi
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Kortit etanapostissa
Olemme tosiaan lähettäneet tukun postikortteja Brasiliasta. Tähän mennessä yksikään ei ole saapunut perille, vaikka ihan varmasti pudotimme ne virallisen postin lootaan vieläpä postitoimiston sisällä. Kortteja on postitettu kolmesta paikasta. Ilmeisesti ne ovat sitten tulossa jossain laivapostissa lentopostin sijaan.
Niinpä toivommekin, että ensimmäinen blogin lukija, joka kortin saa, kirjoittaisi kommentteihin sellaisen saaneensa, jotta tiedämme edes yhden tulleen perille. Kiitos!
Niinpä toivommekin, että ensimmäinen blogin lukija, joka kortin saa, kirjoittaisi kommentteihin sellaisen saaneensa, jotta tiedämme edes yhden tulleen perille. Kiitos!
perjantai 7. marraskuuta 2008
Ne löytyivät, ne löytyivät...
Netti kertoo, että matkalaukkumme ovat löytyneet! Ihanaa! Ihanaa! Ihanaa!
Hassuinta on, että se ei kerro, mihin lentokentälle ne ovat ilmaantuneet, mutta jostain päin maailmaa ne ovat jonkun tietoisuuteen tupsahtaneet, koska netin seurantatieto ilmoittaa, että ovat saapuneet lentokentälle. Toivoa siis on, että saamme laukut kotiin.
Mitään ei ole meille kyllä soitettu, vaikka lupasivat soittaa heti kun jotain ilmaantuu. Ilmeisesti ne soittavat sitten vasta kun laukut ovat Porissa ja toimitettavissa meille.
Tarkistin jo sen verran, että Poriin ei tule huomenna lentoja eikä ilmeisesti sunnuntainakaan eli jos laukut eivät ole tämän illan viimeisessä koneessa (saapuu 00:30), niin sitten oletettavasti laukut toimitetaan meille sitten maanantaina - toivottavasti viimeistään maanantaina, jotta pääsen pesemään pyykkiä. Se kun ei yhtään parane siitä, että saa hautua muutaman vuorokauden lisää matkalaukussa.
Hassuinta on, että se ei kerro, mihin lentokentälle ne ovat ilmaantuneet, mutta jostain päin maailmaa ne ovat jonkun tietoisuuteen tupsahtaneet, koska netin seurantatieto ilmoittaa, että ovat saapuneet lentokentälle. Toivoa siis on, että saamme laukut kotiin.
Mitään ei ole meille kyllä soitettu, vaikka lupasivat soittaa heti kun jotain ilmaantuu. Ilmeisesti ne soittavat sitten vasta kun laukut ovat Porissa ja toimitettavissa meille.
Tarkistin jo sen verran, että Poriin ei tule huomenna lentoja eikä ilmeisesti sunnuntainakaan eli jos laukut eivät ole tämän illan viimeisessä koneessa (saapuu 00:30), niin sitten oletettavasti laukut toimitetaan meille sitten maanantaina - toivottavasti viimeistään maanantaina, jotta pääsen pesemään pyykkiä. Se kun ei yhtään parane siitä, että saa hautua muutaman vuorokauden lisää matkalaukussa.
Kuvia lisätty ja kenkiä kommentoitu
Olemme lisänneet kuvia vanhoihin blogiteksteihin. Yritän laittaa linkkejä tähän niin, että muutettuihin teksteihin pääsee käsiksi suoraan klikkaamalla alleviivattua violettia linkkiä.
Ensimmäiseksi olemme matkalla junassa ja sitten lentokoneessa.
Riossa kävimme botanical gardenissa ja muuallakin. Liikenteestä ja pysäköinnistäkin on opittu jotain.
Anteeksi muuten, nuo kenkäkommentit ovat jossain välissä jääneet vallan huomamatta. Kommentoidaan niitä siis nyt. Jose: ihan varmasti saat kenkiä lainaksi, kahdella ehdolla. Ensimmäinen on se, että saan ne vielä haltuuni siitä hukassa olevasta matkalaukusta ja toisena se, ettet sitten saa murta nilkkaasi niiden kanssa. Jonna: brasilialaiset kokonumerot ovat sekä vaatteissa että kengissä melko erilaiset kuin eurooppalaiset. Kengissä numerot ovat kaksi jopa kolme numeroa pienemmät kuin täällä eli käytännössä minun kenkäni olivat kokoja 33/34/35 mallista riippuen. Mielestäni siellä kyllä oli kokoja ihan reilusti, jos oikein havaitsin niin jopa paikalliseen kokoon 40 asti, mikä vastaa sitten jo eurooppalaista 42 kokoa. Taitavat olla isokenkäisiä nuo brassinaiset.
Ensimmäiseksi olemme matkalla junassa ja sitten lentokoneessa.
Riossa kävimme botanical gardenissa ja muuallakin. Liikenteestä ja pysäköinnistäkin on opittu jotain.
Anteeksi muuten, nuo kenkäkommentit ovat jossain välissä jääneet vallan huomamatta. Kommentoidaan niitä siis nyt. Jose: ihan varmasti saat kenkiä lainaksi, kahdella ehdolla. Ensimmäinen on se, että saan ne vielä haltuuni siitä hukassa olevasta matkalaukusta ja toisena se, ettet sitten saa murta nilkkaasi niiden kanssa. Jonna: brasilialaiset kokonumerot ovat sekä vaatteissa että kengissä melko erilaiset kuin eurooppalaiset. Kengissä numerot ovat kaksi jopa kolme numeroa pienemmät kuin täällä eli käytännössä minun kenkäni olivat kokoja 33/34/35 mallista riippuen. Mielestäni siellä kyllä oli kokoja ihan reilusti, jos oikein havaitsin niin jopa paikalliseen kokoon 40 asti, mikä vastaa sitten jo eurooppalaista 42 kokoa. Taitavat olla isokenkäisiä nuo brassinaiset.
Älä soita brasiliasta!
Meitä oli kotona odottamassa puhelinlasku, kun saavuimme. Ulkomailla olon kyllä huomasi laskun summasta ja mielenkiinnon vuoksi teimme laskelman siitä, paljonko tekstiviestit ja soittaminen sieltä Suomeen suomalaisella liittymällä maksavat.
Kyseessä siis Elisan liittymä ja käytössä se verkko, jota puhelin tarjosi avataessa, kun emme olleet muistaneet tarkistaa, mitä verkkoa kanttaisi käyttää. Tekstiviestin lähettäminen oli kohtuullisen edullista vain 28 senttiä viestiltä (sama sekä riossa että bahiassa), mutta puhelimessa juoruilua ei juuri kannata harrastaa: puhelut maksavat n. 3,5 euroa minuutilta! Emme me toki mitään maratonpuheluita puhuneet, mutta kyllä parinkin minuutin puhelun jo laskusta huomaa tuolla hintaa.
Olisi ehkä kannattanut käyttää sitä paikallista pre paid- korttia, jota suosittelivat, mutta kun hokasimme sen vähän liian myöhään eli Riosta ei enää kannattanut ostaa ja Bahiasta emme oikeaa liikettä löytäneet.
Kyseessä siis Elisan liittymä ja käytössä se verkko, jota puhelin tarjosi avataessa, kun emme olleet muistaneet tarkistaa, mitä verkkoa kanttaisi käyttää. Tekstiviestin lähettäminen oli kohtuullisen edullista vain 28 senttiä viestiltä (sama sekä riossa että bahiassa), mutta puhelimessa juoruilua ei juuri kannata harrastaa: puhelut maksavat n. 3,5 euroa minuutilta! Emme me toki mitään maratonpuheluita puhuneet, mutta kyllä parinkin minuutin puhelun jo laskusta huomaa tuolla hintaa.
Olisi ehkä kannattanut käyttää sitä paikallista pre paid- korttia, jota suosittelivat, mutta kun hokasimme sen vähän liian myöhään eli Riosta ei enää kannattanut ostaa ja Bahiasta emme oikeaa liikettä löytäneet.
Muutamia matkakuvia - osa 1 (Päivitetty 11.1.2009)
Tältä matka alkoi, eli Porin juna-asemalta, 19.10 klo 10:12
Junan jälkeen vaihtuikin matkustusväline lentokoneeksi (Boing 757-300)Kuva on otettu jostain Helsinki - Lontoo väliltä.
Lontoon Heathrowilta lähdettiinkin eteenpäin British Airwaysin (boeing 747-400) koneella, kuva otettu lähtöportin odotustilasta käsin (siksi kuvassa näkyy lasin aiheuttamat heijastukset).
Hotellimme (Golden tulip Ipanema Plaza) sisäänkäynti oli nuolen osoittamassa kohdassa.
Huoneemme oli viidennessä kerroksessa.
Hotellihuoneemme Rio de Janeirossa.
Katuvilinää Rio de Janeirossa.
Ipanema beach.Me kotona - laukut maailmalla
Otsikko kertookin jo kaiken oleellisen eli me olemme ehjinä ja turvallisesti perillä, mutta omaisuus on hukassa. Tarkoittaa siis sitä, etta matkalaukkumme, molemmat, ovat hävinneet kuin tuhka tuuleen.
Näimme ne viimeisen kerran Salvadorissa ja olimme ylen onnellisia, kun lupasivat tsekata ne suoraan Helsinkiin. Huokaisimme helpotuksesta, kun ajattelimme, ettei tarvitse niitä itse hakea ja siirrellä koneesta toiseen - nyt ei sitten kyllä naurata.
Laukuissa menivät siis kaikki tuliaiset, kaikki ostoksemme ja kaikki matkalla mukana olleet vaatteemme, yhteensä 35 kiloa tavaraa. Laukut ilmoitettiin kadonneiksi eilen ja tähän mennessä niitä ei ole löydetty mistään eli on enemmän kuin todennäköistä, ettei niitä koskaan löydykään.
Olen ihan rehellisesti aika v-tuuntunut tällä hetkellä, vaikka ymmärränkin sen, että laukkuja kulkee miljoonia eri lentokenttien läpi, mutta silti tekee mieli kysyä, että miksi juuri minä tai miksi aina minä... Erityisesti harmittavat sekä tuliaiset että Brasiliasta ostetut uudet vaatteet ja ennen kaikkea ne punaiset kengät, jotka jo tuolla aikaisemmin esittelin.
Nyt on sitten vuorossa se, että aletaan laatia listaa puuttuvista tavaroista ja antaa niille jonkin naköistä hinta-arviota, jotta osataan perätä lentoyhtiöiltä ja vakuutusyhtiöiltä korvausta tavaroista.
Onneksi kamerat sentään olivat käsimatkatavaroissa, jotta ainakin kuvat jäivät, vaikka mitään muuta ei jäisikään muistojen lisäksi.
Näimme ne viimeisen kerran Salvadorissa ja olimme ylen onnellisia, kun lupasivat tsekata ne suoraan Helsinkiin. Huokaisimme helpotuksesta, kun ajattelimme, ettei tarvitse niitä itse hakea ja siirrellä koneesta toiseen - nyt ei sitten kyllä naurata.
Laukuissa menivät siis kaikki tuliaiset, kaikki ostoksemme ja kaikki matkalla mukana olleet vaatteemme, yhteensä 35 kiloa tavaraa. Laukut ilmoitettiin kadonneiksi eilen ja tähän mennessä niitä ei ole löydetty mistään eli on enemmän kuin todennäköistä, ettei niitä koskaan löydykään.
Olen ihan rehellisesti aika v-tuuntunut tällä hetkellä, vaikka ymmärränkin sen, että laukkuja kulkee miljoonia eri lentokenttien läpi, mutta silti tekee mieli kysyä, että miksi juuri minä tai miksi aina minä... Erityisesti harmittavat sekä tuliaiset että Brasiliasta ostetut uudet vaatteet ja ennen kaikkea ne punaiset kengät, jotka jo tuolla aikaisemmin esittelin.
Nyt on sitten vuorossa se, että aletaan laatia listaa puuttuvista tavaroista ja antaa niille jonkin naköistä hinta-arviota, jotta osataan perätä lentoyhtiöiltä ja vakuutusyhtiöiltä korvausta tavaroista.
Onneksi kamerat sentään olivat käsimatkatavaroissa, jotta ainakin kuvat jäivät, vaikka mitään muuta ei jäisikään muistojen lisäksi.
Vihdoinkin kotona
Jos kaikki on mennyt niin kuin pitaisi, olemme taman tekstin pullahtaessa julkisuuteen kotona nukkumassa. Ajankohta on siis perjantai 7.11. ja aamuyo...eli teksti tulee ajastettuna. Mikali kaikki ei ole niin kuin olettaa sopii, kerromme siita niin pian kuin mahdollista.
Emme vastaa puhelimeen ennen iltapaivaa, edelleen olettaen, etta olemme kotona...
Tyokavereille tiedoksi emme jaaneetkaan tanne - sorry vaan - ja karkkejakin muistettiin ostaa :)
Emmeka aio lopettaa tata bloggausta tahan, vaan lisaamme kuvia ja kommentteja viela kotoakin kasin. Luvassa ainakin "mita olisin tehnyt toisin" ja "tata et tarvitse Brasiliassa osastot" ja paaaljon lisaa kuvia.
Emme vastaa puhelimeen ennen iltapaivaa, edelleen olettaen, etta olemme kotona...
Tyokavereille tiedoksi emme jaaneetkaan tanne - sorry vaan - ja karkkejakin muistettiin ostaa :)
Emmeka aio lopettaa tata bloggausta tahan, vaan lisaamme kuvia ja kommentteja viela kotoakin kasin. Luvassa ainakin "mita olisin tehnyt toisin" ja "tata et tarvitse Brasiliassa osastot" ja paaaljon lisaa kuvia.
Painettu sana ei aina ole totuus.
Heathrowin lentokentän kautta kulkee mailmassa eniten ulkomaisia matkustajia. Kokonaismäärä on yli 67 miljoonaa+me ;) matkustajaa vuodessa.
Heathrowin kentallä on viisi terminaalia ja terminaalien 1 & 2, seka 3 &4 ja 5 välillä kuljetaan busseilla. Matka "pääterminaalista" terminaaliin kolme kestaa noin 10 min, terminaaliin viisi (joka on kauimpana) 15-20 min.
Kun saavuimme Heathrowin kentälle huonosti nukutun yön jälkeen ja pienoisella kiireella (kone vähän myöhässä) niin saimme kokea sen että painettu sana ei aina ole totuus. Ei edes matkatoimiston painettu sana ;). Nimittäin matkatoimiston paperien mukaan, kone suomeen lähtisi terminaalista numero kolme.
