Niin kuin Tomi tuossa jo jossain vaiheessa mainitsikin, niin taisi pikkuisen lipsahtaa tama ostoksilla kaynti overiksi - se tarttuu. Brasilialaisethan ovat jatkuvasti ostoksilla, ja vaikka ei niin tarvetta tai varaakaan olisi, niin silti vaan ostetaan.
Hammastelimme aluksi kauppojen ikkunoissa olevia moninkertaisia hintalappuja, silla osassa oli kaksi hintaa ja erilaiset alkumerkinnat, osassa taas jonkin hinta ja jonkin luku ja x sen edessa. Kun kysyimme asiaa oppaaltamme, selvisi, etta nuo 2x tai 3 x hinnat ovat luottohintoja eli on mahdollista ostaa jokin tavara, ja jakaa sen hinta maksettavaksi kahdessa, kolmessa tai jopa useammasakin erassa. Oppaamme kertoi myos lisaksi sita, etta tama mahdollisuus on ajanut monet ihmiset velkakierteeseen, silla tulotaso on taalla kaikenkaikkiaan huomattavasti alhaisempi kuin Euroopassa ja silti ihmiset ostavat kaikkea paljon enemman (oppaamme kommentti). Sikali voin yhtya tahan, silla ihmiset tosiaan ostivat niista hienoista, kalliista liikkeista, joita mina pidin aivan liian kalliina eurooppaiselle tulotasolleni. No, me paattelimme, etta kyse taytyy olla siita, etta brasilialaiset haluavat kaiken ulkoisesti nauttavan hyvalta ja satsaavaat valtavasti ulkoiseen olemukseensa.
Kuten jo todettu, kauppoja on taalla monenlaisia ja hinnoissa vain taivas on kattona, jos on valmis maksamaan. Mina en ole, joten siksi Outlet Salvador kuulosti mukavalta paikalta ja sain kuin sainkin Tomin suostutelutua mukaani sinne (taisi olla sitten se kuuluisa viimeinen kerta, kun mies lahtee mukaani kauppoihin, vaikka lupasinkin olla Suomessa ihan iisisti ja valttaa kauppoja ;-) ).
Erittain mielenkiintoinen paikka, hotellilta nappaamamme taksikaan ei ollut ihan varma, minne piti menna, mutta kysyttyaan apua joltain paikalliselta loysimme lopulta perille. Liike ei ollut ulkoapain haavisen nakoinen, mutta sisalta siisti ja hyvin ilmastoitu. Siella oli erilaisten brasilialaisten valmistajien syysta tai toisesta outlet-tavaraksi luokittelemia vaatteita, laukkuja ja kenkia, koruja yms. yms. Hinnat olivat vahintaankin kohtuulliset.
Minun suurin onneni oli se, etta loysin liikkeen, josta loytyi myos norsu-kokoluokan vaatteita. Silla melkein kaikissa noissa muissa kaupoissa ei ole ollut toivoakaan, etta mitaan sopivaa loytyisi. Sellaiselle, joka on pienta kokoa, sanotaan noin 36-38 suomalaisen taulukon mukaan, loytyy upeita vaatteita mista vaan ja todella edullisesti eli sen puolesta voin suositella brasiliaa shoppailumaana.
No mina loysin taman putiikin ja sen omistaja tunnisti ostohaluisen asiakkaan, silla tavaraa alkoi ilmestya sovitettavaksi sellaista tahtia, etta heikkopaisempaa valilla hirvitti. Oli mekkoa, toppia, paitaa, yhdistelmaa ja viimeisena jopa farkkuja... Nuo farkut olivat aivan uskomaton juttu, koskaan ennen en ole saanut itselleni sopivia farkkuja suoraan hyllysta. Aina on pitanyt ottaa vahintaan 15 senttia lahkeesta pois, mutta nama farkut olivat kuin tehdyt lahkeen mittaa myoden. Eika hintakaan paata huimannut, se oli noin 26 euroa! Samasta liikkeesta lahti mukaan myos uniikki hellemekko (he ompelevat naita itse) hintaan 30 euroa ja toppi 14 euroa eli mina olin kovin kovin onnellinen.
Laukkuja ostin myos useamman, ne jo kertaalleen esittelemani punaiset kengat saivat kaverikseen vastaavansavyisen laukun, hintaan 13 euroa, iltalaukku maksoi 10 euroa ja pronssin varinen maksikassi tuon saman 13 euroa. Myyjalla oli hauskaa, kun mina rohmusin laukkuja, mutta kun ne olivat niin natteja.
Tuo Salvador Outlet sijaitsee kylla keskella sellaista aluetta, ettei turisti sinne eksy, sinne taytyy tarkoittaen menna, silla taksimatka hotelliltamme sinne kesti melkein puoli tuntia. Ymparisto on, niin kuin Tomi sanoi, meikalaiselle jo melkein slummialuetta kaikkine epamaaraisine kauppoineen, sokkeloisine kujineen jne. Ainoa kerta, kun olen taalla ollessani tuntenut itseni hivenen turvattomaksi oli se, kun lahdimme outletista ulos etsimaan taksia ja jouduimme jonkin verran kuljeskemaan noilla kujilla. Se kuitenkin oli minun onneni, silla tuosta ulkopuolelta loysin varvastossut, joita olin jo Riossa katsellut, mutta en malttanut ostaa, kun hintaa oli vahan liikkeesta riippuen 40-70 realia parilta. Nyt ne sain 10 realin hintaan, joten tietenkin niita taytyi saada kahdet, seka tavalliset mustat remmivarvastossut etta leopardikuvioiset vastaavat.
Nama kujat ovat myos ainoa paikka, jossa emme ole kameraa uskaltaneet julkisesti esitella. Tuskin siita mitaan olisi seurannut, mutta varma on aina varmaa.
Hotelimme lahella on myos laukku- ja kenkakauppoja, mutta hinnat ovat vahan eri luokkaa ja lisaksi monet tuotteista ihan selvia piraatteja. Olisihan tuolta saanut esim. Guccin laukkuja 30 realilla eli 10 eurolla, mutta ne eivat sitten ole kylla aitoa nahneetkaan. Mina valitsin mieluummin merkittoman kuin alan pelkaamaan sita, etta tunnistetaanko veskani piraatiksi taalla tai Suomessa, silla en usko tullinkaan kovin myonteisesti noihin suhtautuvan.
perjantai 31. lokakuuta 2008
torstai 30. lokakuuta 2008
Empada Brasil - piirakkaa kaikille
Ehdoton suosikkimme taalta Salvadorista loydetyista ravintoloista on Empada Brasil. Jalleen kerran tarjolla on italialaistyylista jaateloa (voisiko joku kuvitella, etta pidamme jaatelosta?) ja ihania vastaleivottuja piirakoita.
Piirakkaa saa monella suolaisella taytteella mm. kanaa, katkarapuja, lihaa ja juustoa. Kuori on jonkinlaista suolaista, rapeaa murotaikinaa ja tayte todella herkullista. Piirakat leivotaan siina asiakkaan odottaessa eli kestaa tilauksesta noin 10 minuuttia saada herkullinen, hoyryavan kuuma piirakka syotavaksi. Piirakoita on montaa koko luokkaa, 250grammaisesta aina kilon jattilaiseen asti. 250g riittaa kahdelle pikkunalkaan, 500g kahdelle on jo kunnon ateria. Piirakoiden hinnat vaihtelevat vahan taytteen mukaan, mutta 500g piirakka "kaikilla herkuilla" maksaa noin 16 realia eli hiukan yli 5 euroa ja siita tosiaan syo kaksi!
Jalkkariksi tietenkin jaateloa ja paikallisen tavan mukaan sellaisia jattipalloja (taalla tuntevat vain yhden pallokoon, ei voi valita isoa tai pienta ja se heidan normaalipallonsa on kaksi suomipalloa), ettei niita ole Suomessa nahty. Kolmen ison pallon annos maksaa 7,5 realia eli 2,5 euroa...
Jos joku aikoo Salvadorissa vierailla, niin kannattaa poiketa Empada Brasilissa!
Piirakkaa saa monella suolaisella taytteella mm. kanaa, katkarapuja, lihaa ja juustoa. Kuori on jonkinlaista suolaista, rapeaa murotaikinaa ja tayte todella herkullista. Piirakat leivotaan siina asiakkaan odottaessa eli kestaa tilauksesta noin 10 minuuttia saada herkullinen, hoyryavan kuuma piirakka syotavaksi. Piirakoita on montaa koko luokkaa, 250grammaisesta aina kilon jattilaiseen asti. 250g riittaa kahdelle pikkunalkaan, 500g kahdelle on jo kunnon ateria. Piirakoiden hinnat vaihtelevat vahan taytteen mukaan, mutta 500g piirakka "kaikilla herkuilla" maksaa noin 16 realia eli hiukan yli 5 euroa ja siita tosiaan syo kaksi!
Jalkkariksi tietenkin jaateloa ja paikallisen tavan mukaan sellaisia jattipalloja (taalla tuntevat vain yhden pallokoon, ei voi valita isoa tai pienta ja se heidan normaalipallonsa on kaksi suomipalloa), ettei niita ole Suomessa nahty. Kolmen ison pallon annos maksaa 7,5 realia eli 2,5 euroa...
Jos joku aikoo Salvadorissa vierailla, niin kannattaa poiketa Empada Brasilissa!
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
Jatkamme matkaa
Huomenna paivalla matkamme jatkuu viela pohjoisemmas eli edelleen lahemmas paivantasaajaa, matkaa noin 70 km Salvadorista eli luvassa taksikyyti. Tuleva paikka on nimeltaan Praia do Forte, jonkinlainen eko-turismi keskus eli luvassa on uintia kilpikonnien kanssa ja jotain vastaavaa, siis mikali mainoksiin on luottamista.
Vietamme siella noin viikon ja netti yhteyksista ei tosiaan ole tietoa eli voi olla, etta katoamme Suomeen saapumiseemme asti. Paivitamme blogia kuitenkin viela senkin jalkeen, mm. lisaa valokuvia. Nailla hitailla yhteyksilla niiden lataaminen vie niin kauan, ettei ole mahdollisuutta eli pysykaahan kuulolla.
Olemme itse asiassa olleet aika yllattyneita siita, miten ahkerasti blogiamme on luettu (kavijalaskuri naytti montaa sataa kayntia taalla) eli kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet lukea sepustuksiamme.
Vietamme siella noin viikon ja netti yhteyksista ei tosiaan ole tietoa eli voi olla, etta katoamme Suomeen saapumiseemme asti. Paivitamme blogia kuitenkin viela senkin jalkeen, mm. lisaa valokuvia. Nailla hitailla yhteyksilla niiden lataaminen vie niin kauan, ettei ole mahdollisuutta eli pysykaahan kuulolla.
Olemme itse asiassa olleet aika yllattyneita siita, miten ahkerasti blogiamme on luettu (kavijalaskuri naytti montaa sataa kayntia taalla) eli kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet lukea sepustuksiamme.
Päivitys 12.01.2009
Tässä viimeisen illan kuvia Salvadorista.
Salvadorin kaupunkikierros
Jostakin syysta tassa on nyt kaynyt niin, etta Paivi on juuttunut nappaimistoon ja Tomi peesaa, mika ei valttamatta ole hyva ratkaisu, tulosta ehka syntyisi nopeammin toisin pain, mutta menkoon viela taman kerran nain...
Salvador on siis Brasilian ensimmainen paakaupunki ja ehdottomasti Brasilian afrikkalaisin kaupunki. Tama afrikkalainen vaikutus johtuu siita, etta Salvador oli vuosia Afrikasta Uuteen maailmaan suuntautuneen orjakaupan keskus, joten useimmilla takalaisilla on tavalla tai toisella kytkokset Afrikaan vuosikymmenten tai vuosisatojen takaa.
Portugalilaiset perustivat kaupungin lahes 500 vuotta sitten, maailman suurimman valtameren lahden "All Saints Bayn" syvimpaan pohjukaan, valilla sita ovat hallinneet hollantilaiset ja ovatpa espanjalaisetkin koettaneet sita valloittaa. Muutamia lyhyita poikkeuksia lukuunottamatta hallinto ja valta pysyivat portugalilaisilla aina siihen asti kun Brasilia itsenaistyi.
Afrikkalainen vaikutus nakyy taalla kaikkialla: rakennuksissa, kulttuurissa, ihmissa, ruoassa... Ihmiset ovat, jos mahdollista, viela ystavallisempia kuin Rion Cariocat, mutta niinhan he itse sanovatkin olevansa ihan oma rotunsa: Bahialaiset.
Kaupunki sijaiseen tuon jo mainitun Kaikkien pyhien lahden ymparilla ja sen lisaksi niemella eli on jokapuolelta meren ymparoima. Salvador on Rioon verrattuna pikkukaupunki, vain 2,6 miljoonaa asukasta. Taalla tuloerot ovat viela suuremmat kuin Riossa ja se myos nakyy kaupungissa. Virallisten tilastojen mukainen tyottomyysprosentti on noin 14, mutta todellisuudessa keikkatyolaisten osuus nostaa sen jopa 25%:in. Tama tarkoittaa niita ihmisia, jotka ottavat jonkun homman saadakseen siita rahaa hetkeksi. Kun homma on tehty ja rahat kadessa, alkaa vapaus, he juhlivat yot lapeensa, tanssivat, kayvat rannalla jne, aina siihen asti, etta rahat loppuvat. Sitten he ottavat taas uuden keikkahomman ja jatkavat kuten edella.
Vaikka tuloerot ovat mittavat, kaupungin uusi keskusta, down town, antaa varsin vauraan vaikutelman korkeine pilvenpiirtajineen ja uusine moderneinen toimistotaloineen. Lisaksi taalla rakennetaan paljon, jos Riossa ei juuri nostureita nakynyt, niin taalla niita on joka puolella ja rakennusmiehet tekevat todella pitkaa paivaa...
Kaupunki jakaantuu usemapaan osaan, josta jo mainittu uusi moderni keskusta on yksi. Se sijaitsee alempana, lahella niemen keskustaa, samalla suunnalla kaupungin kolmen sataman kanssa (tama on edelleen erittain vilkas satamakaupunki, vaikka orjia ei enaa rahdataakaan tanne), pittoreski vanhakaupunki sijaitsee korkealla harjulla, ikaankuin niemen toisella laidalla, toisella laidalla on sitten hotelliketjujen kansoittama ranta-alue.
Uudesta kaupungista vanhaan kaupunkiin paasee kolmesta eri kohdasta hissilla, tuon hissin korkeus on 70 metria! Koska harjun molemmat rinteet on rakennettu vieri viereen aivan tayteen taloja, tavallisen turistin ei ole kaytannossa mahdollista kavella ylos, vaikka jotkut paikalliset niin ehka tekevatkin.
Vanha kaupunki on todella kaunis, erittain varikas ja viehattava kapeine kujineen, erikoisine rakennuksineen ja lukuisine erilaisine kirkkoineen. Oppaamme Ivonei kertoi, etta Salvadorissa on kirkko vuoden jokaiselle paivalle, siis eri kirkko.
Salvador on siis Brasilian ensimmainen paakaupunki ja ehdottomasti Brasilian afrikkalaisin kaupunki. Tama afrikkalainen vaikutus johtuu siita, etta Salvador oli vuosia Afrikasta Uuteen maailmaan suuntautuneen orjakaupan keskus, joten useimmilla takalaisilla on tavalla tai toisella kytkokset Afrikaan vuosikymmenten tai vuosisatojen takaa.
Portugalilaiset perustivat kaupungin lahes 500 vuotta sitten, maailman suurimman valtameren lahden "All Saints Bayn" syvimpaan pohjukaan, valilla sita ovat hallinneet hollantilaiset ja ovatpa espanjalaisetkin koettaneet sita valloittaa. Muutamia lyhyita poikkeuksia lukuunottamatta hallinto ja valta pysyivat portugalilaisilla aina siihen asti kun Brasilia itsenaistyi.
Afrikkalainen vaikutus nakyy taalla kaikkialla: rakennuksissa, kulttuurissa, ihmissa, ruoassa... Ihmiset ovat, jos mahdollista, viela ystavallisempia kuin Rion Cariocat, mutta niinhan he itse sanovatkin olevansa ihan oma rotunsa: Bahialaiset.
Kaupunki sijaiseen tuon jo mainitun Kaikkien pyhien lahden ymparilla ja sen lisaksi niemella eli on jokapuolelta meren ymparoima. Salvador on Rioon verrattuna pikkukaupunki, vain 2,6 miljoonaa asukasta. Taalla tuloerot ovat viela suuremmat kuin Riossa ja se myos nakyy kaupungissa. Virallisten tilastojen mukainen tyottomyysprosentti on noin 14, mutta todellisuudessa keikkatyolaisten osuus nostaa sen jopa 25%:in. Tama tarkoittaa niita ihmisia, jotka ottavat jonkun homman saadakseen siita rahaa hetkeksi. Kun homma on tehty ja rahat kadessa, alkaa vapaus, he juhlivat yot lapeensa, tanssivat, kayvat rannalla jne, aina siihen asti, etta rahat loppuvat. Sitten he ottavat taas uuden keikkahomman ja jatkavat kuten edella.
Vaikka tuloerot ovat mittavat, kaupungin uusi keskusta, down town, antaa varsin vauraan vaikutelman korkeine pilvenpiirtajineen ja uusine moderneinen toimistotaloineen. Lisaksi taalla rakennetaan paljon, jos Riossa ei juuri nostureita nakynyt, niin taalla niita on joka puolella ja rakennusmiehet tekevat todella pitkaa paivaa...
Kaupunki jakaantuu usemapaan osaan, josta jo mainittu uusi moderni keskusta on yksi. Se sijaitsee alempana, lahella niemen keskustaa, samalla suunnalla kaupungin kolmen sataman kanssa (tama on edelleen erittain vilkas satamakaupunki, vaikka orjia ei enaa rahdataakaan tanne), pittoreski vanhakaupunki sijaitsee korkealla harjulla, ikaankuin niemen toisella laidalla, toisella laidalla on sitten hotelliketjujen kansoittama ranta-alue.
Uudesta kaupungista vanhaan kaupunkiin paasee kolmesta eri kohdasta hissilla, tuon hissin korkeus on 70 metria! Koska harjun molemmat rinteet on rakennettu vieri viereen aivan tayteen taloja, tavallisen turistin ei ole kaytannossa mahdollista kavella ylos, vaikka jotkut paikalliset niin ehka tekevatkin.
Vanha kaupunki on todella kaunis, erittain varikas ja viehattava kapeine kujineen, erikoisine rakennuksineen ja lukuisine erilaisine kirkkoineen. Oppaamme Ivonei kertoi, etta Salvadorissa on kirkko vuoden jokaiselle paivalle, siis eri kirkko.
Pestana Bahia - lahemmas merta ei paase
Asumme taalla Salvadorissa keskella amerikkalaista unelmaa, joka ei valttamatta vastaa ihan suomalaista. Hotelimme on nimittain Pestana Bahia, joka sijaitsee aivan meren aarella ja tama todella sitten tarkoittaa sita. Nousu veden aikaan hotellin kivijalan ja meren valissa on ehka 3-4 metria kalliota eli ihan kirjaimellisesti lahemmas merta ei voi oikein paasta asumaan.
Ranta tosin on niin kivikkoinen ja virrat voimakkaita, etta uiminen ei ole mahdollista. Sita varten on sitten bussikuljetus puolen tunnin valein kauemmas hotelista oleville hyville rannoille, jotta halukkaat paasevat meriveteen uimaan.
Amerikkalaisella unelmalla tarkoitin tassa sita, etta paasee lomalle paikkaa, josta ei tarvitse poistua koko loman aikana. Taalla on kolme ruokaravintolaa, niiden lisaksi kaksi baaria, parturi, hieroja, runsaasti hirvittavan kallita putiikkeja jne. jne. Iso uima-allas on tallaisissa paikoissa jo sellainen vakiovaruste, ettei sita tarvitse edes laskea miksikaan, samoin sauna ja kuntosali. Meille se vaan ei oikein sopinut, hiukan ovat porttivahdit katsoneet pitkaan, kun olemme laukanneet kaupassa hakemassa vetta, ostamassa jaateloa muualta kuin hotellin ravintoiloista tai shoppailleet jossain muualla, mutta suomalaiselle taman sortin "vankila" ei oikein ole sopiva. Kun on tottunut kulkemaan miten haluaa, minne haluaa ja koska haluaa, ei oikein nae aiheelliseksi selitella jokaista menoaan.
Se kylla taytyy hotellin kunniaksi sanoa, etta palvelu pelaa. Aamupala on runsas (muun ruoan olemme etsineet lahikortteleiden erilaisista ravintoloista) ja kaikki toimii. Ja turvallistahan taalla toki on kuin herran kukkarossa, kun kaikki menemiset ja tulemiset tarkastetaan.
Asumme kerroksessa numero 21 eli maisemat kaupunkiin ovat upeat, asuinkerroksia hotellissa on 22 ja 23. on ravintola ja terassikerros. Jos jotain moitittavaa taytyy loytaa, on se ikuinen ongelma veden kanssa, se on joko tulisen kuumaa tai jaatavan kylmaa, mutta muutoin kaikki ok. (Hela tai Oras, taalla olisi businekselle tilaa, tekemalla kunnolliset veden sekoittajat. Talla on sellaiset halpahallista ostetun nakoiset oraksen hanan look-a-liket kaytossa...)
Päivitys: 07.11.2008, 11.1.2009
 |
| Pestana Bahia, Brasil |
Ranta tosin on niin kivikkoinen ja virrat voimakkaita, etta uiminen ei ole mahdollista. Sita varten on sitten bussikuljetus puolen tunnin valein kauemmas hotelista oleville hyville rannoille, jotta halukkaat paasevat meriveteen uimaan.
Amerikkalaisella unelmalla tarkoitin tassa sita, etta paasee lomalle paikkaa, josta ei tarvitse poistua koko loman aikana. Taalla on kolme ruokaravintolaa, niiden lisaksi kaksi baaria, parturi, hieroja, runsaasti hirvittavan kallita putiikkeja jne. jne. Iso uima-allas on tallaisissa paikoissa jo sellainen vakiovaruste, ettei sita tarvitse edes laskea miksikaan, samoin sauna ja kuntosali. Meille se vaan ei oikein sopinut, hiukan ovat porttivahdit katsoneet pitkaan, kun olemme laukanneet kaupassa hakemassa vetta, ostamassa jaateloa muualta kuin hotellin ravintoiloista tai shoppailleet jossain muualla, mutta suomalaiselle taman sortin "vankila" ei oikein ole sopiva. Kun on tottunut kulkemaan miten haluaa, minne haluaa ja koska haluaa, ei oikein nae aiheelliseksi selitella jokaista menoaan.