Saavuimme terminaaliin kolme sopivasti ennen lähtöä (suositus on 90min ennen lähtöä).
Ennen kuin menimme lipuntarkastukseen, ihmetteli Päivi englanniksi ääneen että miksikohan tämä Finnairin lento nyt lähtee terminaali kolmesta eikä terminaali yhdestä, josta yleensa sen pitaisi lähteä...
Onneksi lipuntarkastusportilla oli avulias mies joka kertoikin että, AY = Finnair lähtee todellakin terminaalista yksi, eikä terminaalista kolme (jossa olimme). No ei siina sitten muu auttanut kuin lähteä tukka putkella kohti terminaalia yksi.
Eli nyt sitten ajelimme 10 minuuttia terminaalista kolme terminaaliin yksi, etsien oikeata paikkaa josta löytäisimme terminaalin yksi odotustilan. Lopulta löysimme sen mutta meita kohtasi ikävä uutinen, lennolle AY 832 ei kerrottu miltä portilta koneeseen pääsee. Ruudulla luki vain että portti ilmoitetaan kl0 09:40 paikallista aikaa. Matkalipuissamme luki että portti suljetaan klo 10:00 eli ilmoituksesta olisi 20 minuuttia aikaa löytää oikea portti ja mennä koneeseen.
No odottelimme ilmoitusta siitä minnepäin terminaalia meidän pitäisi lähteä ja tulihan se ilmoitus sitten 09:42 että portille numero 76 olisi mentävä. Seurasimme nuolia jotka johdattivat meidät ihan terminaalirakennuksen reunamille. Uskonpuute alkoi kolkuttaa, kun matka portille 76 tuntui loputtomalta: 200 metria pohjoiseen, sitten kerros alaspäin, sitten etelään 100 m, sieltä 200m itään, kapeaa kujaa 50m, taas käytävää 100m, 50m epämääräistä tunnelia pitkin ja lopulta tulimme sellaiseen aaltopelti "putkeen" joka oli 10m halkaisijaltaan ja 100m pitkä. Putken puolessavälissä oli kaksi "vastaanottotiskiä" jonka takana touhusi kolme lentoemäntää.
Olimme putkessa noin 09:55. Vajaan 10 minuutin odottelun jälkeen pääsimme tästä "putkesta" Finnairin koneeseen, istumaan ja odottamaan että pääsisimme ilmaan. Joka tapahtuikin sitten vasta 10:50 (vaikkakin lipussa luki että lähtö olisi ollut 10:20).
Heathrowin kentallä on viisi terminaalia ja terminaalien 1 & 2, seka 3 &4 ja 5 välillä kuljetaan busseilla. Matka "pääterminaalista" terminaaliin kolme kestaa noin 10 min, terminaaliin viisi (joka on kauimpana) 15-20 min.
Kun saavuimme Heathrowin kentälle huonosti nukutun yön jälkeen ja pienoisella kiireella (kone vähän myöhässä) niin saimme kokea sen että painettu sana ei aina ole totuus. Ei edes matkatoimiston painettu sana ;). Nimittäin matkatoimiston paperien mukaan, kone suomeen lähtisi terminaalista numero kolme.
Saavuimme terminaaliin kolme sopivasti ennen lähtöä (suositus on 90min ennen lähtöä).
Ennen kuin menimme lipuntarkastukseen, ihmetteli Päivi englanniksi ääneen että miksikohan tämä Finnairin lento nyt lähtee terminaali kolmesta eikä terminaali yhdestä, josta yleensa sen pitaisi lähteä...
Onneksi lipuntarkastusportilla oli avulias mies joka kertoikin että, AY = Finnair lähtee todellakin terminaalista yksi, eikä terminaalista kolme (jossa olimme). No ei siina sitten muu auttanut kuin lähteä tukka putkella kohti terminaalia yksi.
Eli nyt sitten ajelimme 10 minuuttia terminaalista kolme terminaaliin yksi, etsien oikeata paikkaa josta löytäisimme terminaalin yksi odotustilan. Lopulta löysimme sen mutta meita kohtasi ikävä uutinen, lennolle AY 832 ei kerrottu miltä portilta koneeseen pääsee. Ruudulla luki vain että portti ilmoitetaan kl0 09:40 paikallista aikaa. Matkalipuissamme luki että portti suljetaan klo 10:00 eli ilmoituksesta olisi 20 minuuttia aikaa löytää oikea portti ja mennä koneeseen.
No odottelimme ilmoitusta siitä minnepäin terminaalia meidän pitäisi lähteä ja tulihan se ilmoitus sitten 09:42 että portille numero 76 olisi mentävä. Seurasimme nuolia jotka johdattivat meidät ihan terminaalirakennuksen reunamille. Uskonpuute alkoi kolkuttaa, kun matka portille 76 tuntui loputtomalta: 200 metria pohjoiseen, sitten kerros alaspäin, sitten etelään 100 m, sieltä 200m itään, kapeaa kujaa 50m, taas käytävää 100m, 50m epämääräistä tunnelia pitkin ja lopulta tulimme sellaiseen aaltopelti "putkeen" joka oli 10m halkaisijaltaan ja 100m pitkä. Putken puolessavälissä oli kaksi "vastaanottotiskiä" jonka takana touhusi kolme lentoemäntää.
Olimme putkessa noin 09:55. Vajaan 10 minuutin odottelun jälkeen pääsimme tästä "putkesta" Finnairin koneeseen, istumaan ja odottamaan että pääsisimme ilmaan. Joka tapahtuikin sitten vasta 10:50 (vaikkakin lipussa luki että lähtö olisi ollut 10:20).
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Matkalla kotiin
Hivenen haikeissa tunnelmissa, silla tama keskiviikko on viimeinen paivamme taalla, eika se edes ole kokonainen, vaan lahdemme paivalla ensin Salvadoriin, josta lennamme Sao Paoloon ja sielta edelleen Lontooseen. Lontoosta jatkamme Helsinkiin suomalaisin siivin ja sielta sitten yojunalla tai bussilla Poriin, vahan aikatauluista riippuen.
Matkalle katoaa siis reilusti vuorokausi, koska aikaero vie jo kuusi tuntia. Eniten jannitamme matkalaukkujen kohtaloa (taas kerran), silla kolme lentoa ja kolme eri lentoyhtiota ( Salvador Sao Paolo lennetaan TAMilla, Sao Paolo Lontoo British Airwaysilla ja Lontoo Helsinkin Finnairilla) voi olla melkoinen sotku, varsinkaan, kun vaihtoaikaa ei ole mitenkaan kovin runsaasti.
Menemme juomaan viimeiset appelsiini/sitruunamehut ja keskitymme ymmartamaan, etta on aika palata kotiin.
Matkalle katoaa siis reilusti vuorokausi, koska aikaero vie jo kuusi tuntia. Eniten jannitamme matkalaukkujen kohtaloa (taas kerran), silla kolme lentoa ja kolme eri lentoyhtiota ( Salvador Sao Paolo lennetaan TAMilla, Sao Paolo Lontoo British Airwaysilla ja Lontoo Helsinkin Finnairilla) voi olla melkoinen sotku, varsinkaan, kun vaihtoaikaa ei ole mitenkaan kovin runsaasti.
Menemme juomaan viimeiset appelsiini/sitruunamehut ja keskitymme ymmartamaan, etta on aika palata kotiin.
tiistai 4. marraskuuta 2008
Tamar projekti
Olimme perjantaina tutustumassa Tamar projektiin. Tamar projektin tarkoituksena on suojella jo harvinaiseksi kayvia merikilpikonnia.
Talla Tamar projektilla on oma "teemapuistonsa", jossa oli paljon tietoutta kilpikonnista, samaisessa paikassa oli myos muita merenelavia, kuten kaksi haita, mureena, rauskuja, merietanoita, monenlaisia kaloja, joille ei suomesta helposti vastinetta loydy.
Puistossa olisi ollut mahdollista adoptoida oma konna tai osallistua konnien yohon, jossa vapautettiin haudottuja poikasia. Ongelmaksi pikkukonnien suhteen on tullut liian kirkkaat valot (talojen, autojen, tienvarsivalot) pienet konnat kun seuraavat kirkkainta valonlahdetta ja eksyvat. Normaalisti kirkkain valonlahde on meri, jonne konnien on tarkoitus paatya, mutta muut valot hamaavat konnat kulkemaan rannasta poispain. Konnien yon tarkoitus on saattaa mahdollisimman moni turvallisesti mereen.
Teemapuisto ei ollut iso, mutta yllattavan paljon sielta loytyi kaikkea mukavaa katseltavaa. Enemman olisi puistosta saanut irti jos olisi ymmartanyt portugalinkielista selostusta. Opas kun puhui vain portugalia.
Tamar cinemassa oli hieno elokuva vedenalaisesta elamasta "vida do azul" elamaa sinisissa syvyyksissa, seka vahan meita nuoremmille tarkoitettu animaatio "Konna uutisia", jossa oli englanninkielinen tekstitys. Animaatio oli hyvin informatiivinen, siella opetettiin esim. miten kilpikonna elvytetaan (hyodyllinen taito suomessa :)).
Teemapuistosta kun ei paassyt pois muuten kuin kulkemalla matkamuistomyymalan kautta, ja yllattaen Paivin shoppailu mina siella herasi... Paivi nimittain osti itselleen oman konnan... siis kilpikonnan.
Tama konna on vain 12cm pitka ja noin 10cm levea. Ei tosin ole aito vaan pehmolelu :).
Palvelu oli hyvaa matkamuistomyymalassa, ostot paketoitiin ja tuotiin maksun jalkeen kateen.
Hotellihuoneeseen paastyamme tutki Paivi ostostaan tarkemmin (siis avasi paketin kuin jouluna :)) ja hammastykseen paketista loytyi valkoinen nyssakka! eika konnaa!
Ennen kuin mennaan lapsilta kiellettyihin sanoihin, Paivi kuitenkin tutki pakettia tarkemmin ja repesi nauramaan, kun sai paketin auki. Talloin minakin kiinnitin huomioni, mita ihmetta tapahtuu ja tulin lahemmas katsomaan. Valkoinen "nyssakka" osoittautui kilpikonnan munaksi, josta loytyi se ostettu kilpikonna pehmolelu. Muna oli kankaasta ommeltu pussi johon kilpikonna oli laitettu sisaan.
Talla Tamar projektilla on oma "teemapuistonsa", jossa oli paljon tietoutta kilpikonnista, samaisessa paikassa oli myos muita merenelavia, kuten kaksi haita, mureena, rauskuja, merietanoita, monenlaisia kaloja, joille ei suomesta helposti vastinetta loydy.
Puistossa olisi ollut mahdollista adoptoida oma konna tai osallistua konnien yohon, jossa vapautettiin haudottuja poikasia. Ongelmaksi pikkukonnien suhteen on tullut liian kirkkaat valot (talojen, autojen, tienvarsivalot) pienet konnat kun seuraavat kirkkainta valonlahdetta ja eksyvat. Normaalisti kirkkain valonlahde on meri, jonne konnien on tarkoitus paatya, mutta muut valot hamaavat konnat kulkemaan rannasta poispain. Konnien yon tarkoitus on saattaa mahdollisimman moni turvallisesti mereen.Teemapuisto ei ollut iso, mutta yllattavan paljon sielta loytyi kaikkea mukavaa katseltavaa. Enemman olisi puistosta saanut irti jos olisi ymmartanyt portugalinkielista selostusta. Opas kun puhui vain portugalia.
Tamar cinemassa oli hieno elokuva vedenalaisesta elamasta "vida do azul" elamaa sinisissa syvyyksissa, seka vahan meita nuoremmille tarkoitettu animaatio "Konna uutisia", jossa oli englanninkielinen tekstitys. Animaatio oli hyvin informatiivinen, siella opetettiin esim. miten kilpikonna elvytetaan (hyodyllinen taito suomessa :)).
Teemapuistosta kun ei paassyt pois muuten kuin kulkemalla matkamuistomyymalan kautta, ja yllattaen Paivin shoppailu mina siella herasi... Paivi nimittain osti itselleen oman konnan... siis kilpikonnan.
Tama konna on vain 12cm pitka ja noin 10cm levea. Ei tosin ole aito vaan pehmolelu :).
Palvelu oli hyvaa matkamuistomyymalassa, ostot paketoitiin ja tuotiin maksun jalkeen kateen.
Hotellihuoneeseen paastyamme tutki Paivi ostostaan tarkemmin (siis avasi paketin kuin jouluna :)) ja hammastykseen paketista loytyi valkoinen nyssakka! eika konnaa!
Ennen kuin mennaan lapsilta kiellettyihin sanoihin, Paivi kuitenkin tutki pakettia tarkemmin ja repesi nauramaan, kun sai paketin auki. Talloin minakin kiinnitin huomioni, mita ihmetta tapahtuu ja tulin lahemmas katsomaan. Valkoinen "nyssakka" osoittautui kilpikonnan munaksi, josta loytyi se ostettu kilpikonna pehmolelu. Muna oli kankaasta ommeltu pussi johon kilpikonna oli laitettu sisaan.
Praia do Forte - ei rahaa
Sen huomaa, etta kun koettaa kilpaa kellon kanssa kirjoittaa, jaa moni tarkea asia kirjoittamatta. Unohdin nimittain mainita aikaisemmassa kirjoituksessamme eraan taman ekoparatiisin hyvista - tai huonoista - puolista. Taalla kun ei tunneta lainkaan rahaa.
Ihan totta! Ei rahaa lainkaan! Tama kun on niita paikkoja, joihin sisaan kirjautuessasi saat latkan, jolla kaikki kirjataan huoneen laskuun ja sitten kun lahdet joudut kuittaamaan heinaseipaallisen laskuja eli sille visalle on sitten taas kayttoa :0 . Hassuinta on se, etta oikeastaan missaan ei myoskaan ole hintoja nakyvilla. Osasta baareista saa drinkkimenun, jossa hinnat nakyvat, mutta esim. rannalla ja altaalla se ei ole mahdollista, on vaan sitten tilattava summa mutikassa. Sama koskee noita kahta hienompaa ravintolaa, siella on listat, joista tilata, vaan ei hintoja - paivan menu on hinnoiteltu ulkopuolelle eli siita saa vahan suuntaa siihen, millaiseen paikkaan on menossa.