Se kylla taytyy hotellin kunniaksi sanoa, etta palvelu pelaa. Aamupala on runsas (muun ruoan olemme etsineet lahikortteleiden erilaisista ravintoloista) ja kaikki toimii. Ja turvallistahan taalla toki on kuin herran kukkarossa, kun kaikki menemiset ja tulemiset tarkastetaan.
Asumme kerroksessa numero 21 eli maisemat kaupunkiin ovat upeat, asuinkerroksia hotellissa on 22 ja 23. on ravintola ja terassikerros. Jos jotain moitittavaa taytyy loytaa, on se ikuinen ongelma veden kanssa, se on joko tulisen kuumaa tai jaatavan kylmaa, mutta muutoin kaikki ok. (Hela tai Oras, taalla olisi businekselle tilaa, tekemalla kunnolliset veden sekoittajat. Talla on sellaiset halpahallista ostetun nakoiset oraksen hanan look-a-liket kaytossa...)
Päivitys: 07.11.2008, 11.1.2009
 |
| Auringonlasku hotellin parvekkeelta nähtynä |
 |
| Näkymä hotellin parvekkeelta. |
tiistai 28. lokakuuta 2008
Reino on kunkku
Portugalin kielen pikakurssi jatkuu :)
Nyt kun Paivi paljasti koko maailmalle minun vesijumppa hairahdukseni niin, voinpa kertoa, etta Paivin haaveena oli kayda paikassa jonka nimi oli Outlet Salvador, siis sellainen pienehko kauppakeskus jossa voi tehda edullisia ostoksia, keskella, no ei nyt ihan slummialuetta, mutta sanotaanko alempaan keskiluokkaan kuuluvaa aluetta. Siella Outletissa paasi ¨piru¨irti ja tuli loppujen lopuksi sielta ulos, tai siis mina tulin, puolen tusinan kassin kanssa, joissa oli hellemekko, farkut, toppi, pari hiuskoristetta, kahdet kengat, kolme laukkua... ja minulla oli rakko kadessa :)
Onneksi oli Croksi kopiot jalassa, koska kaveltya tuli koko outlet ainakin kolmeen kertaan, koska ainakin kahteen kertaan kaytiin samat kaupat lapi, ¨ohjelmaa¨oli niin paljon etten ehtinyt ottaa kuin kaksi kuvaa koko reissusta :)
Hetken etsimme sopivaa taksia ja loysimmekin sellaisen nukkuvan yksilon (harva muuten nukkuu ¨tyopaikallaan¨, no tama kuski nukkui). Taksikaverit herattivat taman nukkuvan ja hyppasimme autoon ja kerroimme etta: Pestana, sitten kaveri starttaamaan autoa, mutta mitaan ei tapahdu, ei useista yrityksista huolimatta, no sitten tama heppu huuteli taksikavereilleen jotain batteri... josta arvasimme etta akku oli nukkunut myos kuskin kanssa.
Onneksi taksikaverit tulivat apuun ja paastiin matkaan ja hotellille.
Ai niin, se opetuksellinen osuus: Reino tarkoittaa portugaliksi Kuningasta.
Nyt kun Paivi paljasti koko maailmalle minun vesijumppa hairahdukseni niin, voinpa kertoa, etta Paivin haaveena oli kayda paikassa jonka nimi oli Outlet Salvador, siis sellainen pienehko kauppakeskus jossa voi tehda edullisia ostoksia, keskella, no ei nyt ihan slummialuetta, mutta sanotaanko alempaan keskiluokkaan kuuluvaa aluetta. Siella Outletissa paasi ¨piru¨irti ja tuli loppujen lopuksi sielta ulos, tai siis mina tulin, puolen tusinan kassin kanssa, joissa oli hellemekko, farkut, toppi, pari hiuskoristetta, kahdet kengat, kolme laukkua... ja minulla oli rakko kadessa :)
Onneksi oli Croksi kopiot jalassa, koska kaveltya tuli koko outlet ainakin kolmeen kertaan, koska ainakin kahteen kertaan kaytiin samat kaupat lapi, ¨ohjelmaa¨oli niin paljon etten ehtinyt ottaa kuin kaksi kuvaa koko reissusta :)
Hetken etsimme sopivaa taksia ja loysimmekin sellaisen nukkuvan yksilon (harva muuten nukkuu ¨tyopaikallaan¨, no tama kuski nukkui). Taksikaverit herattivat taman nukkuvan ja hyppasimme autoon ja kerroimme etta: Pestana, sitten kaveri starttaamaan autoa, mutta mitaan ei tapahdu, ei useista yrityksista huolimatta, no sitten tama heppu huuteli taksikavereilleen jotain batteri... josta arvasimme etta akku oli nukkunut myos kuskin kanssa.
Onneksi taksikaverit tulivat apuun ja paastiin matkaan ja hotellille.
Ai niin, se opetuksellinen osuus: Reino tarkoittaa portugaliksi Kuningasta.
Tomi vesijumpassa
Tama on sitten rakkaalle puolisolleni kiitokseksi siita nainen puhuu naista vaikka missa jutusta! Tosin on pakko sanoa, etta tanaan, tiistaina, tuli todistettua, etta mina en todellakaan ole maailmankaikkeuden ainoa nainen, joka juoksee laukkukaupassa kengat mukanaan - se on siis globaalia se!
Sunnuntaina vietimme rauhallista lepopaivaa uima-altaalla kollotellen ja aurinkoa ottaen. Taalla on altaalla oma allasvahtinsa, joka jarjestaa aktiviteettia paasaantoisesti lapsille, mutta myos aikuisille. Sunnuntai iltapaivalla han sitten innostui, kun meita aikuisia pyori altaasaa lahes parikymmenta, allas vain on minulle hiukan liian syva, syvyys 1,60m. Han siis aloitti allasjumpan, josta minun oli hukkumisvaaran takia vetaydyttava sivuun, mutta jumpasta paitsi jaaminen korvautui kylla silla, etta nain vihdoin ja viimein Tomin jumppaavan. Sita varten vain piti matkustaa toiselle puolelle maapalloa.
Allasvahti aloitti tavallisilla venytyksilla, vanutuksilla ja vesijuoksulla. Sitten han taikoi jostakin esiin makkarat (vai miksi niita pehmeita pitkia potkyja nyt sitten kutsutaankaan) ja sitten jumppasivat niiden kanssa. Viimeisena lajina oli tytot vastaan pojat = naiset vastaan miehet vesikoripallo, joka kuumensi tunteita jopa niin paljon, etta eras latinopari paatyi melkein kasirysyyn yhden riitapallon paatteeksi...
Toivottavasti altaassa olijoilla oli yhta hauskaa kuin meilla kolmella naisella altaan reunalla: yksi oli suomesta, toinen puhui ranskaa ja kolmas portugalia ja silti ymmarsimme hyvin, mille yhdessa nauroimme.
Sunnuntaina vietimme rauhallista lepopaivaa uima-altaalla kollotellen ja aurinkoa ottaen. Taalla on altaalla oma allasvahtinsa, joka jarjestaa aktiviteettia paasaantoisesti lapsille, mutta myos aikuisille. Sunnuntai iltapaivalla han sitten innostui, kun meita aikuisia pyori altaasaa lahes parikymmenta, allas vain on minulle hiukan liian syva, syvyys 1,60m. Han siis aloitti allasjumpan, josta minun oli hukkumisvaaran takia vetaydyttava sivuun, mutta jumpasta paitsi jaaminen korvautui kylla silla, etta nain vihdoin ja viimein Tomin jumppaavan. Sita varten vain piti matkustaa toiselle puolelle maapalloa.
Allasvahti aloitti tavallisilla venytyksilla, vanutuksilla ja vesijuoksulla. Sitten han taikoi jostakin esiin makkarat (vai miksi niita pehmeita pitkia potkyja nyt sitten kutsutaankaan) ja sitten jumppasivat niiden kanssa. Viimeisena lajina oli tytot vastaan pojat = naiset vastaan miehet vesikoripallo, joka kuumensi tunteita jopa niin paljon, etta eras latinopari paatyi melkein kasirysyyn yhden riitapallon paatteeksi...
Toivottavasti altaassa olijoilla oli yhta hauskaa kuin meilla kolmella naisella altaan reunalla: yksi oli suomesta, toinen puhui ranskaa ja kolmas portugalia ja silti ymmarsimme hyvin, mille yhdessa nauroimme.
Ivonei - yllatysopas Salvadorissa
Kuvassa oikealla oppamme Ivonei TrancosoHuh huh, tama ei tullut kylla nyt lampotilasta, vaan taman hotellin netti maksuista, suoranaista ryostoa aikasempaan verrattuna. Taalla 60 min maksaa 24 realia.
Eli nyt pikaraporttia mita on tapahtunut ja mita tulee tapahtumaan.
Ms Pekko-Suominen (huomaa nimen erinomaisen skandinaavinen kirjoitusasu!) ja Mr. Suominen tekstisella lapulla varustettu mieshenkilo otti meidat vastaan Salvadorin lentokentalla. Salvadorin lentoasema oli kylla selkeasti hienompi mita Rion vastaava, vaikka Salvador on ¨pikkukaupunki¨Rion rinnalla (Rio yli 10milj asukasta, Salvador 2,6 miljoonaa) mutta ilmeisesti taalla Salvadorissa ollaan ymmaretty turismi paremmin kuin Riossa.
Oppaamme taalla Salvadorissa oli siis Ivonei, 50+ vuotta, hieman jo harmaantunut Senjor, joka puhuu kohtuu hyvaa englantia. Tama Senjor on varsinaiselta ammatiltaan Geoinsinoori ja tekee nykyaan vallan oppaan toita. Keskusteltuamme hanen kanssaan kaikenlaista, kysyi han etta mistapain me tulemme. Kerroimme tulevamme Suomesta, Porista. Tahan han reagoi nauramalla, me Paivin kanssa katsoimme toisiamme ja ihmettelimme, etta sanoimmeko jotain kummallista. Sitten selvisi etta Ivonei oli ollut suomessa vierailulla ollessaan toissa geoinsinoorina, han oli kaynyt Porissa, Harjavallassa seka Kokkolassa, tosin talvella. Kokkolassa kuulemma oli ollut -27 pakkasta joka oli ollut melko paljon kun oli tottunut keskimaarin +25 asteen lampoon :) - Samalla Ivonei oli oppinut vahan suomea: Kiitos, Huomenta ja Mita kuuluu, tuli kun seuraavan kerran tapasimme (hyvin sai selvan hanen ¨suomestaan¨).
Ei silti osataan mekin jo miltei sujuvaa portukalia: Pystymme sanomaan hyvin Thank You... ei kuin Obrigada/Obrigado, Tsau, hola = hei, Sanitario = Vessa. Ei nyt nailla viela lahdeta kaannoshommiin mutta tulee toimeen :)
Festival de Culinaria Regional
Mina aloita lottoamisen ihan tosissani heti Suomeen palattuani!
Arvatkaapa miksi?
Lensimme tanne Rioon paikallisen lentoyhtion Tamin koneella. Heilla oli menossa jonkinlainen brasilialaisen perinneruoan edistamiskamppanja tuolla yllaolevalla otsikolla. Lennolla oli siis tarjolla jonkinlaista paputahnaa, pinaattia tai jotain vastaavaa, seka paikallista makkaraa ja lihaa (jota emme tunnistaneet, mutta syotya tuli). Lennon lopuksi arvottiin viela kaikkien matkustajien kesken kaksi kirjaa, jotka kasittelivat jotenkin tuota aihetta. Matkustajia oli noin 200 ja silti mina voitin toisen noista kirjoista.
Koska he edelleen palvelevat vain portugaliksi, olin tietenkin ihan pihalla. Vierus kaverini ymmarsi, mista oli kysymys ja tarttui kateeni nostaen sen ylos ja huitoen silla. Ja mina tuijotin kuin sonni uutta porttia, kun en tajunnut mitaan mistaan. Sitten ystavallinen lentoemanta tuli selittamaan, etta olin voittanut kirjan ja haluanko sen.
Juu, kylla kiitos halusin. Nyt sitten yksi korkkaamaton Festival de Culinaria Regionale opus on matkalla Suomeen. Kasittaaksi se sisaltaa jotain aiheeseen liittyvaa materiaalia kuten respteja ja vastaavia. Niita onkin sitten mukava kokeilla suomalaisista varkeista, sielta takalaiset aineet ovat niin kovin helposti saatavilla...
Oikein jannittaa, etta mitakohan sielta kirjasta loytyy, kun sen kotona avaan.
(Tomi haluaa muistuttaa kaikkia pitamaan peukkuja pystyssa seuraavallakin lennolla, jospa saisimme vaikka toisen kirjan. Jotenkin olen viime aikoina ollut otollinen uhri kaikelle tallaiselle - British Airwaysin koneessa sain kyselyn taytettavakseni, Hotellin ravintolassa samoin, molemmista joku pieni muisto palkinnoksi ja sitten viela tama kirja...)
Arvatkaapa miksi?
Lensimme tanne Rioon paikallisen lentoyhtion Tamin koneella. Heilla oli menossa jonkinlainen brasilialaisen perinneruoan edistamiskamppanja tuolla yllaolevalla otsikolla. Lennolla oli siis tarjolla jonkinlaista paputahnaa, pinaattia tai jotain vastaavaa, seka paikallista makkaraa ja lihaa (jota emme tunnistaneet, mutta syotya tuli). Lennon lopuksi arvottiin viela kaikkien matkustajien kesken kaksi kirjaa, jotka kasittelivat jotenkin tuota aihetta. Matkustajia oli noin 200 ja silti mina voitin toisen noista kirjoista.
 |
| Päivin voittama kirja |
Koska he edelleen palvelevat vain portugaliksi, olin tietenkin ihan pihalla. Vierus kaverini ymmarsi, mista oli kysymys ja tarttui kateeni nostaen sen ylos ja huitoen silla. Ja mina tuijotin kuin sonni uutta porttia, kun en tajunnut mitaan mistaan. Sitten ystavallinen lentoemanta tuli selittamaan, etta olin voittanut kirjan ja haluanko sen.
Juu, kylla kiitos halusin. Nyt sitten yksi korkkaamaton Festival de Culinaria Regionale opus on matkalla Suomeen. Kasittaaksi se sisaltaa jotain aiheeseen liittyvaa materiaalia kuten respteja ja vastaavia. Niita onkin sitten mukava kokeilla suomalaisista varkeista, sielta takalaiset aineet ovat niin kovin helposti saatavilla...
Oikein jannittaa, etta mitakohan sielta kirjasta loytyy, kun sen kotona avaan.
(Tomi haluaa muistuttaa kaikkia pitamaan peukkuja pystyssa seuraavallakin lennolla, jospa saisimme vaikka toisen kirjan. Jotenkin olen viime aikoina ollut otollinen uhri kaikelle tallaiselle - British Airwaysin koneessa sain kyselyn taytettavakseni, Hotellin ravintolassa samoin, molemmista joku pieni muisto palkinnoksi ja sitten viela tama kirja...)
Lamminta riittaa
Pikku raportti naista Salvadorin lampotiloista nain alkuun ennen kuin kirjoitamme muita kuulumisia. Tama on sen pari tuhatta kilometria pohjoisemmassa= lahempana paivantasaajaa eli lampotilat ovat sen mukaiset. Taalla on nyt kesa eli yolla "viileaa" siis +25astetta, paivalla "lamminta" 32-36 astetta. Lampotilat nousevat tasta viela tuonne tammikuulle asti, jolloin keskilampotila on paivalla noin 40 astetta.
On kylla ihan pakko todeta, etta kylla tuo +30 astetta valkonahkaiselle suomalaiselle riittaa. Varsinkin, kun taalla Brasilian sunny coastilla on vain 330 aurinkoista paivaa vuodessa. 8-)
On kylla ihan pakko todeta, etta kylla tuo +30 astetta valkonahkaiselle suomalaiselle riittaa. Varsinkin, kun taalla Brasilian sunny coastilla on vain 330 aurinkoista paivaa vuodessa. 8-)
lauantai 25. lokakuuta 2008
Se on menoa taas
Jep, lahto haamottaa taalta Rio de Janeirosta, opas tulee klo 10 paikallista aikaa hakemaan meidat ja matkaamme lentokentalle. Lentokone lahtee muistaakseni 12:35 paikallista aikaa.
Se taytyy todeta etta Rion lentokentta on todella aneemisen nakoinen, niin sisalta kuin ulkoakin, ihmettelen jos ei brasilia siihen panosta, jopa Porin kenttakin on ryhdikkaampi ja vastaanottavaisempi. Tullimuodollisuudetkin olivat heppoiset, sitruunan imeskelioiden nakoisia ihmisia pienissa kopeissa ja tosiaankaan kaikkia lentokentta viranoimaisia ei tunnistanut, koska yhtenaista tyoasua ei heilla ollut, kaikilla omat siviilivaatteet ja rintapielessa joku portugalinkielinen latka, jossa luki jotain... Mutta lapi paastii ilman sarvia ja hampaita!
Mutta onneksi ei lentokentalla tarvi viettaa sen enempaa aikaa.
Seuraavassa paikassa on kylla netti, mutta miten siihen paasemme kasiksi onkin toinen juttu, joten jos meista ei mitaan kuulu, on se OK, jos meista jotain kuuluu, se nakynee taalla blogissa (toivottavasti), yritamme ainakin lahettaa tekstiviestia kun olemme asettuneet hotelliin.
Riossa oli meilla tuuria, koska tama hotellin business center (3 tietokonetta + printteri ((toim. huom. HP:n varilaser CP1515n)) toimi 24h ja oli ilmainen (ilmaisuus johtui siita etta nettiyhteydet toimivat huonosti). Muuten se olisi maksanut 30 realia tunnilta ja eli noin 10euroa tunti.
- Tomi & Paivi taalta tahan!. :) (Myonnan, selva lainaus alivaltiosihteereilta).
Se taytyy todeta etta Rion lentokentta on todella aneemisen nakoinen, niin sisalta kuin ulkoakin, ihmettelen jos ei brasilia siihen panosta, jopa Porin kenttakin on ryhdikkaampi ja vastaanottavaisempi. Tullimuodollisuudetkin olivat heppoiset, sitruunan imeskelioiden nakoisia ihmisia pienissa kopeissa ja tosiaankaan kaikkia lentokentta viranoimaisia ei tunnistanut, koska yhtenaista tyoasua ei heilla ollut, kaikilla omat siviilivaatteet ja rintapielessa joku portugalinkielinen latka, jossa luki jotain... Mutta lapi paastii ilman sarvia ja hampaita!
Mutta onneksi ei lentokentalla tarvi viettaa sen enempaa aikaa.
Seuraavassa paikassa on kylla netti, mutta miten siihen paasemme kasiksi onkin toinen juttu, joten jos meista ei mitaan kuulu, on se OK, jos meista jotain kuuluu, se nakynee taalla blogissa (toivottavasti), yritamme ainakin lahettaa tekstiviestia kun olemme asettuneet hotelliin.
Riossa oli meilla tuuria, koska tama hotellin business center (3 tietokonetta + printteri ((toim. huom. HP:n varilaser CP1515n)) toimi 24h ja oli ilmainen (ilmaisuus johtui siita etta nettiyhteydet toimivat huonosti). Muuten se olisi maksanut 30 realia tunnilta ja eli noin 10euroa tunti.
- Tomi & Paivi taalta tahan!. :) (Myonnan, selva lainaus alivaltiosihteereilta).
Ladies in black
Tama on hyvin perinteikas hotelli, jossa on monta piccoloa odottamassa, etta voisi auttaa Senjora tai Senjor autoon tai kantaa laukkua tai tai tai...
Olen tassa naureskellut Tomille, etta palkataankohan tanne kaikki ulkonaon perusteella, silla suurin osa tarjoiluhenkilokunnasta, reseptionin ihmisista jne on todella kauniita ja jaksavat aina hymyilla, vaikka tyhma turisti tivaisi mita.
Kaikkein hauskinta kuitenkin mielestani on se, miten hotellin perinteisyys ja kunnianarvoisuus nakyy siivoojattarien asuissa. He ovat ihan kirjaimellisesit ladies in black, heilla nimittain on mustat mekot ja valkoiset essut kaikkine pitsirimpsuineen paalla ja valkoinen hilkka tai miksi niita pitsivirityksia kutsutaankaan paassa, kun he konttaavat siivoamassa huoneita. Valitettavasti emme ole saaneet yhtaan valokuvaa, mutta perinteisemmalta sisakolta ei voisi oikein nayttaa.
Eilen meinasin sitten pudottaa silmani, kun nain viela paremman version asiata, kyseisella ladylla oli paallaan samanlainen puku essuineen, mustine sukkineen jne, mutta asun kruunasi valkoinen pitsimyssy - juuri sellaista 20-luvun royheloista mallia (vahan sellainen ison suihkumyssyn oloinen). Aivan uskomatonta... Tahtoo tuollaisen oman ladyn kotiinkin siivoamaan :)
Olen tassa naureskellut Tomille, etta palkataankohan tanne kaikki ulkonaon perusteella, silla suurin osa tarjoiluhenkilokunnasta, reseptionin ihmisista jne on todella kauniita ja jaksavat aina hymyilla, vaikka tyhma turisti tivaisi mita.
Kaikkein hauskinta kuitenkin mielestani on se, miten hotellin perinteisyys ja kunnianarvoisuus nakyy siivoojattarien asuissa. He ovat ihan kirjaimellisesit ladies in black, heilla nimittain on mustat mekot ja valkoiset essut kaikkine pitsirimpsuineen paalla ja valkoinen hilkka tai miksi niita pitsivirityksia kutsutaankaan paassa, kun he konttaavat siivoamassa huoneita. Valitettavasti emme ole saaneet yhtaan valokuvaa, mutta perinteisemmalta sisakolta ei voisi oikein nayttaa.
Eilen meinasin sitten pudottaa silmani, kun nain viela paremman version asiata, kyseisella ladylla oli paallaan samanlainen puku essuineen, mustine sukkineen jne, mutta asun kruunasi valkoinen pitsimyssy - juuri sellaista 20-luvun royheloista mallia (vahan sellainen ison suihkumyssyn oloinen). Aivan uskomatonta... Tahtoo tuollaisen oman ladyn kotiinkin siivoamaan :)
Takseja ja "TAKSEJA"
Viimeinen aamu Riossa, maha taynna ruokaa ja sen verran sumua ilmassa, ettei viitsi rannalle lahtea. Koska meilla on tunnin verran ylimaaraista aikaa, silla kavimme tekemassa viimeiset pikaostokset viela aamupalan jalkeen ja niihin meni vahemman kuin oletimme, kaytamme ylimaaraisen ajan paivittamalla pari juttua blogiin. Tama on nimittain viimeinen tiedossa oleva mahdollisuus kayttaa nettia ilmaiseksi ja tamakin vain siksi, etta hotellin serveri toimii miten toimii, jos toimisi oikein, veloitus olisi 50 centavoa minuutti eli 30 realia = 10 euroa tunnissa.