Taalla on siis yksi ravintola, jossa tarjoillaan huoneen hintaan kuuluvat ruoat (aamupala ja illallinen) ja kaksi muuta, joissa voi syoda lounasta tai illallista, lisaksi snack baari, allasbaari, toinen baari, jonka nimea en millaan muista ja sitten viela rannalle tarjoilu, joka koskee seka ruokia etta juomia. Vertailun vuoksi todettakoon, etta pina colada maksaa 12 realia, caipirinha 12 realia ja cesar-salaatti 18 realia, ne ovat ainoat hinnat, jotka olemme onnistuneet taalla selvittamaan taman nettiveloituksen (16 realia tunnilta) lisaksi. Kaikki muu tulee sitten huomenna pois lahtiessa yllatyksena - jos meita ei kuulu kotiin olemme jaaneet tanne tiskaamaan ja tarjoilemaan :)
Siina tapauksessa tiskaaminen jaa kuulemma minulle ja Tomi on paattanyt ryhtya rantapummiksi...
Niin juu... realin kurssi, silloin kun viimeksi katsoimme, oli noin 3 eli 1 euro on 3 realia.
Ihan totta! Ei rahaa lainkaan! Tama kun on niita paikkoja, joihin sisaan kirjautuessasi saat latkan, jolla kaikki kirjataan huoneen laskuun ja sitten kun lahdet joudut kuittaamaan heinaseipaallisen laskuja eli sille visalle on sitten taas kayttoa :0 . Hassuinta on se, etta oikeastaan missaan ei myoskaan ole hintoja nakyvilla. Osasta baareista saa drinkkimenun, jossa hinnat nakyvat, mutta esim. rannalla ja altaalla se ei ole mahdollista, on vaan sitten tilattava summa mutikassa. Sama koskee noita kahta hienompaa ravintolaa, siella on listat, joista tilata, vaan ei hintoja - paivan menu on hinnoiteltu ulkopuolelle eli siita saa vahan suuntaa siihen, millaiseen paikkaan on menossa.
Taalla on siis yksi ravintola, jossa tarjoillaan huoneen hintaan kuuluvat ruoat (aamupala ja illallinen) ja kaksi muuta, joissa voi syoda lounasta tai illallista, lisaksi snack baari, allasbaari, toinen baari, jonka nimea en millaan muista ja sitten viela rannalle tarjoilu, joka koskee seka ruokia etta juomia. Vertailun vuoksi todettakoon, etta pina colada maksaa 12 realia, caipirinha 12 realia ja cesar-salaatti 18 realia, ne ovat ainoat hinnat, jotka olemme onnistuneet taalla selvittamaan taman nettiveloituksen (16 realia tunnilta) lisaksi. Kaikki muu tulee sitten huomenna pois lahtiessa yllatyksena - jos meita ei kuulu kotiin olemme jaaneet tanne tiskaamaan ja tarjoilemaan :)
Siina tapauksessa tiskaaminen jaa kuulemma minulle ja Tomi on paattanyt ryhtya rantapummiksi...
Niin juu... realin kurssi, silloin kun viimeksi katsoimme, oli noin 3 eli 1 euro on 3 realia.
maanantai 3. marraskuuta 2008
Kerrankin riittavan lamminta vetta
Aah, mika ihana tunne oli menna uima-altaaseen, jossa oli riittavan lamminta vetta!
Ipanemassa ja Pestana bahiassa oli hyytavan kylmaa vetta, ehka se oli tarkoitettu joillekin muille kuin minulle. Pestanan altaassa jos oli liikkumatta, niin tuli vilu. Olen ilmeisesti paremmin luotu naille lampimille vesille.
Lamminta vetta loytyy myos tuolta merenpuolelta, rannalta joka on vaatimattomasti 18 km pitka. Siella on paikkoja joissa voi nauttia "natural pool = luonnonaltaassa" tasta ihanan lampimasta vedesta, tosin silloin kuin vesi on alhaalla.
Ipanemassa ja Pestana bahiassa oli hyytavan kylmaa vetta, ehka se oli tarkoitettu joillekin muille kuin minulle. Pestanan altaassa jos oli liikkumatta, niin tuli vilu. Olen ilmeisesti paremmin luotu naille lampimille vesille.Lamminta vetta loytyy myos tuolta merenpuolelta, rannalta joka on vaatimattomasti 18 km pitka. Siella on paikkoja joissa voi nauttia "natural pool = luonnonaltaassa" tasta ihanan lampimasta vedesta, tosin silloin kuin vesi on alhaalla.
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Pieni kalastajakyla nimelta VISA
Kuten Tomi tuossa jo aiemmin kirjoitti, onnistuimme todellakin eksymaan kylaan, jossa oli vain kolme katua. Kun sitten hotellilta tarjottiin paivaohjelmassa kavelya kalastajakylaan, paatimme lahtea mukaan, koska olimme alkaneet epailla, etta siella jossakin oli kyla, jota emme onnistuneet loytamaan.
Nain jalkikateen en ihmettele yhtaan sita, etta eksyimme, silla kylan paakadun sisaankaynti on naamioitu pensain ja kukkapurkein ja lisaksi edessa on valtava maara takseja. Niiden valista puikkelehtimalla sitten paasee varsin kauniille ja elavaiselle kadulle, jonka varrelta loytyy vaikka mita.
Kuvassa "pääkadun sisäänkäynti..."
Ajalta ennen turisteja Praia do Forte oli tosiaan pieni 300 asukkaan kalastajakyla, jonne ei ollut edes siltaa, vaan liikenne joen yli hoidettiin lautalla, joka kuljetti kaksi autoa kerrallaan. Hivenen on tilanne siita muuttunut, asukkaita ei edelleenkaan ole sen enempaa, mutta turisteja on sitten sitakin enemman.
Hyva merkki siita, etta paikalliset ovat tajunneet, missa mennaan on se, etta kylaan saavuttaessa vastassa on kyltti, jossa ylinna on teksti "visa" ja luottokortinkuva ja sen jalkeen kuudella seitsemalla kielella tervetuloa-teksti. Samainen visa-logo loytyy vahintaan kerran jokaisen liikkeen edustalta, toiseen kertaan nimikyltista ja kolmannen kerran sisalta kassatiskilta. Eli kylla sita voisi ihan perustellusti sanoa, kalastajakylaksi nimelta VISA.
Sen verran he ovat tiukkoja kylansa laadusta, etta kauppaliikkeita ei saa myyda ulkopuolisille, vaan ne voivat vain periytya suvussa. Lisaksi kylan lait rajoittavat, ettei yksikaan talo saa olla korkeampi kuin kookospalmu eli tarkoittaa kaytannossa maksimissaan kolmea kerrosta.
Tuotteet, joita he kauppaavat ovat hyvin laadukkaita ja suurimmalta osaltaan hyvin hintavia eli se visa on ihan paikallaan olla mukana.
Nain jalkikateen en ihmettele yhtaan sita, etta eksyimme, silla kylan paakadun sisaankaynti on naamioitu pensain ja kukkapurkein ja lisaksi edessa on valtava maara takseja. Niiden valista puikkelehtimalla sitten paasee varsin kauniille ja elavaiselle kadulle, jonka varrelta loytyy vaikka mita.
Kuvassa "pääkadun sisäänkäynti..."Ajalta ennen turisteja Praia do Forte oli tosiaan pieni 300 asukkaan kalastajakyla, jonne ei ollut edes siltaa, vaan liikenne joen yli hoidettiin lautalla, joka kuljetti kaksi autoa kerrallaan. Hivenen on tilanne siita muuttunut, asukkaita ei edelleenkaan ole sen enempaa, mutta turisteja on sitten sitakin enemman.
Hyva merkki siita, etta paikalliset ovat tajunneet, missa mennaan on se, etta kylaan saavuttaessa vastassa on kyltti, jossa ylinna on teksti "visa" ja luottokortinkuva ja sen jalkeen kuudella seitsemalla kielella tervetuloa-teksti. Samainen visa-logo loytyy vahintaan kerran jokaisen liikkeen edustalta, toiseen kertaan nimikyltista ja kolmannen kerran sisalta kassatiskilta. Eli kylla sita voisi ihan perustellusti sanoa, kalastajakylaksi nimelta VISA.
Sen verran he ovat tiukkoja kylansa laadusta, etta kauppaliikkeita ei saa myyda ulkopuolisille, vaan ne voivat vain periytya suvussa. Lisaksi kylan lait rajoittavat, ettei yksikaan talo saa olla korkeampi kuin kookospalmu eli tarkoittaa kaytannossa maksimissaan kolmea kerrosta.
Tuotteet, joita he kauppaavat ovat hyvin laadukkaita ja suurimmalta osaltaan hyvin hintavia eli se visa on ihan paikallaan olla mukana.
Lisko paratiisissa
Tama tekstit ei ole sitten tarkoitettu Tertun luettavaksi, etta jatathan suosiolla valiin :)
Kun tassa eraana paivana (taalla on se ongelma, ettei juuri ole kelloja missaan eika oikein mitaan muutakaan kiinnekohtaa aikaan) olimme lahdossa aamupalalle, niin huomasimme saaneemme etuovemme kohdalle puuhun mielenkiintoisen vierailijan. Puussa alle metrin paassa kaytavan kaiteesta oli iguaani aamupalalla.
Eika muuten ollut mikaan pikkulisko, talla oli pituutta ehka 60-70 senttia ja yllattavan katevasti se onnistui puussa liikkumaan, vaikka olisi kuvitellut sen helposti putoavan. Ja se nopeus, jolla se pisteli kukkia ja lehtia suuhunsa oli hammastyttava.
En enaa yhtaan ihmettele, etta meita kehotettiin pitamaan huoneemme lasiovet kiinni aina kun ei ole valttamatonta pitaa niita auki, silla kohtahan taalla olisi huone taynna seka uteliaita pikkuapinoita, joita on taalla todella paljon, ja parhaassa tapauksessa viela iguaanikin samassa sopassa...
Kun tassa eraana paivana (taalla on se ongelma, ettei juuri ole kelloja missaan eika oikein mitaan muutakaan kiinnekohtaa aikaan) olimme lahdossa aamupalalle, niin huomasimme saaneemme etuovemme kohdalle puuhun mielenkiintoisen vierailijan. Puussa alle metrin paassa kaytavan kaiteesta oli iguaani aamupalalla.
Eika muuten ollut mikaan pikkulisko, talla oli pituutta ehka 60-70 senttia ja yllattavan katevasti se onnistui puussa liikkumaan, vaikka olisi kuvitellut sen helposti putoavan. Ja se nopeus, jolla se pisteli kukkia ja lehtia suuhunsa oli hammastyttava.
En enaa yhtaan ihmettele, etta meita kehotettiin pitamaan huoneemme lasiovet kiinni aina kun ei ole valttamatonta pitaa niita auki, silla kohtahan taalla olisi huone taynna seka uteliaita pikkuapinoita, joita on taalla todella paljon, ja parhaassa tapauksessa viela iguaanikin samassa sopassa...
Ruokaa, ruokaa, lisaa ruokaa
Onneksi taalla on hotellin puolesta toimintaa joka paivalle, siivoojatytot jakavat joka ilta huoneeseen kaksi kilpikonnan mallista suklaata, kukkia ja seuraavan paivan ohjelman. Tuo ohjelma sisaltaa erilaisia liikunnallisia aktiviiteetteja alkaen venyttelysta, allasjumpasta ja loppuen "tilattaviin" harrasteisiin, kuten purjehdukseen erilaisilla aluksilla, syvanmeren kalastukseen ja ratsastukseen nain vain muutaman mainitakseni.
Nama ovat aika valttamattomia siksi, etta muutoin paivaa rytmittavat ruokailut: aamupala 7-10 valilla aamulla ja illallinen 19:30-22:00 valilla illalla. Molemmat ovat buffet-tyylisia eli syo niin paljon kuin kehtaat tai jaksat tai pystyt. Ruokaa on laidasta laitaan aamulla tietysti niita perinteisia hedelmia montaa sorttia ja joka aamu jotain erilaista mehua (olemme kokeilleet mm. umbumehua ja cashewmehua), naiden lisaksi tietysti leipaa, leikkeleita, muroja tai mysleja, jogurttia, kakkuja, pullaa jne ja kaiken kruununa kokki joka paistaa munakasta, munia tai muuta kunkin asiakkaan halun mukaan.
Illallinen eroaa tasta sikali, etta tarjolla on sitten salaatteja, erilaisia lampimia ruokia, edelleen niita hedelmia, vahan lisaa jalkiruokia ja yleensa kaksi kokkia, jotka tarjoavat kumpikun erilaista ruokaa. Eli kun on syonyt masun tayteen on hyva menna kuuntelemaan itaohjelmaa ja kellahtaa sen jalkeen sankyyn odottamaan aamupalaa.
Mitaan disco- tai yokerhopaikkoja taalla hotellialueella ei ole, johtuuko sitten siita, etta taalla on paljon lapsiperheita ja iakkaampia ihmisia. Kylan tarjontaa emme ole viela ehtineet katsastaa, mutta kylla sielta varmaan jokin menopaikka loytyy.
Jussille tiedoksi: paivantasaaja ylitettiin lentaen eli emme oli viela joutuneet kolihiissaukseen, mutta katsotaan, miten kay paluumatkalla ;-)
Toivottavasti siella Maijan saunassa on hivenen lampimampaa kuin taalla, paivalla edelleen se +35 astetta. Pakko myontaa, etta paluu markaan ja kylmaan kauhistuttaa, harkitsemme vakavasti jaamista tanne.
Nama ovat aika valttamattomia siksi, etta muutoin paivaa rytmittavat ruokailut: aamupala 7-10 valilla aamulla ja illallinen 19:30-22:00 valilla illalla. Molemmat ovat buffet-tyylisia eli syo niin paljon kuin kehtaat tai jaksat tai pystyt. Ruokaa on laidasta laitaan aamulla tietysti niita perinteisia hedelmia montaa sorttia ja joka aamu jotain erilaista mehua (olemme kokeilleet mm. umbumehua ja cashewmehua), naiden lisaksi tietysti leipaa, leikkeleita, muroja tai mysleja, jogurttia, kakkuja, pullaa jne ja kaiken kruununa kokki joka paistaa munakasta, munia tai muuta kunkin asiakkaan halun mukaan.
Illallinen eroaa tasta sikali, etta tarjolla on sitten salaatteja, erilaisia lampimia ruokia, edelleen niita hedelmia, vahan lisaa jalkiruokia ja yleensa kaksi kokkia, jotka tarjoavat kumpikun erilaista ruokaa. Eli kun on syonyt masun tayteen on hyva menna kuuntelemaan itaohjelmaa ja kellahtaa sen jalkeen sankyyn odottamaan aamupalaa.
Mitaan disco- tai yokerhopaikkoja taalla hotellialueella ei ole, johtuuko sitten siita, etta taalla on paljon lapsiperheita ja iakkaampia ihmisia. Kylan tarjontaa emme ole viela ehtineet katsastaa, mutta kylla sielta varmaan jokin menopaikka loytyy.
Jussille tiedoksi: paivantasaaja ylitettiin lentaen eli emme oli viela joutuneet kolihiissaukseen, mutta katsotaan, miten kay paluumatkalla ;-)
Toivottavasti siella Maijan saunassa on hivenen lampimampaa kuin taalla, paivalla edelleen se +35 astetta. Pakko myontaa, etta paluu markaan ja kylmaan kauhistuttaa, harkitsemme vakavasti jaamista tanne.
lauantai 1. marraskuuta 2008
Brasilianmatkaajat eksyksissa...
Niin siina vaan kavi, etta eksyimme, tosin jo ensimmaisena paivana taalla Praia do fortessa. Puolenpaivan aikaan tulimme ja kun meidat oli golfkarrylla viety hotellihuoneeseemme ja saimme matkalaukut yms. tarpeelliset purettua, lahdimme heti tutkimaan paikkaa jalkasin.
Saimme kummeksuvia katseita kun menimme jalkaisin, olisi ilmeisesti pitanut ottaa ¨taksi" joka olisi ollut tavallinen taksi tai ¨tuktuk¨. Tuktuk on kaksi polkupyoraa hitsattuna yhteen, jossa on edessa kaksi paikkaa ja polkemaan paasee kaksi, eli mahdollisuus on etta asiakaskin polkee (hyva businessidea muuten). Tarkoituksemme oli menna paikalliseen kalastajakylaan katsomaan olisiko siella jotain mielenkiintoista, kuulimme etta sinne oli matkaa 800m ja etta siella olisi kauppakatu. Kauppakadun lisaksi tassa 300 hengen kalastajakylassa on 3 paakatua, ja me onnistuimme valitsemaan sen, jonka varrella ei ollut oikeastaan yhtaan liiketta, vain "condominiumeja = varakkaiden ihmisten mokkialue". Palasimme sielta takaisin hotellille tyhjin kasin, ihmetellen, etta jopas oli heikko esitys...
Päivitys: 08.11.2008
Saimme kummeksuvia katseita kun menimme jalkaisin, olisi ilmeisesti pitanut ottaa ¨taksi" joka olisi ollut tavallinen taksi tai ¨tuktuk¨. Tuktuk on kaksi polkupyoraa hitsattuna yhteen, jossa on edessa kaksi paikkaa ja polkemaan paasee kaksi, eli mahdollisuus on etta asiakaskin polkee (hyva businessidea muuten). Tarkoituksemme oli menna paikalliseen kalastajakylaan katsomaan olisiko siella jotain mielenkiintoista, kuulimme etta sinne oli matkaa 800m ja etta siella olisi kauppakatu. Kauppakadun lisaksi tassa 300 hengen kalastajakylassa on 3 paakatua, ja me onnistuimme valitsemaan sen, jonka varrella ei ollut oikeastaan yhtaan liiketta, vain "condominiumeja = varakkaiden ihmisten mokkialue". Palasimme sielta takaisin hotellille tyhjin kasin, ihmetellen, etta jopas oli heikko esitys...
Päivitys: 08.11.2008
 |
| Tuktuk "taksi" |
Praia do Forte- ekoparatiisi
Olemme siis olleet jo muutaman paivan taalla kolmannessa paikassamme Praia do Forte Eco resortissa. Ekous ilmeisesti tulee siita, etta paikka on aikanaan rakennettu osittain kierratysmateriaalista, taalla on oma vedenpuhdistamo ja suositaan paikallista tavaraa keittiossa - osa kasvatetaan jopa itse. Olemme tosin kylla missaanneet sen, miten ne aamupalapoydan kookokset poimitaan, mutta ehka viela ehdimme nahda.Tama paikka alkaa olla lahella sita maanpaalista paratiisia. Hotellirakennukset ovat matalia kaksi kerroksisia rivitaloja, joissa on maksimissaan kymmenen asuntoa per talo. Meilla on kamppa yhden tallaisen rivarin kakkoskerroksesta, meri nakoalalla.
Mereen matkaa noin 100m. Parveke on iso, yli 7 neliota, ja siella on seka tuolit etta poyta ja se valttamaton hyodyke eli brasilialainen riippumatto. Verhoja huoneessa ei ole lainkaan, vaan ikkunana toimivan parvekkeen oven eteen vedetaan puuovet, kun halutaan pimentaa huone, muutoin edessa ovat lasiset ovet, jotta nakoalasta paasee nauttimaan.
Olemme kayneet kadenvaantoa siivoojien kanssa ja voittaneet ensimmaisen eran. Meni kaksi paivaa ja runsaasti vihjeita ja kasieleita, ennen kuin saimme ne ymmartamaan, ettei sankyja saa erottaa. Meilla oli nimittain huoneessamme kaksi sankya ja puolen metrin paassa toisistaan ja eihan se nyt mitenkaan haamatkalla kay, etta toinen nukkuu toisella puolen huonetta ja toinen toisella...Tama on tosiaan kuin asuisi keskella kasvitieteellista puutarhaa, hotellin alueella on runsaasti erilaisia kasveja, lintuja ja elaimia ja mika harvinaisinta seka meri, jarvi etta joki. Meri ja joki ovat aidot, mutta jarvi keinotekoinen.
Kuvia lisaamme taas myohemmin, namakin ryostavat netin kaytosta niin paljon, ettei niita ehdi ostetun ajan puitteissa tanne ladata tai tulee konkurssi. :)
perjantai 31. lokakuuta 2008
Outlet Salvador - shoppailijan taivas
Niin kuin Tomi tuossa jo jossain vaiheessa mainitsikin, niin taisi pikkuisen lipsahtaa tama ostoksilla kaynti overiksi - se tarttuu. Brasilialaisethan ovat jatkuvasti ostoksilla, ja vaikka ei niin tarvetta tai varaakaan olisi, niin silti vaan ostetaan.
Hammastelimme aluksi kauppojen ikkunoissa olevia moninkertaisia hintalappuja, silla osassa oli kaksi hintaa ja erilaiset alkumerkinnat, osassa taas jonkin hinta ja jonkin luku ja x sen edessa. Kun kysyimme asiaa oppaaltamme, selvisi, etta nuo 2x tai 3 x hinnat ovat luottohintoja eli on mahdollista ostaa jokin tavara, ja jakaa sen hinta maksettavaksi kahdessa, kolmessa tai jopa useammasakin erassa. Oppaamme kertoi myos lisaksi sita, etta tama mahdollisuus on ajanut monet ihmiset velkakierteeseen, silla tulotaso on taalla kaikenkaikkiaan huomattavasti alhaisempi kuin Euroopassa ja silti ihmiset ostavat kaikkea paljon enemman (oppaamme kommentti). Sikali voin yhtya tahan, silla ihmiset tosiaan ostivat niista hienoista, kalliista liikkeista, joita mina pidin aivan liian kalliina eurooppaiselle tulotasolleni. No, me paattelimme, etta kyse taytyy olla siita, etta brasilialaiset haluavat kaiken ulkoisesti nauttavan hyvalta ja satsaavaat valtavasti ulkoiseen olemukseensa.
Kuten jo todettu, kauppoja on taalla monenlaisia ja hinnoissa vain taivas on kattona, jos on valmis maksamaan. Mina en ole, joten siksi Outlet Salvador kuulosti mukavalta paikalta ja sain kuin sainkin Tomin suostutelutua mukaani sinne (taisi olla sitten se kuuluisa viimeinen kerta, kun mies lahtee mukaani kauppoihin, vaikka lupasinkin olla Suomessa ihan iisisti ja valttaa kauppoja ;-) ).
Erittain mielenkiintoinen paikka, hotellilta nappaamamme taksikaan ei ollut ihan varma, minne piti menna, mutta kysyttyaan apua joltain paikalliselta loysimme lopulta perille. Liike ei ollut ulkoapain haavisen nakoinen, mutta sisalta siisti ja hyvin ilmastoitu. Siella oli erilaisten brasilialaisten valmistajien syysta tai toisesta outlet-tavaraksi luokittelemia vaatteita, laukkuja ja kenkia, koruja yms. yms. Hinnat olivat vahintaankin kohtuulliset.
Minun suurin onneni oli se, etta loysin liikkeen, josta loytyi myos norsu-kokoluokan vaatteita. Silla melkein kaikissa noissa muissa kaupoissa ei ole ollut toivoakaan, etta mitaan sopivaa loytyisi. Sellaiselle, joka on pienta kokoa, sanotaan noin 36-38 suomalaisen taulukon mukaan, loytyy upeita vaatteita mista vaan ja todella edullisesti eli sen puolesta voin suositella brasiliaa shoppailumaana.
No mina loysin taman putiikin ja sen omistaja tunnisti ostohaluisen asiakkaan, silla tavaraa alkoi ilmestya sovitettavaksi sellaista tahtia, etta heikkopaisempaa valilla hirvitti. Oli mekkoa, toppia, paitaa, yhdistelmaa ja viimeisena jopa farkkuja... Nuo farkut olivat aivan uskomaton juttu, koskaan ennen en ole saanut itselleni sopivia farkkuja suoraan hyllysta. Aina on pitanyt ottaa vahintaan 15 senttia lahkeesta pois, mutta nama farkut olivat kuin tehdyt lahkeen mittaa myoden. Eika hintakaan paata huimannut, se oli noin 26 euroa! Samasta liikkeesta lahti mukaan myos uniikki hellemekko (he ompelevat naita itse) hintaan 30 euroa ja toppi 14 euroa eli mina olin kovin kovin onnellinen.
Laukkuja ostin myos useamman, ne jo kertaalleen esittelemani punaiset kengat saivat kaverikseen vastaavansavyisen laukun, hintaan 13 euroa, iltalaukku maksoi 10 euroa ja pronssin varinen maksikassi tuon saman 13 euroa. Myyjalla oli hauskaa, kun mina rohmusin laukkuja, mutta kun ne olivat niin natteja.
Tuo Salvador Outlet sijaitsee kylla keskella sellaista aluetta, ettei turisti sinne eksy, sinne taytyy tarkoittaen menna, silla taksimatka hotelliltamme sinne kesti melkein puoli tuntia. Ymparisto on, niin kuin Tomi sanoi, meikalaiselle jo melkein slummialuetta kaikkine epamaaraisine kauppoineen, sokkeloisine kujineen jne. Ainoa kerta, kun olen taalla ollessani tuntenut itseni hivenen turvattomaksi oli se, kun lahdimme outletista ulos etsimaan taksia ja jouduimme jonkin verran kuljeskemaan noilla kujilla. Se kuitenkin oli minun onneni, silla tuosta ulkopuolelta loysin varvastossut, joita olin jo Riossa katsellut, mutta en malttanut ostaa, kun hintaa oli vahan liikkeesta riippuen 40-70 realia parilta. Nyt ne sain 10 realin hintaan, joten tietenkin niita taytyi saada kahdet, seka tavalliset mustat remmivarvastossut etta leopardikuvioiset vastaavat.
Nama kujat ovat myos ainoa paikka, jossa emme ole kameraa uskaltaneet julkisesti esitella. Tuskin siita mitaan olisi seurannut, mutta varma on aina varmaa.
Hotelimme lahella on myos laukku- ja kenkakauppoja, mutta hinnat ovat vahan eri luokkaa ja lisaksi monet tuotteista ihan selvia piraatteja. Olisihan tuolta saanut esim. Guccin laukkuja 30 realilla eli 10 eurolla, mutta ne eivat sitten ole kylla aitoa nahneetkaan. Mina valitsin mieluummin merkittoman kuin alan pelkaamaan sita, etta tunnistetaanko veskani piraatiksi taalla tai Suomessa, silla en usko tullinkaan kovin myonteisesti noihin suhtautuvan.
Hammastelimme aluksi kauppojen ikkunoissa olevia moninkertaisia hintalappuja, silla osassa oli kaksi hintaa ja erilaiset alkumerkinnat, osassa taas jonkin hinta ja jonkin luku ja x sen edessa. Kun kysyimme asiaa oppaaltamme, selvisi, etta nuo 2x tai 3 x hinnat ovat luottohintoja eli on mahdollista ostaa jokin tavara, ja jakaa sen hinta maksettavaksi kahdessa, kolmessa tai jopa useammasakin erassa. Oppaamme kertoi myos lisaksi sita, etta tama mahdollisuus on ajanut monet ihmiset velkakierteeseen, silla tulotaso on taalla kaikenkaikkiaan huomattavasti alhaisempi kuin Euroopassa ja silti ihmiset ostavat kaikkea paljon enemman (oppaamme kommentti). Sikali voin yhtya tahan, silla ihmiset tosiaan ostivat niista hienoista, kalliista liikkeista, joita mina pidin aivan liian kalliina eurooppaiselle tulotasolleni. No, me paattelimme, etta kyse taytyy olla siita, etta brasilialaiset haluavat kaiken ulkoisesti nauttavan hyvalta ja satsaavaat valtavasti ulkoiseen olemukseensa.
Kuten jo todettu, kauppoja on taalla monenlaisia ja hinnoissa vain taivas on kattona, jos on valmis maksamaan. Mina en ole, joten siksi Outlet Salvador kuulosti mukavalta paikalta ja sain kuin sainkin Tomin suostutelutua mukaani sinne (taisi olla sitten se kuuluisa viimeinen kerta, kun mies lahtee mukaani kauppoihin, vaikka lupasinkin olla Suomessa ihan iisisti ja valttaa kauppoja ;-) ).
Erittain mielenkiintoinen paikka, hotellilta nappaamamme taksikaan ei ollut ihan varma, minne piti menna, mutta kysyttyaan apua joltain paikalliselta loysimme lopulta perille. Liike ei ollut ulkoapain haavisen nakoinen, mutta sisalta siisti ja hyvin ilmastoitu. Siella oli erilaisten brasilialaisten valmistajien syysta tai toisesta outlet-tavaraksi luokittelemia vaatteita, laukkuja ja kenkia, koruja yms. yms. Hinnat olivat vahintaankin kohtuulliset.
Minun suurin onneni oli se, etta loysin liikkeen, josta loytyi myos norsu-kokoluokan vaatteita. Silla melkein kaikissa noissa muissa kaupoissa ei ole ollut toivoakaan, etta mitaan sopivaa loytyisi. Sellaiselle, joka on pienta kokoa, sanotaan noin 36-38 suomalaisen taulukon mukaan, loytyy upeita vaatteita mista vaan ja todella edullisesti eli sen puolesta voin suositella brasiliaa shoppailumaana.