Jo ensimmaisena paivana saimme huomata, etta taalla on takseja ja "takseja". Nama jalkimmaiset tunnetaan myos nimella hotel gab eli tarkoittaa uusia, tummia, isoja, kiiltavia autoja, joissa ei ole taksimerkkeja ja joita ajaa mustaa pukuun pukeutunut "James". Niita loytyy kaikista vahankin isommista hotelleista ja jos asiakas on liian hieno tai muuten haluton liikkumaan tavallisella taksilla (tai liian tyhma ja ottaa hotel gabin, kun sita tarjotaan, niin kuin meille kavi), voi kayttaa tata palvelua. Ensimmaisena paivana, kun menimme Botanical Gardeniin otimme hotel gabin, kun sellainen oli nopeasti saatavilla; Auto oli hieno, palvelu ystavallista ja kaikki ok, edes hinta, joka oli 25 realia eli alle 10 euroa kyydista toiselle puolelle kaupunkia ei tuntunut mitenkaan paata huimaavalta.
Takaisin tullessa nappasimme sitten lennosta tavallisen keltaisen siniraitaisen taksin, joita taalla on kaikkialla ja paadyimme hotellille ainakin yhta hyvin palveltuina joskaan ei yhta hienossa autossa (mutta toimiva, uudehko ja siisti kuitenkin) ja hinta oli vain 14 realia. Tassa oli 3 realia extraa siita, etta hotellimme naapurikorttelissa oleva talo oli romahtanut ja sen raivaukset tukkivat yhden alueen tarkeimmista yksisuuntaisita kaduista, ja taksi joutui tekemaan melko pitkan kierroksen paastakseen hotellille. Annoimme taksille 20 rialia, mika on vahan yli 6 euroa ja han oli sulaa kiitosta.
Tama selittyy silla, etta mininipalkka taalla on 200USD eli noin 600 realia kuukaudessa, joten sellaiseen 6 realin extra (siis noin 2 euroa) on mittava lisa. Moni taksi, tarjoilija yms. elaa noiden tippien varassa, joten siksi suositellaan 10-15% tipin antamista seka takseissa etta ravintoloissa, vaikka jalkimmaiset laskuttavatkin 10% palvelumaksun valmiiksi laskuun.
Taksilla liikkuminen taalla on turvallista ja todella edullista, suosittelemme sita hotel gabien sijaan. Metrot ja junat ovat turisteille turvattomia, eika bussejakaan voi oikein kehua, silla kaikki Rion bussit ovat yksityisia ja tassa liikennekaaoksessa oikean loytaminen ja kyytiin paaseminen olisi luku sinansa. Niin juu ja kaikki nuo metrot, junat ja bussit ovat taskuvarkaiden aarreaittoja, joten niita kannattaa valttaa jo senkin takia.
Jo ensimmaisena paivana saimme huomata, etta taalla on takseja ja "takseja". Nama jalkimmaiset tunnetaan myos nimella hotel gab eli tarkoittaa uusia, tummia, isoja, kiiltavia autoja, joissa ei ole taksimerkkeja ja joita ajaa mustaa pukuun pukeutunut "James". Niita loytyy kaikista vahankin isommista hotelleista ja jos asiakas on liian hieno tai muuten haluton liikkumaan tavallisella taksilla (tai liian tyhma ja ottaa hotel gabin, kun sita tarjotaan, niin kuin meille kavi), voi kayttaa tata palvelua. Ensimmaisena paivana, kun menimme Botanical Gardeniin otimme hotel gabin, kun sellainen oli nopeasti saatavilla; Auto oli hieno, palvelu ystavallista ja kaikki ok, edes hinta, joka oli 25 realia eli alle 10 euroa kyydista toiselle puolelle kaupunkia ei tuntunut mitenkaan paata huimaavalta.
Takaisin tullessa nappasimme sitten lennosta tavallisen keltaisen siniraitaisen taksin, joita taalla on kaikkialla ja paadyimme hotellille ainakin yhta hyvin palveltuina joskaan ei yhta hienossa autossa (mutta toimiva, uudehko ja siisti kuitenkin) ja hinta oli vain 14 realia. Tassa oli 3 realia extraa siita, etta hotellimme naapurikorttelissa oleva talo oli romahtanut ja sen raivaukset tukkivat yhden alueen tarkeimmista yksisuuntaisita kaduista, ja taksi joutui tekemaan melko pitkan kierroksen paastakseen hotellille. Annoimme taksille 20 rialia, mika on vahan yli 6 euroa ja han oli sulaa kiitosta.
Tama selittyy silla, etta mininipalkka taalla on 200USD eli noin 600 realia kuukaudessa, joten sellaiseen 6 realin extra (siis noin 2 euroa) on mittava lisa. Moni taksi, tarjoilija yms. elaa noiden tippien varassa, joten siksi suositellaan 10-15% tipin antamista seka takseissa etta ravintoloissa, vaikka jalkimmaiset laskuttavatkin 10% palvelumaksun valmiiksi laskuun.
Taksilla liikkuminen taalla on turvallista ja todella edullista, suosittelemme sita hotel gabien sijaan. Metrot ja junat ovat turisteille turvattomia, eika bussejakaan voi oikein kehua, silla kaikki Rion bussit ovat yksityisia ja tassa liikennekaaoksessa oikean loytaminen ja kyytiin paaseminen olisi luku sinansa. Niin juu ja kaikki nuo metrot, junat ja bussit ovat taskuvarkaiden aarreaittoja, joten niita kannattaa valttaa jo senkin takia.
Naisen kanssa ostoksilla...
Eilen kun kaytiin Santa Clarassa, Paivi loysi sielta itselleen punaiset kengat, no totta kai kengat suorastaan vaativat niihin sopivan laukun... useita laukkuliikkeita katseltuamme ei sopivaa loytynyt... viimeisessa huomasin kylla etta naiset puhuvat naista, milla kielella tahansa. Ai miten sen huomasi? no siita kun Paivi kiersi liiketta kuin kissa kuumaa puuroa ja etsi laukkua, sitten ilmestyi brasilialainen myyja joka ei osannut englantia enempaa kuin: yes, no, malboro :)
Paivi naytti laukkua ja kokeili sita miten se sopii olkapaalle, ei sopinut, liian lyhyet ¨sangat¨ seuraava... ei sopivan varinen, mutta sitten kaivettiin edellisessakin kirjoituksessa olleet kengat... ja naytettiin hieman kenkaa, johan myyjanainen ymmarsi, heti alkoi loytya punaisia laukkuja, tosin siltikaan sita sopivaa ei loytynyt... mutta tasta huomasi sen etta, nainen vaikka missa maassa, puhuu naista sujuvasti yli kielimuurien :)
- Tomi
Paivi naytti laukkua ja kokeili sita miten se sopii olkapaalle, ei sopinut, liian lyhyet ¨sangat¨ seuraava... ei sopivan varinen, mutta sitten kaivettiin edellisessakin kirjoituksessa olleet kengat... ja naytettiin hieman kenkaa, johan myyjanainen ymmarsi, heti alkoi loytya punaisia laukkuja, tosin siltikaan sita sopivaa ei loytynyt... mutta tasta huomasi sen etta, nainen vaikka missa maassa, puhuu naista sujuvasti yli kielimuurien :)
- Tomi
perjantai 24. lokakuuta 2008
Christ is everywhere & Corcovado kukkulalla
Eilen (torstaina) tuli sitten kaytya Corcovado (kyttyraselka) kukkulallakin, yli 700m merenpinnan ylapuolella.
Silloin vasta oikeasti tajuaa miten ISO kaupunki Rio De Janeiro on, sita riittaa paaaaaaljon joka suuntaan ja sita paljoutta on erittain tiheassa.
Meilla oli tuuri retken suhteen koska silloin ilma oli kohtuullisen kirkas (vain vahan sumua) ja lahdimme aamulla 07:50 oppaan mukana sinne. Tallainen privaatti opas oli siita hyva, etta saimme hanelta kyydin Corcovadolle (ei tarvinnut metsastaa taksia), josta jatkoimme minibussilla ylemmas kohti huippua. Huipun nakymat olivat todella mahtavat, talla kertaa paasi huipulle liukuportailla, joten ei tarvinnut kavella montaa sataa metria (koska lampo oli ennen yhdeksaa jo +25 ja nousussa, kiipeaminen oli melko hikista hommaa).
Bongattujen elaimien maara kasvoi jalleen, nyt kahdella apinalla, jotka eivat olleet kovinkaan ihmispelkoisia, eivat kadesta syomaan tulleet, mutta suostuivat kylla kuvattavaksi :).
Alaspain kun tulimme, pysasimme yhdella tasanteella josta naimme Rio De Janeiroa eri puolelta mita patsalla ollessamme, siellakin oli apinoita, tosin nama apinat olivat pienia, oravan kokoluokkaa ja erittain ahnaita syomaan banaania, jota joku paikallinen tarjoili niille.
Alaspain tullessa pysasimme viela ¨helipontolla¨ eli helikopterin laskupaikalla josta tehtiin yleisolennatyksia, siina otimme taas muutamia kuvia.
Hmmm... mitas sielta lippalakista oikein torrottaa... :)
Jos Kristus on lippalakissa, on han myos nahtavilla melkein mista tahansa Riosta. Patsas on 35 metria korkea ja kun se sijaitsee 700 metrin korkeudessa, on sen nakyminen taattu. Tassa todisteeksi Kristus Corcovadolta (= patsaan juurelta).
Tassa Sokeritopalta ja viimeisessa kuvassa hotellilta.
Pikaopas Rioon
Olemme olleet siis taalla vajaan viikon ja tiedamme tasta paikasta kaiken...
Tama on siita puolenvalin taukotasanteelta, jossa vaihdettiin seuraavaan koysirataan
Sokeritoppa on vain 300 metria merenpinnan ylapuolella, joten maisemat olivat sieltakin mahtavat. Viela upeammat ne ovat kuitenkin kaupungin toiselta laidalta, Corcovadolta.
Ja sitten viela yksi kuva Corcovadolta, joka on noin 700 metria merenpinnan ylapuolella, eli sielta nakyy kaytannossa koko Rio.
Tassa viela nakyma Kristukselta sokeritopalle ja valissa oleva hiekka-alue on Copacapanan rantaa. Jokohan nyt olisi tullut kaikki klisee kuvat laitettua esille? Naistahan se Rio tunnetaan...
Niin, kun on aamupaivan kiertanyt naissa, on suomalaiseen lounasaikaan aika haukata valipalaa, jotta selviaa brasilialaiseen lounasaikaan noin klo 14-16 asti, paivallista syodaan sitten valilla 22-24. Ja kun on masu taynna, on hyva jatkaa Ipaneman rannan kuppiloissa, joista osa on auki aamu neljaan tai viiteen, jotta paasee sitten freesina jatkamaan kierrosta seuraavaan paikkaan seuraavana aamuna.