No mina loysin taman putiikin ja sen omistaja tunnisti ostohaluisen asiakkaan, silla tavaraa alkoi ilmestya sovitettavaksi sellaista tahtia, etta heikkopaisempaa valilla hirvitti. Oli mekkoa, toppia, paitaa, yhdistelmaa ja viimeisena jopa farkkuja... Nuo farkut olivat aivan uskomaton juttu, koskaan ennen en ole saanut itselleni sopivia farkkuja suoraan hyllysta. Aina on pitanyt ottaa vahintaan 15 senttia lahkeesta pois, mutta nama farkut olivat kuin tehdyt lahkeen mittaa myoden. Eika hintakaan paata huimannut, se oli noin 26 euroa! Samasta liikkeesta lahti mukaan myos uniikki hellemekko (he ompelevat naita itse) hintaan 30 euroa ja toppi 14 euroa eli mina olin kovin kovin onnellinen.
Laukkuja ostin myos useamman, ne jo kertaalleen esittelemani punaiset kengat saivat kaverikseen vastaavansavyisen laukun, hintaan 13 euroa, iltalaukku maksoi 10 euroa ja pronssin varinen maksikassi tuon saman 13 euroa. Myyjalla oli hauskaa, kun mina rohmusin laukkuja, mutta kun ne olivat niin natteja.
Tuo Salvador Outlet sijaitsee kylla keskella sellaista aluetta, ettei turisti sinne eksy, sinne taytyy tarkoittaen menna, silla taksimatka hotelliltamme sinne kesti melkein puoli tuntia. Ymparisto on, niin kuin Tomi sanoi, meikalaiselle jo melkein slummialuetta kaikkine epamaaraisine kauppoineen, sokkeloisine kujineen jne. Ainoa kerta, kun olen taalla ollessani tuntenut itseni hivenen turvattomaksi oli se, kun lahdimme outletista ulos etsimaan taksia ja jouduimme jonkin verran kuljeskemaan noilla kujilla. Se kuitenkin oli minun onneni, silla tuosta ulkopuolelta loysin varvastossut, joita olin jo Riossa katsellut, mutta en malttanut ostaa, kun hintaa oli vahan liikkeesta riippuen 40-70 realia parilta. Nyt ne sain 10 realin hintaan, joten tietenkin niita taytyi saada kahdet, seka tavalliset mustat remmivarvastossut etta leopardikuvioiset vastaavat.
Nama kujat ovat myos ainoa paikka, jossa emme ole kameraa uskaltaneet julkisesti esitella. Tuskin siita mitaan olisi seurannut, mutta varma on aina varmaa.
Hotelimme lahella on myos laukku- ja kenkakauppoja, mutta hinnat ovat vahan eri luokkaa ja lisaksi monet tuotteista ihan selvia piraatteja. Olisihan tuolta saanut esim. Guccin laukkuja 30 realilla eli 10 eurolla, mutta ne eivat sitten ole kylla aitoa nahneetkaan. Mina valitsin mieluummin merkittoman kuin alan pelkaamaan sita, etta tunnistetaanko veskani piraatiksi taalla tai Suomessa, silla en usko tullinkaan kovin myonteisesti noihin suhtautuvan.
torstai 30. lokakuuta 2008
Empada Brasil - piirakkaa kaikille
Ehdoton suosikkimme taalta Salvadorista loydetyista ravintoloista on Empada Brasil. Jalleen kerran tarjolla on italialaistyylista jaateloa (voisiko joku kuvitella, etta pidamme jaatelosta?) ja ihania vastaleivottuja piirakoita.
Piirakkaa saa monella suolaisella taytteella mm. kanaa, katkarapuja, lihaa ja juustoa. Kuori on jonkinlaista suolaista, rapeaa murotaikinaa ja tayte todella herkullista. Piirakat leivotaan siina asiakkaan odottaessa eli kestaa tilauksesta noin 10 minuuttia saada herkullinen, hoyryavan kuuma piirakka syotavaksi. Piirakoita on montaa koko luokkaa, 250grammaisesta aina kilon jattilaiseen asti. 250g riittaa kahdelle pikkunalkaan, 500g kahdelle on jo kunnon ateria. Piirakoiden hinnat vaihtelevat vahan taytteen mukaan, mutta 500g piirakka "kaikilla herkuilla" maksaa noin 16 realia eli hiukan yli 5 euroa ja siita tosiaan syo kaksi!
Jalkkariksi tietenkin jaateloa ja paikallisen tavan mukaan sellaisia jattipalloja (taalla tuntevat vain yhden pallokoon, ei voi valita isoa tai pienta ja se heidan normaalipallonsa on kaksi suomipalloa), ettei niita ole Suomessa nahty. Kolmen ison pallon annos maksaa 7,5 realia eli 2,5 euroa...
Jos joku aikoo Salvadorissa vierailla, niin kannattaa poiketa Empada Brasilissa!
Piirakkaa saa monella suolaisella taytteella mm. kanaa, katkarapuja, lihaa ja juustoa. Kuori on jonkinlaista suolaista, rapeaa murotaikinaa ja tayte todella herkullista. Piirakat leivotaan siina asiakkaan odottaessa eli kestaa tilauksesta noin 10 minuuttia saada herkullinen, hoyryavan kuuma piirakka syotavaksi. Piirakoita on montaa koko luokkaa, 250grammaisesta aina kilon jattilaiseen asti. 250g riittaa kahdelle pikkunalkaan, 500g kahdelle on jo kunnon ateria. Piirakoiden hinnat vaihtelevat vahan taytteen mukaan, mutta 500g piirakka "kaikilla herkuilla" maksaa noin 16 realia eli hiukan yli 5 euroa ja siita tosiaan syo kaksi!
Jalkkariksi tietenkin jaateloa ja paikallisen tavan mukaan sellaisia jattipalloja (taalla tuntevat vain yhden pallokoon, ei voi valita isoa tai pienta ja se heidan normaalipallonsa on kaksi suomipalloa), ettei niita ole Suomessa nahty. Kolmen ison pallon annos maksaa 7,5 realia eli 2,5 euroa...
Jos joku aikoo Salvadorissa vierailla, niin kannattaa poiketa Empada Brasilissa!
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
Jatkamme matkaa
Huomenna paivalla matkamme jatkuu viela pohjoisemmas eli edelleen lahemmas paivantasaajaa, matkaa noin 70 km Salvadorista eli luvassa taksikyyti. Tuleva paikka on nimeltaan Praia do Forte, jonkinlainen eko-turismi keskus eli luvassa on uintia kilpikonnien kanssa ja jotain vastaavaa, siis mikali mainoksiin on luottamista.
Vietamme siella noin viikon ja netti yhteyksista ei tosiaan ole tietoa eli voi olla, etta katoamme Suomeen saapumiseemme asti. Paivitamme blogia kuitenkin viela senkin jalkeen, mm. lisaa valokuvia. Nailla hitailla yhteyksilla niiden lataaminen vie niin kauan, ettei ole mahdollisuutta eli pysykaahan kuulolla.
Olemme itse asiassa olleet aika yllattyneita siita, miten ahkerasti blogiamme on luettu (kavijalaskuri naytti montaa sataa kayntia taalla) eli kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet lukea sepustuksiamme.
Vietamme siella noin viikon ja netti yhteyksista ei tosiaan ole tietoa eli voi olla, etta katoamme Suomeen saapumiseemme asti. Paivitamme blogia kuitenkin viela senkin jalkeen, mm. lisaa valokuvia. Nailla hitailla yhteyksilla niiden lataaminen vie niin kauan, ettei ole mahdollisuutta eli pysykaahan kuulolla.
Olemme itse asiassa olleet aika yllattyneita siita, miten ahkerasti blogiamme on luettu (kavijalaskuri naytti montaa sataa kayntia taalla) eli kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet lukea sepustuksiamme.
Päivitys 12.01.2009
Tässä viimeisen illan kuvia Salvadorista.
Salvadorin kaupunkikierros
Jostakin syysta tassa on nyt kaynyt niin, etta Paivi on juuttunut nappaimistoon ja Tomi peesaa, mika ei valttamatta ole hyva ratkaisu, tulosta ehka syntyisi nopeammin toisin pain, mutta menkoon viela taman kerran nain...
Salvador on siis Brasilian ensimmainen paakaupunki ja ehdottomasti Brasilian afrikkalaisin kaupunki. Tama afrikkalainen vaikutus johtuu siita, etta Salvador oli vuosia Afrikasta Uuteen maailmaan suuntautuneen orjakaupan keskus, joten useimmilla takalaisilla on tavalla tai toisella kytkokset Afrikaan vuosikymmenten tai vuosisatojen takaa.
Portugalilaiset perustivat kaupungin lahes 500 vuotta sitten, maailman suurimman valtameren lahden "All Saints Bayn" syvimpaan pohjukaan, valilla sita ovat hallinneet hollantilaiset ja ovatpa espanjalaisetkin koettaneet sita valloittaa. Muutamia lyhyita poikkeuksia lukuunottamatta hallinto ja valta pysyivat portugalilaisilla aina siihen asti kun Brasilia itsenaistyi.
Afrikkalainen vaikutus nakyy taalla kaikkialla: rakennuksissa, kulttuurissa, ihmissa, ruoassa... Ihmiset ovat, jos mahdollista, viela ystavallisempia kuin Rion Cariocat, mutta niinhan he itse sanovatkin olevansa ihan oma rotunsa: Bahialaiset.
Kaupunki sijaiseen tuon jo mainitun Kaikkien pyhien lahden ymparilla ja sen lisaksi niemella eli on jokapuolelta meren ymparoima. Salvador on Rioon verrattuna pikkukaupunki, vain 2,6 miljoonaa asukasta. Taalla tuloerot ovat viela suuremmat kuin Riossa ja se myos nakyy kaupungissa. Virallisten tilastojen mukainen tyottomyysprosentti on noin 14, mutta todellisuudessa keikkatyolaisten osuus nostaa sen jopa 25%:in. Tama tarkoittaa niita ihmisia, jotka ottavat jonkun homman saadakseen siita rahaa hetkeksi. Kun homma on tehty ja rahat kadessa, alkaa vapaus, he juhlivat yot lapeensa, tanssivat, kayvat rannalla jne, aina siihen asti, etta rahat loppuvat. Sitten he ottavat taas uuden keikkahomman ja jatkavat kuten edella.
Vaikka tuloerot ovat mittavat, kaupungin uusi keskusta, down town, antaa varsin vauraan vaikutelman korkeine pilvenpiirtajineen ja uusine moderneinen toimistotaloineen. Lisaksi taalla rakennetaan paljon, jos Riossa ei juuri nostureita nakynyt, niin taalla niita on joka puolella ja rakennusmiehet tekevat todella pitkaa paivaa...
Kaupunki jakaantuu usemapaan osaan, josta jo mainittu uusi moderni keskusta on yksi. Se sijaitsee alempana, lahella niemen keskustaa, samalla suunnalla kaupungin kolmen sataman kanssa (tama on edelleen erittain vilkas satamakaupunki, vaikka orjia ei enaa rahdataakaan tanne), pittoreski vanhakaupunki sijaitsee korkealla harjulla, ikaankuin niemen toisella laidalla, toisella laidalla on sitten hotelliketjujen kansoittama ranta-alue.
Uudesta kaupungista vanhaan kaupunkiin paasee kolmesta eri kohdasta hissilla, tuon hissin korkeus on 70 metria! Koska harjun molemmat rinteet on rakennettu vieri viereen aivan tayteen taloja, tavallisen turistin ei ole kaytannossa mahdollista kavella ylos, vaikka jotkut paikalliset niin ehka tekevatkin.
Vanha kaupunki on todella kaunis, erittain varikas ja viehattava kapeine kujineen, erikoisine rakennuksineen ja lukuisine erilaisine kirkkoineen. Oppaamme Ivonei kertoi, etta Salvadorissa on kirkko vuoden jokaiselle paivalle, siis eri kirkko.
Salvador on siis Brasilian ensimmainen paakaupunki ja ehdottomasti Brasilian afrikkalaisin kaupunki. Tama afrikkalainen vaikutus johtuu siita, etta Salvador oli vuosia Afrikasta Uuteen maailmaan suuntautuneen orjakaupan keskus, joten useimmilla takalaisilla on tavalla tai toisella kytkokset Afrikaan vuosikymmenten tai vuosisatojen takaa.
Portugalilaiset perustivat kaupungin lahes 500 vuotta sitten, maailman suurimman valtameren lahden "All Saints Bayn" syvimpaan pohjukaan, valilla sita ovat hallinneet hollantilaiset ja ovatpa espanjalaisetkin koettaneet sita valloittaa. Muutamia lyhyita poikkeuksia lukuunottamatta hallinto ja valta pysyivat portugalilaisilla aina siihen asti kun Brasilia itsenaistyi.
Afrikkalainen vaikutus nakyy taalla kaikkialla: rakennuksissa, kulttuurissa, ihmissa, ruoassa... Ihmiset ovat, jos mahdollista, viela ystavallisempia kuin Rion Cariocat, mutta niinhan he itse sanovatkin olevansa ihan oma rotunsa: Bahialaiset.
Kaupunki sijaiseen tuon jo mainitun Kaikkien pyhien lahden ymparilla ja sen lisaksi niemella eli on jokapuolelta meren ymparoima. Salvador on Rioon verrattuna pikkukaupunki, vain 2,6 miljoonaa asukasta. Taalla tuloerot ovat viela suuremmat kuin Riossa ja se myos nakyy kaupungissa. Virallisten tilastojen mukainen tyottomyysprosentti on noin 14, mutta todellisuudessa keikkatyolaisten osuus nostaa sen jopa 25%:in. Tama tarkoittaa niita ihmisia, jotka ottavat jonkun homman saadakseen siita rahaa hetkeksi. Kun homma on tehty ja rahat kadessa, alkaa vapaus, he juhlivat yot lapeensa, tanssivat, kayvat rannalla jne, aina siihen asti, etta rahat loppuvat. Sitten he ottavat taas uuden keikkahomman ja jatkavat kuten edella.
Vaikka tuloerot ovat mittavat, kaupungin uusi keskusta, down town, antaa varsin vauraan vaikutelman korkeine pilvenpiirtajineen ja uusine moderneinen toimistotaloineen. Lisaksi taalla rakennetaan paljon, jos Riossa ei juuri nostureita nakynyt, niin taalla niita on joka puolella ja rakennusmiehet tekevat todella pitkaa paivaa...