Huomenna aamusta lahdemme sitten seuraavaan paikkaan Salvador de Bahiaan, joka on Bahian provinssin paakaupunki, Brasilian ensimmainen paakaupunki (Rio oli toinen ja nykyinen Brasilia on kolmas, vuodesta 1960 alkaen). Se on aikanaan ollut orjakaupankeskus, joten siella nakyy myos afrikkalaisen kulttuurin vaikutus varsin voimakkaana edelleen. Huomenna olemme viisaampia ja tiedamme mita se kaytannossa tarkoittaa...
Lento kestaa parisen tuntia. Jos haluaisi matkustaa bussilla, matkaan menisi 21 tuntia! mika on yhta paljon kuin lento Riosta Tokioon. Taidamme menna lentokoneella :)
Nettiyhteyksista ei ole tietoa, mutta toivottavasti paasemme lisaamaan edes jotain viestia.
No, ei se nyt ihan niinkaan mene, mutta paljon on kylla tullut nahtya. Siita iso kiitos Solangelle, paikalliselle oppaallemme, joka on meita yksityisesti vienyt paikasta toiseen ja kierrattanyt valilla siellakin, mihin kaikki turistit eivat paase. Rion slummeihin han ei suostunut meita viemaan, mika on ihan ymmarrettavaa, sen verran vaarallisia ne ovat.
Pikaoppaana voisi todeta, etta jos jotain meinaa nahda tai tehda rauhassa, on syyta paasta aamullla liikkeelle. Olemme lahteneet yleensa hotellilta viimeistaan kahdeksalta ja paasseet kaikkiin paikkoihin ennen kuin turistimassat vyoryvat sinne. Esim. Sokeritopalla voi pahimpana aikana joutua jonottamaan tunnin, parikin kyytia koysiradalla (cable car) ylos vuorelle ja sitten taas jonotat paastaksesi ottamaan kuvia jonkun toisen olkapaan takaa. Me olimme Sokeritopalla puoli yhdeksalta, kun koysirata aukesi, ja saimme kuvata ihan rauhassa, ilman hairiota. Tassa yksi esimerkki maisemista matkalta ylos, kuvattu koysiratavaunun ikkunan lapi:
Tama on siita puolenvalin taukotasanteelta, jossa vaihdettiin seuraavaan koysirataan
Sokeritoppa on vain 300 metria merenpinnan ylapuolella, joten maisemat olivat sieltakin mahtavat. Viela upeammat ne ovat kuitenkin kaupungin toiselta laidalta, Corcovadolta.Ja sitten viela yksi kuva Corcovadolta, joka on noin 700 metria merenpinnan ylapuolella, eli sielta nakyy kaytannossa koko Rio.
Tassa viela nakyma Kristukselta sokeritopalle ja valissa oleva hiekka-alue on Copacapanan rantaa. Jokohan nyt olisi tullut kaikki klisee kuvat laitettua esille? Naistahan se Rio tunnetaan...
Niin, kun on aamupaivan kiertanyt naissa, on suomalaiseen lounasaikaan aika haukata valipalaa, jotta selviaa brasilialaiseen lounasaikaan noin klo 14-16 asti, paivallista syodaan sitten valilla 22-24. Ja kun on masu taynna, on hyva jatkaa Ipaneman rannan kuppiloissa, joista osa on auki aamu neljaan tai viiteen, jotta paasee sitten freesina jatkamaan kierrosta seuraavaan paikkaan seuraavana aamuna.Huomenna aamusta lahdemme sitten seuraavaan paikkaan Salvador de Bahiaan, joka on Bahian provinssin paakaupunki, Brasilian ensimmainen paakaupunki (Rio oli toinen ja nykyinen Brasilia on kolmas, vuodesta 1960 alkaen). Se on aikanaan ollut orjakaupankeskus, joten siella nakyy myos afrikkalaisen kulttuurin vaikutus varsin voimakkaana edelleen. Huomenna olemme viisaampia ja tiedamme mita se kaytannossa tarkoittaa...
Lento kestaa parisen tuntia. Jos haluaisi matkustaa bussilla, matkaan menisi 21 tuntia! mika on yhta paljon kuin lento Riosta Tokioon. Taidamme menna lentokoneella :)
Nettiyhteyksista ei ole tietoa, mutta toivottavasti paasemme lisaamaan edes jotain viestia.
Ne on mun nyt...
Elakoon kaikki pyhat, Santa Clara ei sittenkaan tuottanut pettymysta.
Kavelimme sinne eli noin 5 km sinne ja sitten myohemmin saman verran takaisin, ja helletta se vaatimaton 30 astetta eli vaatteita ei paljon tehnyt mieli sovitella sen verran olo oli hikinen.
Hintatason muutoksen huomasi selvasti verrattuna siihen Leblonin jumalattoman kalliiseen kauppakeskukseen. Taalla hinnat olivat ihan inhimilliset ja tuotteet hyvalaatuisia.
Lupasin harkita joka ostosta ja koska olin juuri ennen tuonne Santa Claraan menoa pakannut matkalaukkuja valmiiksi huomista aamua varten, en sitten ostanut ihan kaikkea, mika silmiin osui ja kivalta olisi nayttanyt. Jotain kuitenkin oli, joka minun oli pakko saaada. Mitas sanotte naista?
Kyll vain, punaista ja kiiltavaa oikein urakalla. Korkoa sellainen vaatimaton kymmenen senttia, ja lesti kuin minulle tehty. Uskomattominta oli hinta, vain 59.90 realia, mika on euroissa alta 20e. Olen kovasti tyytyvainen uusiin kenkiini.
Kavelimme sinne eli noin 5 km sinne ja sitten myohemmin saman verran takaisin, ja helletta se vaatimaton 30 astetta eli vaatteita ei paljon tehnyt mieli sovitella sen verran olo oli hikinen.
Hintatason muutoksen huomasi selvasti verrattuna siihen Leblonin jumalattoman kalliiseen kauppakeskukseen. Taalla hinnat olivat ihan inhimilliset ja tuotteet hyvalaatuisia.
Lupasin harkita joka ostosta ja koska olin juuri ennen tuonne Santa Claraan menoa pakannut matkalaukkuja valmiiksi huomista aamua varten, en sitten ostanut ihan kaikkea, mika silmiin osui ja kivalta olisi nayttanyt. Jotain kuitenkin oli, joka minun oli pakko saaada. Mitas sanotte naista?
Kyll vain, punaista ja kiiltavaa oikein urakalla. Korkoa sellainen vaatimaton kymmenen senttia, ja lesti kuin minulle tehty. Uskomattominta oli hinta, vain 59.90 realia, mika on euroissa alta 20e. Olen kovasti tyytyvainen uusiin kenkiini.
Ohjeita miten voit kommentoida blogiamme.
Helpoin tapa kommentoida blogiamme on seuraava:
jokaisen kirjoitetun jutun lopussa on:
Lähettänyt Päivi & Tomi klo perjantai, lokakuu 24, 2008 0 kommenttia
Kun klikkaat hiirella kohtaa kommenttia, avautuu ikkuna (jata kommentti) jossa kursori vilkuttaa ¨laatikossa¨ jonne voit kirjoittaa kommenttisi - Ihan ensiksi, tarkista etta vihrealla ¨hassusti krjoitettu teksti¨on luettavissa = eli saat selvan mita siina lukee, sitten kirjoita kommenttilaatikkoon viestisi.
Jos se on niin epaselva ettei siita saa selvaa, sulje kommenttisivu ja yrita uudestaan, blogi tekee uuden ¨hassusti kirjoitetun tekstin¨joka voi olla jo selkeampi. Toista niinkauan etta saat selvan tekstin.
Tahan kirjoitetut kommentit ovat kaikkien luettavissa, kun olet sen lahettanyt - oho, peruuta nappulaa ei ole.
Kun olet kirjoittanut kommenttisi seuraavaksi sinun tulee kirjoittaa vahvistus, se ¨hassusti kirjoitettu teksti¨silla varmistetaan etta kommentoija on ihminen eika kone, koska jos joku keksisi miten sen ohittaa, silloin mainostajalla olisi juhlat kun se alkaisi mainostamaan itseaan kaikissa taman paikan blogeissa.
Seuraavaksi voit valita kohdan nimi/url osoite tai anonyymi - anonyymina kirjoittajan nimea ei nay, jos sita ei ole kommentin loppuun kirjoittanut. Jos valitsee nimi/url osoite tulee kaksi uutta kysymysta: nimi ja url/osoite, riittaa etta vastaa nimikenttaan oman nimensa niin silloin kommentti alkaa seuraavasti: oma nimi sanoi:
Kumpikin toimii, mutta jos kayttaa anonyymia, kannattaa kommentin loppuun laittaa kuka kirjoitti.
jokaisen kirjoitetun jutun lopussa on:
Lähettänyt Päivi & Tomi klo perjantai, lokakuu 24, 2008 0 kommenttia
Kun klikkaat hiirella kohtaa kommenttia, avautuu ikkuna (jata kommentti) jossa kursori vilkuttaa ¨laatikossa¨ jonne voit kirjoittaa kommenttisi - Ihan ensiksi, tarkista etta vihrealla ¨hassusti krjoitettu teksti¨on luettavissa = eli saat selvan mita siina lukee, sitten kirjoita kommenttilaatikkoon viestisi.
Jos se on niin epaselva ettei siita saa selvaa, sulje kommenttisivu ja yrita uudestaan, blogi tekee uuden ¨hassusti kirjoitetun tekstin¨joka voi olla jo selkeampi. Toista niinkauan etta saat selvan tekstin.
Tahan kirjoitetut kommentit ovat kaikkien luettavissa, kun olet sen lahettanyt - oho, peruuta nappulaa ei ole.
Kun olet kirjoittanut kommenttisi seuraavaksi sinun tulee kirjoittaa vahvistus, se ¨hassusti kirjoitettu teksti¨silla varmistetaan etta kommentoija on ihminen eika kone, koska jos joku keksisi miten sen ohittaa, silloin mainostajalla olisi juhlat kun se alkaisi mainostamaan itseaan kaikissa taman paikan blogeissa.
Seuraavaksi voit valita kohdan nimi/url osoite tai anonyymi - anonyymina kirjoittajan nimea ei nay, jos sita ei ole kommentin loppuun kirjoittanut. Jos valitsee nimi/url osoite tulee kaksi uutta kysymysta: nimi ja url/osoite, riittaa etta vastaa nimikenttaan oman nimensa niin silloin kommentti alkaa seuraavasti: oma nimi sanoi:
Kumpikin toimii, mutta jos kayttaa anonyymia, kannattaa kommentin loppuun laittaa kuka kirjoitti.
Kaameita pettymyksia
Olen sitten talla reissulla kokenut elamani suurimmat pettymykset tai siis yhdet niista monista suurista :-)... Ensimmainen oli se, ettei taalla tehda matkamuistovaatteita kuin kaapioille tai siis koot ovat ihan mielettoman pienia. Loysin Sokeritoppavuorelta pari aivan huippuihanaa paitaa, jotka olisin halunnut, vaan miten kavi, kun yritin sovittaa - koko oli suurin, mita kaupassa naisten mallia oli ja silti niin tiukka, etten kehtaa sellaista missaan pitaa. Kauppaan siis jaivat seka sinisavyinen pitkahihainen Corcovado-paita Kristus patsaineen, etta paljettinen Brazil paita etta kimaltava brasilian lippu t-paita. Tiedanhan mina olevani norsukokoa, mutta olisin silti kuvitellut, etten ole maailman ainoa norsu, joka haluaa matkamuistopaidan.