Kaupunki jakaantuu usemapaan osaan, josta jo mainittu uusi moderni keskusta on yksi. Se sijaitsee alempana, lahella niemen keskustaa, samalla suunnalla kaupungin kolmen sataman kanssa (tama on edelleen erittain vilkas satamakaupunki, vaikka orjia ei enaa rahdataakaan tanne), pittoreski vanhakaupunki sijaitsee korkealla harjulla, ikaankuin niemen toisella laidalla, toisella laidalla on sitten hotelliketjujen kansoittama ranta-alue.
Uudesta kaupungista vanhaan kaupunkiin paasee kolmesta eri kohdasta hissilla, tuon hissin korkeus on 70 metria! Koska harjun molemmat rinteet on rakennettu vieri viereen aivan tayteen taloja, tavallisen turistin ei ole kaytannossa mahdollista kavella ylos, vaikka jotkut paikalliset niin ehka tekevatkin.
Vanha kaupunki on todella kaunis, erittain varikas ja viehattava kapeine kujineen, erikoisine rakennuksineen ja lukuisine erilaisine kirkkoineen. Oppaamme Ivonei kertoi, etta Salvadorissa on kirkko vuoden jokaiselle paivalle, siis eri kirkko.
Pestana Bahia - lahemmas merta ei paase
Asumme taalla Salvadorissa keskella amerikkalaista unelmaa, joka ei valttamatta vastaa ihan suomalaista. Hotelimme on nimittain Pestana Bahia, joka sijaitsee aivan meren aarella ja tama todella sitten tarkoittaa sita. Nousu veden aikaan hotellin kivijalan ja meren valissa on ehka 3-4 metria kalliota eli ihan kirjaimellisesti lahemmas merta ei voi oikein paasta asumaan.
Ranta tosin on niin kivikkoinen ja virrat voimakkaita, etta uiminen ei ole mahdollista. Sita varten on sitten bussikuljetus puolen tunnin valein kauemmas hotelista oleville hyville rannoille, jotta halukkaat paasevat meriveteen uimaan.
Amerikkalaisella unelmalla tarkoitin tassa sita, etta paasee lomalle paikkaa, josta ei tarvitse poistua koko loman aikana. Taalla on kolme ruokaravintolaa, niiden lisaksi kaksi baaria, parturi, hieroja, runsaasti hirvittavan kallita putiikkeja jne. jne. Iso uima-allas on tallaisissa paikoissa jo sellainen vakiovaruste, ettei sita tarvitse edes laskea miksikaan, samoin sauna ja kuntosali. Meille se vaan ei oikein sopinut, hiukan ovat porttivahdit katsoneet pitkaan, kun olemme laukanneet kaupassa hakemassa vetta, ostamassa jaateloa muualta kuin hotellin ravintoiloista tai shoppailleet jossain muualla, mutta suomalaiselle taman sortin "vankila" ei oikein ole sopiva. Kun on tottunut kulkemaan miten haluaa, minne haluaa ja koska haluaa, ei oikein nae aiheelliseksi selitella jokaista menoaan.
Se kylla taytyy hotellin kunniaksi sanoa, etta palvelu pelaa. Aamupala on runsas (muun ruoan olemme etsineet lahikortteleiden erilaisista ravintoloista) ja kaikki toimii. Ja turvallistahan taalla toki on kuin herran kukkarossa, kun kaikki menemiset ja tulemiset tarkastetaan.
Asumme kerroksessa numero 21 eli maisemat kaupunkiin ovat upeat, asuinkerroksia hotellissa on 22 ja 23. on ravintola ja terassikerros. Jos jotain moitittavaa taytyy loytaa, on se ikuinen ongelma veden kanssa, se on joko tulisen kuumaa tai jaatavan kylmaa, mutta muutoin kaikki ok. (Hela tai Oras, taalla olisi businekselle tilaa, tekemalla kunnolliset veden sekoittajat. Talla on sellaiset halpahallista ostetun nakoiset oraksen hanan look-a-liket kaytossa...)
Päivitys: 07.11.2008, 11.1.2009
 |
| Pestana Bahia, Brasil |
Ranta tosin on niin kivikkoinen ja virrat voimakkaita, etta uiminen ei ole mahdollista. Sita varten on sitten bussikuljetus puolen tunnin valein kauemmas hotelista oleville hyville rannoille, jotta halukkaat paasevat meriveteen uimaan.
Amerikkalaisella unelmalla tarkoitin tassa sita, etta paasee lomalle paikkaa, josta ei tarvitse poistua koko loman aikana. Taalla on kolme ruokaravintolaa, niiden lisaksi kaksi baaria, parturi, hieroja, runsaasti hirvittavan kallita putiikkeja jne. jne. Iso uima-allas on tallaisissa paikoissa jo sellainen vakiovaruste, ettei sita tarvitse edes laskea miksikaan, samoin sauna ja kuntosali. Meille se vaan ei oikein sopinut, hiukan ovat porttivahdit katsoneet pitkaan, kun olemme laukanneet kaupassa hakemassa vetta, ostamassa jaateloa muualta kuin hotellin ravintoiloista tai shoppailleet jossain muualla, mutta suomalaiselle taman sortin "vankila" ei oikein ole sopiva. Kun on tottunut kulkemaan miten haluaa, minne haluaa ja koska haluaa, ei oikein nae aiheelliseksi selitella jokaista menoaan.
Se kylla taytyy hotellin kunniaksi sanoa, etta palvelu pelaa. Aamupala on runsas (muun ruoan olemme etsineet lahikortteleiden erilaisista ravintoloista) ja kaikki toimii. Ja turvallistahan taalla toki on kuin herran kukkarossa, kun kaikki menemiset ja tulemiset tarkastetaan.
Asumme kerroksessa numero 21 eli maisemat kaupunkiin ovat upeat, asuinkerroksia hotellissa on 22 ja 23. on ravintola ja terassikerros. Jos jotain moitittavaa taytyy loytaa, on se ikuinen ongelma veden kanssa, se on joko tulisen kuumaa tai jaatavan kylmaa, mutta muutoin kaikki ok. (Hela tai Oras, taalla olisi businekselle tilaa, tekemalla kunnolliset veden sekoittajat. Talla on sellaiset halpahallista ostetun nakoiset oraksen hanan look-a-liket kaytossa...)
Päivitys: 07.11.2008, 11.1.2009
 |
| Auringonlasku hotellin parvekkeelta nähtynä |
 |
| Näkymä hotellin parvekkeelta. |
tiistai 28. lokakuuta 2008
Reino on kunkku
Portugalin kielen pikakurssi jatkuu :)
Nyt kun Paivi paljasti koko maailmalle minun vesijumppa hairahdukseni niin, voinpa kertoa, etta Paivin haaveena oli kayda paikassa jonka nimi oli Outlet Salvador, siis sellainen pienehko kauppakeskus jossa voi tehda edullisia ostoksia, keskella, no ei nyt ihan slummialuetta, mutta sanotaanko alempaan keskiluokkaan kuuluvaa aluetta. Siella Outletissa paasi ¨piru¨irti ja tuli loppujen lopuksi sielta ulos, tai siis mina tulin, puolen tusinan kassin kanssa, joissa oli hellemekko, farkut, toppi, pari hiuskoristetta, kahdet kengat, kolme laukkua... ja minulla oli rakko kadessa :)
Onneksi oli Croksi kopiot jalassa, koska kaveltya tuli koko outlet ainakin kolmeen kertaan, koska ainakin kahteen kertaan kaytiin samat kaupat lapi, ¨ohjelmaa¨oli niin paljon etten ehtinyt ottaa kuin kaksi kuvaa koko reissusta :)
Hetken etsimme sopivaa taksia ja loysimmekin sellaisen nukkuvan yksilon (harva muuten nukkuu ¨tyopaikallaan¨, no tama kuski nukkui). Taksikaverit herattivat taman nukkuvan ja hyppasimme autoon ja kerroimme etta: Pestana, sitten kaveri starttaamaan autoa, mutta mitaan ei tapahdu, ei useista yrityksista huolimatta, no sitten tama heppu huuteli taksikavereilleen jotain batteri... josta arvasimme etta akku oli nukkunut myos kuskin kanssa.
Onneksi taksikaverit tulivat apuun ja paastiin matkaan ja hotellille.
Ai niin, se opetuksellinen osuus: Reino tarkoittaa portugaliksi Kuningasta.
Nyt kun Paivi paljasti koko maailmalle minun vesijumppa hairahdukseni niin, voinpa kertoa, etta Paivin haaveena oli kayda paikassa jonka nimi oli Outlet Salvador, siis sellainen pienehko kauppakeskus jossa voi tehda edullisia ostoksia, keskella, no ei nyt ihan slummialuetta, mutta sanotaanko alempaan keskiluokkaan kuuluvaa aluetta. Siella Outletissa paasi ¨piru¨irti ja tuli loppujen lopuksi sielta ulos, tai siis mina tulin, puolen tusinan kassin kanssa, joissa oli hellemekko, farkut, toppi, pari hiuskoristetta, kahdet kengat, kolme laukkua... ja minulla oli rakko kadessa :)
Onneksi oli Croksi kopiot jalassa, koska kaveltya tuli koko outlet ainakin kolmeen kertaan, koska ainakin kahteen kertaan kaytiin samat kaupat lapi, ¨ohjelmaa¨oli niin paljon etten ehtinyt ottaa kuin kaksi kuvaa koko reissusta :)
Hetken etsimme sopivaa taksia ja loysimmekin sellaisen nukkuvan yksilon (harva muuten nukkuu ¨tyopaikallaan¨, no tama kuski nukkui). Taksikaverit herattivat taman nukkuvan ja hyppasimme autoon ja kerroimme etta: Pestana, sitten kaveri starttaamaan autoa, mutta mitaan ei tapahdu, ei useista yrityksista huolimatta, no sitten tama heppu huuteli taksikavereilleen jotain batteri... josta arvasimme etta akku oli nukkunut myos kuskin kanssa.
Onneksi taksikaverit tulivat apuun ja paastiin matkaan ja hotellille.
Ai niin, se opetuksellinen osuus: Reino tarkoittaa portugaliksi Kuningasta.
Tomi vesijumpassa
Tama on sitten rakkaalle puolisolleni kiitokseksi siita nainen puhuu naista vaikka missa jutusta! Tosin on pakko sanoa, etta tanaan, tiistaina, tuli todistettua, etta mina en todellakaan ole maailmankaikkeuden ainoa nainen, joka juoksee laukkukaupassa kengat mukanaan - se on siis globaalia se!
Sunnuntaina vietimme rauhallista lepopaivaa uima-altaalla kollotellen ja aurinkoa ottaen. Taalla on altaalla oma allasvahtinsa, joka jarjestaa aktiviteettia paasaantoisesti lapsille, mutta myos aikuisille. Sunnuntai iltapaivalla han sitten innostui, kun meita aikuisia pyori altaasaa lahes parikymmenta, allas vain on minulle hiukan liian syva, syvyys 1,60m. Han siis aloitti allasjumpan, josta minun oli hukkumisvaaran takia vetaydyttava sivuun, mutta jumpasta paitsi jaaminen korvautui kylla silla, etta nain vihdoin ja viimein Tomin jumppaavan. Sita varten vain piti matkustaa toiselle puolelle maapalloa.
Allasvahti aloitti tavallisilla venytyksilla, vanutuksilla ja vesijuoksulla. Sitten han taikoi jostakin esiin makkarat (vai miksi niita pehmeita pitkia potkyja nyt sitten kutsutaankaan) ja sitten jumppasivat niiden kanssa. Viimeisena lajina oli tytot vastaan pojat = naiset vastaan miehet vesikoripallo, joka kuumensi tunteita jopa niin paljon, etta eras latinopari paatyi melkein kasirysyyn yhden riitapallon paatteeksi...
Toivottavasti altaassa olijoilla oli yhta hauskaa kuin meilla kolmella naisella altaan reunalla: yksi oli suomesta, toinen puhui ranskaa ja kolmas portugalia ja silti ymmarsimme hyvin, mille yhdessa nauroimme.
Sunnuntaina vietimme rauhallista lepopaivaa uima-altaalla kollotellen ja aurinkoa ottaen. Taalla on altaalla oma allasvahtinsa, joka jarjestaa aktiviteettia paasaantoisesti lapsille, mutta myos aikuisille. Sunnuntai iltapaivalla han sitten innostui, kun meita aikuisia pyori altaasaa lahes parikymmenta, allas vain on minulle hiukan liian syva, syvyys 1,60m. Han siis aloitti allasjumpan, josta minun oli hukkumisvaaran takia vetaydyttava sivuun, mutta jumpasta paitsi jaaminen korvautui kylla silla, etta nain vihdoin ja viimein Tomin jumppaavan. Sita varten vain piti matkustaa toiselle puolelle maapalloa.
Allasvahti aloitti tavallisilla venytyksilla, vanutuksilla ja vesijuoksulla. Sitten han taikoi jostakin esiin makkarat (vai miksi niita pehmeita pitkia potkyja nyt sitten kutsutaankaan) ja sitten jumppasivat niiden kanssa. Viimeisena lajina oli tytot vastaan pojat = naiset vastaan miehet vesikoripallo, joka kuumensi tunteita jopa niin paljon, etta eras latinopari paatyi melkein kasirysyyn yhden riitapallon paatteeksi...
Toivottavasti altaassa olijoilla oli yhta hauskaa kuin meilla kolmella naisella altaan reunalla: yksi oli suomesta, toinen puhui ranskaa ja kolmas portugalia ja silti ymmarsimme hyvin, mille yhdessa nauroimme.
Ivonei - yllatysopas Salvadorissa
Kuvassa oikealla oppamme Ivonei TrancosoHuh huh, tama ei tullut kylla nyt lampotilasta, vaan taman hotellin netti maksuista, suoranaista ryostoa aikasempaan verrattuna. Taalla 60 min maksaa 24 realia.
Eli nyt pikaraporttia mita on tapahtunut ja mita tulee tapahtumaan.
Ms Pekko-Suominen (huomaa nimen erinomaisen skandinaavinen kirjoitusasu!) ja Mr. Suominen tekstisella lapulla varustettu mieshenkilo otti meidat vastaan Salvadorin lentokentalla. Salvadorin lentoasema oli kylla selkeasti hienompi mita Rion vastaava, vaikka Salvador on ¨pikkukaupunki¨Rion rinnalla (Rio yli 10milj asukasta, Salvador 2,6 miljoonaa) mutta ilmeisesti taalla Salvadorissa ollaan ymmaretty turismi paremmin kuin Riossa.
Oppaamme taalla Salvadorissa oli siis Ivonei, 50+ vuotta, hieman jo harmaantunut Senjor, joka puhuu kohtuu hyvaa englantia. Tama Senjor on varsinaiselta ammatiltaan Geoinsinoori ja tekee nykyaan vallan oppaan toita. Keskusteltuamme hanen kanssaan kaikenlaista, kysyi han etta mistapain me tulemme. Kerroimme tulevamme Suomesta, Porista. Tahan han reagoi nauramalla, me Paivin kanssa katsoimme toisiamme ja ihmettelimme, etta sanoimmeko jotain kummallista. Sitten selvisi etta Ivonei oli ollut suomessa vierailulla ollessaan toissa geoinsinoorina, han oli kaynyt Porissa, Harjavallassa seka Kokkolassa, tosin talvella. Kokkolassa kuulemma oli ollut -27 pakkasta joka oli ollut melko paljon kun oli tottunut keskimaarin +25 asteen lampoon :) - Samalla Ivonei oli oppinut vahan suomea: Kiitos, Huomenta ja Mita kuuluu, tuli kun seuraavan kerran tapasimme (hyvin sai selvan hanen ¨suomestaan¨).
Ei silti osataan mekin jo miltei sujuvaa portukalia: Pystymme sanomaan hyvin Thank You... ei kuin Obrigada/Obrigado, Tsau, hola = hei, Sanitario = Vessa. Ei nyt nailla viela lahdeta kaannoshommiin mutta tulee toimeen :)
Festival de Culinaria Regional
Mina aloita lottoamisen ihan tosissani heti Suomeen palattuani!
Arvatkaapa miksi?
Lensimme tanne Rioon paikallisen lentoyhtion Tamin koneella. Heilla oli menossa jonkinlainen brasilialaisen perinneruoan edistamiskamppanja tuolla yllaolevalla otsikolla. Lennolla oli siis tarjolla jonkinlaista paputahnaa, pinaattia tai jotain vastaavaa, seka paikallista makkaraa ja lihaa (jota emme tunnistaneet, mutta syotya tuli). Lennon lopuksi arvottiin viela kaikkien matkustajien kesken kaksi kirjaa, jotka kasittelivat jotenkin tuota aihetta. Matkustajia oli noin 200 ja silti mina voitin toisen noista kirjoista.
Koska he edelleen palvelevat vain portugaliksi, olin tietenkin ihan pihalla. Vierus kaverini ymmarsi, mista oli kysymys ja tarttui kateeni nostaen sen ylos ja huitoen silla. Ja mina tuijotin kuin sonni uutta porttia, kun en tajunnut mitaan mistaan. Sitten ystavallinen lentoemanta tuli selittamaan, etta olin voittanut kirjan ja haluanko sen.
Juu, kylla kiitos halusin. Nyt sitten yksi korkkaamaton Festival de Culinaria Regionale opus on matkalla Suomeen. Kasittaaksi se sisaltaa jotain aiheeseen liittyvaa materiaalia kuten respteja ja vastaavia. Niita onkin sitten mukava kokeilla suomalaisista varkeista, sielta takalaiset aineet ovat niin kovin helposti saatavilla...
Oikein jannittaa, etta mitakohan sielta kirjasta loytyy, kun sen kotona avaan.
(Tomi haluaa muistuttaa kaikkia pitamaan peukkuja pystyssa seuraavallakin lennolla, jospa saisimme vaikka toisen kirjan. Jotenkin olen viime aikoina ollut otollinen uhri kaikelle tallaiselle - British Airwaysin koneessa sain kyselyn taytettavakseni, Hotellin ravintolassa samoin, molemmista joku pieni muisto palkinnoksi ja sitten viela tama kirja...)
Arvatkaapa miksi?
Lensimme tanne Rioon paikallisen lentoyhtion Tamin koneella. Heilla oli menossa jonkinlainen brasilialaisen perinneruoan edistamiskamppanja tuolla yllaolevalla otsikolla. Lennolla oli siis tarjolla jonkinlaista paputahnaa, pinaattia tai jotain vastaavaa, seka paikallista makkaraa ja lihaa (jota emme tunnistaneet, mutta syotya tuli). Lennon lopuksi arvottiin viela kaikkien matkustajien kesken kaksi kirjaa, jotka kasittelivat jotenkin tuota aihetta. Matkustajia oli noin 200 ja silti mina voitin toisen noista kirjoista.
 |
| Päivin voittama kirja |
Koska he edelleen palvelevat vain portugaliksi, olin tietenkin ihan pihalla. Vierus kaverini ymmarsi, mista oli kysymys ja tarttui kateeni nostaen sen ylos ja huitoen silla. Ja mina tuijotin kuin sonni uutta porttia, kun en tajunnut mitaan mistaan. Sitten ystavallinen lentoemanta tuli selittamaan, etta olin voittanut kirjan ja haluanko sen.
Juu, kylla kiitos halusin. Nyt sitten yksi korkkaamaton Festival de Culinaria Regionale opus on matkalla Suomeen. Kasittaaksi se sisaltaa jotain aiheeseen liittyvaa materiaalia kuten respteja ja vastaavia. Niita onkin sitten mukava kokeilla suomalaisista varkeista, sielta takalaiset aineet ovat niin kovin helposti saatavilla...
Oikein jannittaa, etta mitakohan sielta kirjasta loytyy, kun sen kotona avaan.
(Tomi haluaa muistuttaa kaikkia pitamaan peukkuja pystyssa seuraavallakin lennolla, jospa saisimme vaikka toisen kirjan. Jotenkin olen viime aikoina ollut otollinen uhri kaikelle tallaiselle - British Airwaysin koneessa sain kyselyn taytettavakseni, Hotellin ravintolassa samoin, molemmista joku pieni muisto palkinnoksi ja sitten viela tama kirja...)
Lamminta riittaa
Pikku raportti naista Salvadorin lampotiloista nain alkuun ennen kuin kirjoitamme muita kuulumisia. Tama on sen pari tuhatta kilometria pohjoisemmassa= lahempana paivantasaajaa eli lampotilat ovat sen mukaiset. Taalla on nyt kesa eli yolla "viileaa" siis +25astetta, paivalla "lamminta" 32-36 astetta. Lampotilat nousevat tasta viela tuonne tammikuulle asti, jolloin keskilampotila on paivalla noin 40 astetta.
On kylla ihan pakko todeta, etta kylla tuo +30 astetta valkonahkaiselle suomalaiselle riittaa. Varsinkin, kun taalla Brasilian sunny coastilla on vain 330 aurinkoista paivaa vuodessa. 8-)
On kylla ihan pakko todeta, etta kylla tuo +30 astetta valkonahkaiselle suomalaiselle riittaa. Varsinkin, kun taalla Brasilian sunny coastilla on vain 330 aurinkoista paivaa vuodessa. 8-)
lauantai 25. lokakuuta 2008
Se on menoa taas
Jep, lahto haamottaa taalta Rio de Janeirosta, opas tulee klo 10 paikallista aikaa hakemaan meidat ja matkaamme lentokentalle. Lentokone lahtee muistaakseni 12:35 paikallista aikaa.
Se taytyy todeta etta Rion lentokentta on todella aneemisen nakoinen, niin sisalta kuin ulkoakin, ihmettelen jos ei brasilia siihen panosta, jopa Porin kenttakin on ryhdikkaampi ja vastaanottavaisempi. Tullimuodollisuudetkin olivat heppoiset, sitruunan imeskelioiden nakoisia ihmisia pienissa kopeissa ja tosiaankaan kaikkia lentokentta viranoimaisia ei tunnistanut, koska yhtenaista tyoasua ei heilla ollut, kaikilla omat siviilivaatteet ja rintapielessa joku portugalinkielinen latka, jossa luki jotain... Mutta lapi paastii ilman sarvia ja hampaita!
Mutta onneksi ei lentokentalla tarvi viettaa sen enempaa aikaa.
Seuraavassa paikassa on kylla netti, mutta miten siihen paasemme kasiksi onkin toinen juttu, joten jos meista ei mitaan kuulu, on se OK, jos meista jotain kuuluu, se nakynee taalla blogissa (toivottavasti), yritamme ainakin lahettaa tekstiviestia kun olemme asettuneet hotelliin.
Riossa oli meilla tuuria, koska tama hotellin business center (3 tietokonetta + printteri ((toim. huom. HP:n varilaser CP1515n)) toimi 24h ja oli ilmainen (ilmaisuus johtui siita etta nettiyhteydet toimivat huonosti). Muuten se olisi maksanut 30 realia tunnilta ja eli noin 10euroa tunti.
- Tomi & Paivi taalta tahan!. :) (Myonnan, selva lainaus alivaltiosihteereilta).
Se taytyy todeta etta Rion lentokentta on todella aneemisen nakoinen, niin sisalta kuin ulkoakin, ihmettelen jos ei brasilia siihen panosta, jopa Porin kenttakin on ryhdikkaampi ja vastaanottavaisempi. Tullimuodollisuudetkin olivat heppoiset, sitruunan imeskelioiden nakoisia ihmisia pienissa kopeissa ja tosiaankaan kaikkia lentokentta viranoimaisia ei tunnistanut, koska yhtenaista tyoasua ei heilla ollut, kaikilla omat siviilivaatteet ja rintapielessa joku portugalinkielinen latka, jossa luki jotain... Mutta lapi paastii ilman sarvia ja hampaita!
Mutta onneksi ei lentokentalla tarvi viettaa sen enempaa aikaa.
Seuraavassa paikassa on kylla netti, mutta miten siihen paasemme kasiksi onkin toinen juttu, joten jos meista ei mitaan kuulu, on se OK, jos meista jotain kuuluu, se nakynee taalla blogissa (toivottavasti), yritamme ainakin lahettaa tekstiviestia kun olemme asettuneet hotelliin.
Riossa oli meilla tuuria, koska tama hotellin business center (3 tietokonetta + printteri ((toim. huom. HP:n varilaser CP1515n)) toimi 24h ja oli ilmainen (ilmaisuus johtui siita etta nettiyhteydet toimivat huonosti). Muuten se olisi maksanut 30 realia tunnilta ja eli noin 10euroa tunti.
- Tomi & Paivi taalta tahan!. :) (Myonnan, selva lainaus alivaltiosihteereilta).
Ladies in black
Tama on hyvin perinteikas hotelli, jossa on monta piccoloa odottamassa, etta voisi auttaa Senjora tai Senjor autoon tai kantaa laukkua tai tai tai...
Olen tassa naureskellut Tomille, etta palkataankohan tanne kaikki ulkonaon perusteella, silla suurin osa tarjoiluhenkilokunnasta, reseptionin ihmisista jne on todella kauniita ja jaksavat aina hymyilla, vaikka tyhma turisti tivaisi mita.
Kaikkein hauskinta kuitenkin mielestani on se, miten hotellin perinteisyys ja kunnianarvoisuus nakyy siivoojattarien asuissa. He ovat ihan kirjaimellisesit ladies in black, heilla nimittain on mustat mekot ja valkoiset essut kaikkine pitsirimpsuineen paalla ja valkoinen hilkka tai miksi niita pitsivirityksia kutsutaankaan paassa, kun he konttaavat siivoamassa huoneita. Valitettavasti emme ole saaneet yhtaan valokuvaa, mutta perinteisemmalta sisakolta ei voisi oikein nayttaa.
Eilen meinasin sitten pudottaa silmani, kun nain viela paremman version asiata, kyseisella ladylla oli paallaan samanlainen puku essuineen, mustine sukkineen jne, mutta asun kruunasi valkoinen pitsimyssy - juuri sellaista 20-luvun royheloista mallia (vahan sellainen ison suihkumyssyn oloinen). Aivan uskomatonta... Tahtoo tuollaisen oman ladyn kotiinkin siivoamaan :)
Olen tassa naureskellut Tomille, etta palkataankohan tanne kaikki ulkonaon perusteella, silla suurin osa tarjoiluhenkilokunnasta, reseptionin ihmisista jne on todella kauniita ja jaksavat aina hymyilla, vaikka tyhma turisti tivaisi mita.
Kaikkein hauskinta kuitenkin mielestani on se, miten hotellin perinteisyys ja kunnianarvoisuus nakyy siivoojattarien asuissa. He ovat ihan kirjaimellisesit ladies in black, heilla nimittain on mustat mekot ja valkoiset essut kaikkine pitsirimpsuineen paalla ja valkoinen hilkka tai miksi niita pitsivirityksia kutsutaankaan paassa, kun he konttaavat siivoamassa huoneita. Valitettavasti emme ole saaneet yhtaan valokuvaa, mutta perinteisemmalta sisakolta ei voisi oikein nayttaa.
Eilen meinasin sitten pudottaa silmani, kun nain viela paremman version asiata, kyseisella ladylla oli paallaan samanlainen puku essuineen, mustine sukkineen jne, mutta asun kruunasi valkoinen pitsimyssy - juuri sellaista 20-luvun royheloista mallia (vahan sellainen ison suihkumyssyn oloinen). Aivan uskomatonta... Tahtoo tuollaisen oman ladyn kotiinkin siivoamaan :)
Takseja ja "TAKSEJA"
Viimeinen aamu Riossa, maha taynna ruokaa ja sen verran sumua ilmassa, ettei viitsi rannalle lahtea. Koska meilla on tunnin verran ylimaaraista aikaa, silla kavimme tekemassa viimeiset pikaostokset viela aamupalan jalkeen ja niihin meni vahemman kuin oletimme, kaytamme ylimaaraisen ajan paivittamalla pari juttua blogiin. Tama on nimittain viimeinen tiedossa oleva mahdollisuus kayttaa nettia ilmaiseksi ja tamakin vain siksi, etta hotellin serveri toimii miten toimii, jos toimisi oikein, veloitus olisi 50 centavoa minuutti eli 30 realia = 10 euroa tunnissa.
Jo ensimmaisena paivana saimme huomata, etta taalla on takseja ja "takseja". Nama jalkimmaiset tunnetaan myos nimella hotel gab eli tarkoittaa uusia, tummia, isoja, kiiltavia autoja, joissa ei ole taksimerkkeja ja joita ajaa mustaa pukuun pukeutunut "James". Niita loytyy kaikista vahankin isommista hotelleista ja jos asiakas on liian hieno tai muuten haluton liikkumaan tavallisella taksilla (tai liian tyhma ja ottaa hotel gabin, kun sita tarjotaan, niin kuin meille kavi), voi kayttaa tata palvelua. Ensimmaisena paivana, kun menimme Botanical Gardeniin otimme hotel gabin, kun sellainen oli nopeasti saatavilla; Auto oli hieno, palvelu ystavallista ja kaikki ok, edes hinta, joka oli 25 realia eli alle 10 euroa kyydista toiselle puolelle kaupunkia ei tuntunut mitenkaan paata huimaavalta.