Seuraava pettymys iski kohdalle kaupassa, kun paasimme Leblonin (seuraava kaupungin osa Ipanemasta eteenpain) ostoskeskukselle, jota oli suositeltu mielenkiintoisena ja hienona shoppailupaikkana, jossa on laadukkaita vaatteita ja paljon nahtavaa. Meidan osaltamme paljon nahtavaa oli yhta kuin iso kirjakauppa, jossa oli myos ravintola samassa. Vaatteet ja kaikki muuta tavarat olivat kutakuinkin Suomen tai Euroopan hinnoissa, osa jopa kalliimpia. Parhaimmillaan hintaero oli ehka noin 15 % eli maksimissaan sen verran tavarat olisivat olleet taalla halvempia (lahinna tuo hintaero koski sellaisia tavaroita, joita ei kannattanut edes ajatella ostavansa isot sisustus yms. tavarat esimerkiksi) . Kaikki esilla olleet vaatekappaleet olivat taas jotain ihmeellista kokoa, nailla on ihan oma kokoluokituksensa, josta suomalainen ei ymmarra mittaan, mutta kuitenkin niin pienia ettei liikkeissa paljon kannattanut vanheta.
Muutetaan siis suurieleisesti laatimani ostoslista muotoon:
yksi t-paita (hankittu)
yhdet kiilakorkoiset kengat (hankittu)
varvastossut, jotka kulkevat taalla nimella havaijians (niita on kaikilla jalassa, niin kuin Suomessa Crocs-jaljitelmia (meidan Crocs kopiotamme on katottu hivenen pitkaan, mutta niilla on tosi hyva kavella taalla)). Haluan ihan tietynlaiset varvastossut, joten voi olla, etta jaan loppujenlopuksi ilman.
Kaikesta muusta olen toivoni menettanyt, laukut ovat vaaran varisia tai kokoisia tai mallisia. Taalla harrastetaan kummallisia vareja, eivat oikein sovi suomalaiseen makuun...Ei siis punaista, viininpunaista eika petroolinvarista laukkua, ei myoskaan kenkia tai muutakaan...
Huomenna on viimeinen toivoni, oppaamme Solange suositteli meille Santa Claran ostoskatua Copacapanalla eli sinne menemme viela huomenna katsomaan ja jos sielta ei mitaan loydy niin olkoon...
Seuraava pettymys iski kohdalle kaupassa, kun paasimme Leblonin (seuraava kaupungin osa Ipanemasta eteenpain) ostoskeskukselle, jota oli suositeltu mielenkiintoisena ja hienona shoppailupaikkana, jossa on laadukkaita vaatteita ja paljon nahtavaa. Meidan osaltamme paljon nahtavaa oli yhta kuin iso kirjakauppa, jossa oli myos ravintola samassa. Vaatteet ja kaikki muuta tavarat olivat kutakuinkin Suomen tai Euroopan hinnoissa, osa jopa kalliimpia. Parhaimmillaan hintaero oli ehka noin 15 % eli maksimissaan sen verran tavarat olisivat olleet taalla halvempia (lahinna tuo hintaero koski sellaisia tavaroita, joita ei kannattanut edes ajatella ostavansa isot sisustus yms. tavarat esimerkiksi) . Kaikki esilla olleet vaatekappaleet olivat taas jotain ihmeellista kokoa, nailla on ihan oma kokoluokituksensa, josta suomalainen ei ymmarra mittaan, mutta kuitenkin niin pienia ettei liikkeissa paljon kannattanut vanheta.
Muutetaan siis suurieleisesti laatimani ostoslista muotoon:
yksi t-paita (hankittu)
yhdet kiilakorkoiset kengat (hankittu)
varvastossut, jotka kulkevat taalla nimella havaijians (niita on kaikilla jalassa, niin kuin Suomessa Crocs-jaljitelmia (meidan Crocs kopiotamme on katottu hivenen pitkaan, mutta niilla on tosi hyva kavella taalla)). Haluan ihan tietynlaiset varvastossut, joten voi olla, etta jaan loppujenlopuksi ilman.
Kaikesta muusta olen toivoni menettanyt, laukut ovat vaaran varisia tai kokoisia tai mallisia. Taalla harrastetaan kummallisia vareja, eivat oikein sovi suomalaiseen makuun...Ei siis punaista, viininpunaista eika petroolinvarista laukkua, ei myoskaan kenkia tai muutakaan...
Huomenna on viimeinen toivoni, oppaamme Solange suositteli meille Santa Claran ostoskatua Copacapanalla eli sinne menemme viela huomenna katsomaan ja jos sielta ei mitaan loydy niin olkoon...
torstai 23. lokakuuta 2008
Lihansyojat...
Yksi asia mista brasiliassa ei tingita, on se liha. Jos jostain aterialla tingitaan, niin salaatista.
Olimme torstaina syomassa Felice Caffe nimisessa paikassa, joka on enemman italiaan kallellaan oleva firma, koska olivat erikoistuneet italialaistyyppiseen jaateloon, mutta saihan sielta muutakin aitobrasilialaiseen tyyliin: Jaateloa (kuten mainitsin), alkkomahoolia (pulloja oli poikineen siella, mm. red label, black label ja joku kolmas Johnny Walker, vain jotain mainitaksen, hylly kun oli 6m pitka), seka tietysti ruokaa (kala - liha - seka jotain vegaaneillekkin).
Me tietysti otimme sita lihaosastoa. Nalka kun oli, pelasimme varman paalle ja soimme cheese burger viasete (tai jotain sellaista). Nyt tarvii tunnustaa, brasiliaan saakka taytyi tulla ennen kuin erittain hyvan hamppisaterian sain :) vaikkakin tuo hamppisateria oli kylla iso, eli maha tuli tayteen, halusimme kokeilla miten hyvaa italialaista jaateloa tama paikka tarjosi, joten aikaimme tutkittua, loysimme ¨sopivan¨ annoksen.
Annoksen nimi oli 7 Bolas, tilasimme yhden annoksen ja KAKSI lusikkaa. Joten kun se tarjoilija, joka osasi eniten englantia siella, tuli meilta viela varmistamaan etta tamako annos, me ajattelimme ongelman olevan kahdessa lusikassa ja silmat kiiluen vakuutimme, etta juu, juu se annos ja kaksi lusikkaa. Se mokoma tietenkin tarkoitti, etta tiesitteko etta annoksessa on 7 palloa jaateloa, ja me vastasimme silmat pyoreina etta kylla, juu juu sen haluamme ja kaksi lusikkaa. Ruokalistassa kylla oli maininta niista jaatelolaaduista, joita annos sisaltaa, mutta ajttelimme pallojen olevan samaa kokoluokkaa, kun Suomen ravintoiloissa - niita pikkulusikalla tehtyja. Tosin, heti sen jalkeen tuli mieleen etta, nyt tassa on jotain hassua, kun sita niin moneen kertaan tivattiin ... ja hassuus selvisikin sitten hetken paasta...
Vasemmalla Tomi, keskella 7 bolas ja oikella Paivi :)
Annoksessa oli siis seitseman valtavaa jaatelopalloa, sellaisia miehen (=Tomin) nyrkin kokoisia, kymmenen kirsikaa, nelja valtavaa vohvelia, litra kermavaahtoa ja saman verran tuoreita hedelman paloja. Kaikki tama tarjolla 30 senttia korkeassa maljassa, jonka halkaisija on sen saman 30 senttia.
Kun jaatelo annoksesta oli suurin osa syoty, kavelimme maha sylissamme pois Felice Caffesta ulos ja menimme Zona Sul nimiseen kauppaan, joka myy ruokaa, viinaa, TVita jne... siis hyva vastine suomalaiselle halpahallille, tosin halpahallissa ei viinaa myyda. Zona Sulissa oli myynnissa vissysta stolisnaja vodkaan asti. Sellaisen asian jonka toivoisin leviavan myos suomeen tallaisissa kaupoissa olisi se etta, pienemmassakin nurkkaputiikissa on 3 kassaa, ja ainakin 2-3 myyjaa lisaksi. Mita isompi paikka, sen enemman kassoja. Suomeen verrattuna kassoja on ainakin 2-3x enemman joka paikassa. Kuinka ollakkaan kun olimme pyorineet zona sulissa hetken, tuli paivin peraan musta mies , joka toi Paivin lippalakin, joka oli jaanyt Felice Caffee´seen. Todellista palvelua sanon mina ja uskomattominta oli se, etta ko. henkilo ei mielestamme edes ollut siella toissa!
Mahatautia hankkimasssa
Kavimme siis tanaan Corcovadolla ja Kristuspatsaalla, luvassa on siis kuvia Kristus edesta ja Kristus takaa, muttei sentaan istu eika makaa.
Lounaalla paatimme ottaa tietoisen riskin ja menimme rantaan syomaan maissia. Kuumia keitettyja maissintahkia myydaan tuossa rannassa sellaisista epamaaraisista liikkuvista pyoraan kytketyista vaunuista eli jos sellaisesta ei saa mahatautia niin ei sitten mistaan. Ostimme ensiksi yhden tahkan ja siihen lorautettiin voisulaa paalle - haukkasimme molemmat ja paatimme saman tien ostaa toisen, oli kuitenkin sen verran hyvaa. Tomin mielesta vain tosi hyvaa, minun mielestani huippuhyvaa...
Samalla rantakierroksella, kavelimme Ipaneman koko rannan mitan 2,5 km edestakaisin, ostimme myos toista paikallisten herkkua: tuorreita kookospahkinoita. Nama ovat jotain eri sorttia kuin ne meilla myydyt ruskeat karvaiset ja kovat, silla nama olivat vihreita, kiiltavakuorisia, mutta kyllakin kovia. Sellainen siis ostetaan paikallisesta kojusta (hinnat vaihtelevat 2-2,5 realia pahkinalta) ja myyja leikkaa sen tasaiseksi toisesta paasta, jotta voi pitaa poydalla, huuhtoo ja leikkaa sitten toisen paan auki juomista varten. Sitten vaan pilli sisaan ja imemaan... Sisalla on kookosvetta, ei kookosmaitoa, silla neste on lahes kirkasta ja myos lahes mautonta. Kun kookosvesi on juotu, myyja leikkaa pahkinan palasiksi ja sitten saa kaapia suuhunsa myos hedelmalihan... Meille riitti tata sorttia ihan yksi pahkina - se vesi ei maistunut oikein miltaan tai jos maistui niin lahinna epailyttavalta, emme siis kokeile toiste.
Soimme nama herkut lounaaksi, siis suomalaiseen lounasaikaan, joka on brasilialaisille lahinna jokin epamaarainen valipala-aika aamupalan ja lounaan valissa, taalla syodaan tosi, tosi myohaan...
Toistaiseksi ei ole ollut havaittavissa mahatautia tai muuta vastaavaa eli taidanpa pistaa puheet alhaisesta hygieniatasosta omaan arvoonsa, ainakin taalla on paljon siistimpaa kuin suomessa monessa paikassa. Kasidesia olemme kylla kayttaneet ja kaytamme jatkossakin, mutta mikali mitaan ei huomiseen mennessa ilmene alan uskoa vatsani sietavan melkein mita vain.
Lounaalla paatimme ottaa tietoisen riskin ja menimme rantaan syomaan maissia. Kuumia keitettyja maissintahkia myydaan tuossa rannassa sellaisista epamaaraisista liikkuvista pyoraan kytketyista vaunuista eli jos sellaisesta ei saa mahatautia niin ei sitten mistaan. Ostimme ensiksi yhden tahkan ja siihen lorautettiin voisulaa paalle - haukkasimme molemmat ja paatimme saman tien ostaa toisen, oli kuitenkin sen verran hyvaa. Tomin mielesta vain tosi hyvaa, minun mielestani huippuhyvaa...