Takaisin tullessa nappasimme sitten lennosta tavallisen keltaisen siniraitaisen taksin, joita taalla on kaikkialla ja paadyimme hotellille ainakin yhta hyvin palveltuina joskaan ei yhta hienossa autossa (mutta toimiva, uudehko ja siisti kuitenkin) ja hinta oli vain 14 realia. Tassa oli 3 realia extraa siita, etta hotellimme naapurikorttelissa oleva talo oli romahtanut ja sen raivaukset tukkivat yhden alueen tarkeimmista yksisuuntaisita kaduista, ja taksi joutui tekemaan melko pitkan kierroksen paastakseen hotellille. Annoimme taksille 20 rialia, mika on vahan yli 6 euroa ja han oli sulaa kiitosta.
Tama selittyy silla, etta mininipalkka taalla on 200USD eli noin 600 realia kuukaudessa, joten sellaiseen 6 realin extra (siis noin 2 euroa) on mittava lisa. Moni taksi, tarjoilija yms. elaa noiden tippien varassa, joten siksi suositellaan 10-15% tipin antamista seka takseissa etta ravintoloissa, vaikka jalkimmaiset laskuttavatkin 10% palvelumaksun valmiiksi laskuun.
Taksilla liikkuminen taalla on turvallista ja todella edullista, suosittelemme sita hotel gabien sijaan. Metrot ja junat ovat turisteille turvattomia, eika bussejakaan voi oikein kehua, silla kaikki Rion bussit ovat yksityisia ja tassa liikennekaaoksessa oikean loytaminen ja kyytiin paaseminen olisi luku sinansa. Niin juu ja kaikki nuo metrot, junat ja bussit ovat taskuvarkaiden aarreaittoja, joten niita kannattaa valttaa jo senkin takia.
Jo ensimmaisena paivana saimme huomata, etta taalla on takseja ja "takseja". Nama jalkimmaiset tunnetaan myos nimella hotel gab eli tarkoittaa uusia, tummia, isoja, kiiltavia autoja, joissa ei ole taksimerkkeja ja joita ajaa mustaa pukuun pukeutunut "James". Niita loytyy kaikista vahankin isommista hotelleista ja jos asiakas on liian hieno tai muuten haluton liikkumaan tavallisella taksilla (tai liian tyhma ja ottaa hotel gabin, kun sita tarjotaan, niin kuin meille kavi), voi kayttaa tata palvelua. Ensimmaisena paivana, kun menimme Botanical Gardeniin otimme hotel gabin, kun sellainen oli nopeasti saatavilla; Auto oli hieno, palvelu ystavallista ja kaikki ok, edes hinta, joka oli 25 realia eli alle 10 euroa kyydista toiselle puolelle kaupunkia ei tuntunut mitenkaan paata huimaavalta.
Takaisin tullessa nappasimme sitten lennosta tavallisen keltaisen siniraitaisen taksin, joita taalla on kaikkialla ja paadyimme hotellille ainakin yhta hyvin palveltuina joskaan ei yhta hienossa autossa (mutta toimiva, uudehko ja siisti kuitenkin) ja hinta oli vain 14 realia. Tassa oli 3 realia extraa siita, etta hotellimme naapurikorttelissa oleva talo oli romahtanut ja sen raivaukset tukkivat yhden alueen tarkeimmista yksisuuntaisita kaduista, ja taksi joutui tekemaan melko pitkan kierroksen paastakseen hotellille. Annoimme taksille 20 rialia, mika on vahan yli 6 euroa ja han oli sulaa kiitosta.
Tama selittyy silla, etta mininipalkka taalla on 200USD eli noin 600 realia kuukaudessa, joten sellaiseen 6 realin extra (siis noin 2 euroa) on mittava lisa. Moni taksi, tarjoilija yms. elaa noiden tippien varassa, joten siksi suositellaan 10-15% tipin antamista seka takseissa etta ravintoloissa, vaikka jalkimmaiset laskuttavatkin 10% palvelumaksun valmiiksi laskuun.
Taksilla liikkuminen taalla on turvallista ja todella edullista, suosittelemme sita hotel gabien sijaan. Metrot ja junat ovat turisteille turvattomia, eika bussejakaan voi oikein kehua, silla kaikki Rion bussit ovat yksityisia ja tassa liikennekaaoksessa oikean loytaminen ja kyytiin paaseminen olisi luku sinansa. Niin juu ja kaikki nuo metrot, junat ja bussit ovat taskuvarkaiden aarreaittoja, joten niita kannattaa valttaa jo senkin takia.
Naisen kanssa ostoksilla...
Eilen kun kaytiin Santa Clarassa, Paivi loysi sielta itselleen punaiset kengat, no totta kai kengat suorastaan vaativat niihin sopivan laukun... useita laukkuliikkeita katseltuamme ei sopivaa loytynyt... viimeisessa huomasin kylla etta naiset puhuvat naista, milla kielella tahansa. Ai miten sen huomasi? no siita kun Paivi kiersi liiketta kuin kissa kuumaa puuroa ja etsi laukkua, sitten ilmestyi brasilialainen myyja joka ei osannut englantia enempaa kuin: yes, no, malboro :)
Paivi naytti laukkua ja kokeili sita miten se sopii olkapaalle, ei sopinut, liian lyhyet ¨sangat¨ seuraava... ei sopivan varinen, mutta sitten kaivettiin edellisessakin kirjoituksessa olleet kengat... ja naytettiin hieman kenkaa, johan myyjanainen ymmarsi, heti alkoi loytya punaisia laukkuja, tosin siltikaan sita sopivaa ei loytynyt... mutta tasta huomasi sen etta, nainen vaikka missa maassa, puhuu naista sujuvasti yli kielimuurien :)
- Tomi
Paivi naytti laukkua ja kokeili sita miten se sopii olkapaalle, ei sopinut, liian lyhyet ¨sangat¨ seuraava... ei sopivan varinen, mutta sitten kaivettiin edellisessakin kirjoituksessa olleet kengat... ja naytettiin hieman kenkaa, johan myyjanainen ymmarsi, heti alkoi loytya punaisia laukkuja, tosin siltikaan sita sopivaa ei loytynyt... mutta tasta huomasi sen etta, nainen vaikka missa maassa, puhuu naista sujuvasti yli kielimuurien :)
- Tomi
perjantai 24. lokakuuta 2008
Christ is everywhere & Corcovado kukkulalla
Eilen (torstaina) tuli sitten kaytya Corcovado (kyttyraselka) kukkulallakin, yli 700m merenpinnan ylapuolella.
Silloin vasta oikeasti tajuaa miten ISO kaupunki Rio De Janeiro on, sita riittaa paaaaaaljon joka suuntaan ja sita paljoutta on erittain tiheassa.
Meilla oli tuuri retken suhteen koska silloin ilma oli kohtuullisen kirkas (vain vahan sumua) ja lahdimme aamulla 07:50 oppaan mukana sinne. Tallainen privaatti opas oli siita hyva, etta saimme hanelta kyydin Corcovadolle (ei tarvinnut metsastaa taksia), josta jatkoimme minibussilla ylemmas kohti huippua. Huipun nakymat olivat todella mahtavat, talla kertaa paasi huipulle liukuportailla, joten ei tarvinnut kavella montaa sataa metria (koska lampo oli ennen yhdeksaa jo +25 ja nousussa, kiipeaminen oli melko hikista hommaa).
Bongattujen elaimien maara kasvoi jalleen, nyt kahdella apinalla, jotka eivat olleet kovinkaan ihmispelkoisia, eivat kadesta syomaan tulleet, mutta suostuivat kylla kuvattavaksi :).
Alaspain kun tulimme, pysasimme yhdella tasanteella josta naimme Rio De Janeiroa eri puolelta mita patsalla ollessamme, siellakin oli apinoita, tosin nama apinat olivat pienia, oravan kokoluokkaa ja erittain ahnaita syomaan banaania, jota joku paikallinen tarjoili niille.
Alaspain tullessa pysasimme viela ¨helipontolla¨ eli helikopterin laskupaikalla josta tehtiin yleisolennatyksia, siina otimme taas muutamia kuvia.
Hmmm... mitas sielta lippalakista oikein torrottaa... :)
Jos Kristus on lippalakissa, on han myos nahtavilla melkein mista tahansa Riosta. Patsas on 35 metria korkea ja kun se sijaitsee 700 metrin korkeudessa, on sen nakyminen taattu. Tassa todisteeksi Kristus Corcovadolta (= patsaan juurelta).
Tassa Sokeritopalta ja viimeisessa kuvassa hotellilta.
Pikaopas Rioon
Olemme olleet siis taalla vajaan viikon ja tiedamme tasta paikasta kaiken...
Tama on siita puolenvalin taukotasanteelta, jossa vaihdettiin seuraavaan koysirataan
Sokeritoppa on vain 300 metria merenpinnan ylapuolella, joten maisemat olivat sieltakin mahtavat. Viela upeammat ne ovat kuitenkin kaupungin toiselta laidalta, Corcovadolta.
Ja sitten viela yksi kuva Corcovadolta, joka on noin 700 metria merenpinnan ylapuolella, eli sielta nakyy kaytannossa koko Rio.
Tassa viela nakyma Kristukselta sokeritopalle ja valissa oleva hiekka-alue on Copacapanan rantaa. Jokohan nyt olisi tullut kaikki klisee kuvat laitettua esille? Naistahan se Rio tunnetaan...
Niin, kun on aamupaivan kiertanyt naissa, on suomalaiseen lounasaikaan aika haukata valipalaa, jotta selviaa brasilialaiseen lounasaikaan noin klo 14-16 asti, paivallista syodaan sitten valilla 22-24. Ja kun on masu taynna, on hyva jatkaa Ipaneman rannan kuppiloissa, joista osa on auki aamu neljaan tai viiteen, jotta paasee sitten freesina jatkamaan kierrosta seuraavaan paikkaan seuraavana aamuna.
Huomenna aamusta lahdemme sitten seuraavaan paikkaan Salvador de Bahiaan, joka on Bahian provinssin paakaupunki, Brasilian ensimmainen paakaupunki (Rio oli toinen ja nykyinen Brasilia on kolmas, vuodesta 1960 alkaen). Se on aikanaan ollut orjakaupankeskus, joten siella nakyy myos afrikkalaisen kulttuurin vaikutus varsin voimakkaana edelleen. Huomenna olemme viisaampia ja tiedamme mita se kaytannossa tarkoittaa...
Lento kestaa parisen tuntia. Jos haluaisi matkustaa bussilla, matkaan menisi 21 tuntia! mika on yhta paljon kuin lento Riosta Tokioon. Taidamme menna lentokoneella :)
Nettiyhteyksista ei ole tietoa, mutta toivottavasti paasemme lisaamaan edes jotain viestia.
No, ei se nyt ihan niinkaan mene, mutta paljon on kylla tullut nahtya. Siita iso kiitos Solangelle, paikalliselle oppaallemme, joka on meita yksityisesti vienyt paikasta toiseen ja kierrattanyt valilla siellakin, mihin kaikki turistit eivat paase. Rion slummeihin han ei suostunut meita viemaan, mika on ihan ymmarrettavaa, sen verran vaarallisia ne ovat.
Pikaoppaana voisi todeta, etta jos jotain meinaa nahda tai tehda rauhassa, on syyta paasta aamullla liikkeelle. Olemme lahteneet yleensa hotellilta viimeistaan kahdeksalta ja paasseet kaikkiin paikkoihin ennen kuin turistimassat vyoryvat sinne. Esim. Sokeritopalla voi pahimpana aikana joutua jonottamaan tunnin, parikin kyytia koysiradalla (cable car) ylos vuorelle ja sitten taas jonotat paastaksesi ottamaan kuvia jonkun toisen olkapaan takaa. Me olimme Sokeritopalla puoli yhdeksalta, kun koysirata aukesi, ja saimme kuvata ihan rauhassa, ilman hairiota. Tassa yksi esimerkki maisemista matkalta ylos, kuvattu koysiratavaunun ikkunan lapi:
Tama on siita puolenvalin taukotasanteelta, jossa vaihdettiin seuraavaan koysirataan
Sokeritoppa on vain 300 metria merenpinnan ylapuolella, joten maisemat olivat sieltakin mahtavat. Viela upeammat ne ovat kuitenkin kaupungin toiselta laidalta, Corcovadolta.Ja sitten viela yksi kuva Corcovadolta, joka on noin 700 metria merenpinnan ylapuolella, eli sielta nakyy kaytannossa koko Rio.
Tassa viela nakyma Kristukselta sokeritopalle ja valissa oleva hiekka-alue on Copacapanan rantaa. Jokohan nyt olisi tullut kaikki klisee kuvat laitettua esille? Naistahan se Rio tunnetaan...
Niin, kun on aamupaivan kiertanyt naissa, on suomalaiseen lounasaikaan aika haukata valipalaa, jotta selviaa brasilialaiseen lounasaikaan noin klo 14-16 asti, paivallista syodaan sitten valilla 22-24. Ja kun on masu taynna, on hyva jatkaa Ipaneman rannan kuppiloissa, joista osa on auki aamu neljaan tai viiteen, jotta paasee sitten freesina jatkamaan kierrosta seuraavaan paikkaan seuraavana aamuna.Huomenna aamusta lahdemme sitten seuraavaan paikkaan Salvador de Bahiaan, joka on Bahian provinssin paakaupunki, Brasilian ensimmainen paakaupunki (Rio oli toinen ja nykyinen Brasilia on kolmas, vuodesta 1960 alkaen). Se on aikanaan ollut orjakaupankeskus, joten siella nakyy myos afrikkalaisen kulttuurin vaikutus varsin voimakkaana edelleen. Huomenna olemme viisaampia ja tiedamme mita se kaytannossa tarkoittaa...
Lento kestaa parisen tuntia. Jos haluaisi matkustaa bussilla, matkaan menisi 21 tuntia! mika on yhta paljon kuin lento Riosta Tokioon. Taidamme menna lentokoneella :)
Nettiyhteyksista ei ole tietoa, mutta toivottavasti paasemme lisaamaan edes jotain viestia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)