Samalla rantakierroksella, kavelimme Ipaneman koko rannan mitan 2,5 km edestakaisin, ostimme myos toista paikallisten herkkua: tuorreita kookospahkinoita. Nama ovat jotain eri sorttia kuin ne meilla myydyt ruskeat karvaiset ja kovat, silla nama olivat vihreita, kiiltavakuorisia, mutta kyllakin kovia. Sellainen siis ostetaan paikallisesta kojusta (hinnat vaihtelevat 2-2,5 realia pahkinalta) ja myyja leikkaa sen tasaiseksi toisesta paasta, jotta voi pitaa poydalla, huuhtoo ja leikkaa sitten toisen paan auki juomista varten. Sitten vaan pilli sisaan ja imemaan... Sisalla on kookosvetta, ei kookosmaitoa, silla neste on lahes kirkasta ja myos lahes mautonta. Kun kookosvesi on juotu, myyja leikkaa pahkinan palasiksi ja sitten saa kaapia suuhunsa myos hedelmalihan... Meille riitti tata sorttia ihan yksi pahkina - se vesi ei maistunut oikein miltaan tai jos maistui niin lahinna epailyttavalta, emme siis kokeile toiste.
Soimme nama herkut lounaaksi, siis suomalaiseen lounasaikaan, joka on brasilialaisille lahinna jokin epamaarainen valipala-aika aamupalan ja lounaan valissa, taalla syodaan tosi, tosi myohaan...
Toistaiseksi ei ole ollut havaittavissa mahatautia tai muuta vastaavaa eli taidanpa pistaa puheet alhaisesta hygieniatasosta omaan arvoonsa, ainakin taalla on paljon siistimpaa kuin suomessa monessa paikassa. Kasidesia olemme kylla kayttaneet ja kaytamme jatkossakin, mutta mikali mitaan ei huomiseen mennessa ilmene alan uskoa vatsani sietavan melkein mita vain.
Kuvia ja videoita
Kuvia ja videoita on otettu, tahan mennessa kaksi kasetillista (40 min ja 50 min) kolme kasettia jaljella, mutta uskoakseni, taalta loytyy liike joka myy kasetteja... :) eikohan yli 10 milj. ihmisen kaupungista...
Paikallinen Locas Amerikanas on hauska kauppa, se on sellainen halpahallin vastine, jossa myydaan sulassa sovussa, tietokoneita & tv:ita, suklaata, rintaliiveja, cdita ja DVD levyja, tyokaluja, hammasharjoja siis melkein mita tahansa maan ja taivaan valilta.
Englantia hotellin respan ulkopuolella ei suuremmin osata. Se hieman hidastaa kaupankayntia taalla :)
Paikallinen Locas Amerikanas on hauska kauppa, se on sellainen halpahallin vastine, jossa myydaan sulassa sovussa, tietokoneita & tv:ita, suklaata, rintaliiveja, cdita ja DVD levyja, tyokaluja, hammasharjoja siis melkein mita tahansa maan ja taivaan valilta.
Englantia hotellin respan ulkopuolella ei suuremmin osata. Se hieman hidastaa kaupankayntia taalla :)
Sattuu ja tapahtuu
Varsinkin kun on kyse Rio de janeirosta... korttelin verran kaupunkiinpain, rohistui eraasta talosta julkisivu. Huomasimme sen kuin tulimme taksilla botanical cardenista takaisin hotelliimme.
Oli siina paikallisilla ihmettelemista, no ihmeteltiin mekin sita kylla.
Liikenne on taalla Riossa *mielenkiintoista* vauhti on kaupungissakin 60-80 km/h, ja turvavalista ei olla taalla koskaan kuultu. Vaikuttaa silta, etta joka toinen auto on taksi, koska niita taalla tuntuu olevan todella paljon. Jos otamme minuutin otoksen autoista, niista on 30-40% takseja (ne on helppo erottaa, keltaisia joissa sininen raita sivussa).
Toinen ihmetykseni aihe on autokanta, se on keskikokoista luokkaa, ja lahes kaikki alle 5v vanhoja!, siis olemme tahan mennessa nahneet vain muutamia vanhoja autoja jotka ovat yli 10v vanhoja (useita kleinbusseja, parit Kuplavolkkarit (kupla oli muuten erinomaisessa kunnossa)).
Parkkeeraaminen taalla on kuvan arvoinen juttu, sen on nahtava, pyrin sellaisen tanne laittamaan kun paasen taasen koneelle josta voin siirtaa kuvia koneelle.
Kuva: Täällä ei olla kuultu 5m välistä kun suojatien läheisyyteen parkkeerataan.
Kuva: Mitä sitä turhaan väliä jättää autojen väliin...
Tiet taalla brasialiassa on kuin perunapeltoja: kuoppaa on kuopan peraan ja yleisin liikenteen aani on autontorvi (tootti, -> skandit puuttuu), sita kaytetaan *PALJON*, muutenkin kaaosmaisen liikenteen seassa kulkee autojen ja linja-autojen valissa moottoripyoria.
Hauska oli huomata sekin etta Volksvagen Polo on taalla Volksvagen Fox, Fiat Punto on Fiat Palio jne... sama auto kuin euroopassa, mutta eri mallinimi.
Enska Itkonen joutuisi taalla syomaan purkkikaupalla nitroa jos tulisi tanne.
Oli siina paikallisilla ihmettelemista, no ihmeteltiin mekin sita kylla.
Liikenne on taalla Riossa *mielenkiintoista* vauhti on kaupungissakin 60-80 km/h, ja turvavalista ei olla taalla koskaan kuultu. Vaikuttaa silta, etta joka toinen auto on taksi, koska niita taalla tuntuu olevan todella paljon. Jos otamme minuutin otoksen autoista, niista on 30-40% takseja (ne on helppo erottaa, keltaisia joissa sininen raita sivussa).
Toinen ihmetykseni aihe on autokanta, se on keskikokoista luokkaa, ja lahes kaikki alle 5v vanhoja!, siis olemme tahan mennessa nahneet vain muutamia vanhoja autoja jotka ovat yli 10v vanhoja (useita kleinbusseja, parit Kuplavolkkarit (kupla oli muuten erinomaisessa kunnossa)).
Parkkeeraaminen taalla on kuvan arvoinen juttu, sen on nahtava, pyrin sellaisen tanne laittamaan kun paasen taasen koneelle josta voin siirtaa kuvia koneelle.
Kuva: Täällä ei olla kuultu 5m välistä kun suojatien läheisyyteen parkkeerataan.
Kuva: Mitä sitä turhaan väliä jättää autojen väliin...Tiet taalla brasialiassa on kuin perunapeltoja: kuoppaa on kuopan peraan ja yleisin liikenteen aani on autontorvi (tootti, -> skandit puuttuu), sita kaytetaan *PALJON*, muutenkin kaaosmaisen liikenteen seassa kulkee autojen ja linja-autojen valissa moottoripyoria.
Hauska oli huomata sekin etta Volksvagen Polo on taalla Volksvagen Fox, Fiat Punto on Fiat Palio jne... sama auto kuin euroopassa, mutta eri mallinimi.
Enska Itkonen joutuisi taalla syomaan purkkikaupalla nitroa jos tulisi tanne.
Saa, muttei uutisia :)
Kun tulimme tanne, oli vain +23 astetta, saa ennustuksessa lupasivat lampenevaa, joten nyt olemme saaneet nauttia sitten +30 asteen (eilen) ja tanaan +32 asteen lampotiloista. Onneksi oppaan autossa (Mitsubish Pajero) on ilmastointi (veikkaan ettei taalla taida olla montaankaan autoa jossa sellaista ei olisi).
Nahka on viela hyvassa kunnossa, kiitos siita 20x kertoimiselle aurinkovoiteelle.
Hotellin uima allas on koettu tanaan ja hotellin sauna... kavin saunassa ja siella oli hurjat +53 astetta...
Nahka on viela hyvassa kunnossa, kiitos siita 20x kertoimiselle aurinkovoiteelle.
Hotellin uima allas on koettu tanaan ja hotellin sauna... kavin saunassa ja siella oli hurjat +53 astetta...
Suomalaisia
Kuvittelin, etta taalla paasisi eroon rakkaista maanmiehistamme, mutta ei toivoakaan.
Tanaan lounasta samassa paikassa soi suomalainen tyttopari, tarkoitan siis kahta nuorta naista ja nyt tanne hotellin business centeriin iskeytyi suomalainen miespari...
Viisainta siis lopettaa, kun asioista ei voi enaa keskustella Tomin kanssa aaneen, palaamme joskus ehka taydentamaan tata kuvin ja sanoin;
Tanaan lounasta samassa paikassa soi suomalainen tyttopari, tarkoitan siis kahta nuorta naista ja nyt tanne hotellin business centeriin iskeytyi suomalainen miespari...
Viisainta siis lopettaa, kun asioista ei voi enaa keskustella Tomin kanssa aaneen, palaamme joskus ehka taydentamaan tata kuvin ja sanoin;
Mita on nahty ja koettu
Maanantai meni vahan paikkoja silmitellessa, tuskin viela edes tajusimme, etta olemme jossain muualla kuin Porissa tai Honkajoella.
Maanantaina sattui viela olemaan joku paikallinen yleinen juhla- ja vapaapaiva, joita taalla tuntuut olevan vahintaan kaksi joka kuukausi, eli osa kaupoista oli kiinni, pienempi osa auki. No kiertelimme sitten hotellin ymparistoa joidenkin korttelien laajudelta, loysimme postikortteja ja Locas Americanasin, joka on paikallinen Halpa Hallin vastine, sielta saimme vetta hampaiden pesuun jne. Lisaksi loysimme paikallisen McDonaldsin, jota tietenkin taytyi kokeilla - Jonnalle tiedoksi, etta Suomen (Porin) makki johtaa 13-1. Ei ollut kovin kummoista ruokaa, mutta tulipa kokeiltua. Kummallisinta oli, etta tarvittiin kolme myyjaa palvelemaan meita, ennen kuin saimme heidat ymmartamaan, etta tahdomme KAKSI BIG MAC ATERIAA. Siihen on tosin taalla saanut tottua, etta nama eivat puhu juuri mitaan niista kielista, mita me osaisimme. Palvelukielena on 90% portugali, mutta onneksi lahes joka liikkesta loytyy joku, joka ymmartaa, mita hullut turistit nyt tahtovat in English ja jos ei loydy naytetaan mita halutaan ja se toinen nayttaa hinnan taskulaskimesta.
Asumme aivan lahella kuuluisaa Ipaneman rantaa, rannalle on matkaa vain kiven heitto eli kaytannossa noin 50m. Hotellilla on oma rantapisteensa, josta saa pyyhkeita, tuoleja jne jne. Kavimme siis heti maanantaina kavelemassa rannalla ja kokeilemassa vetta, joka oli Tomin mielesta kylmaa, minusta vain viileahkoa. Aallot olivat sen verran reilut, etta ei tarvinnut ajatella uimista, hyva kun pystyi nilkkoja myoten kahlaamaan ja siltikin oli vyotaroon asti marka.
Tiistaina kavimme Botanical Gardinissa, Rion kasvitieteellisessa puutarhassa, joka on suorastaan valtava: 190 hehtaaria (josta tosin vain osa yleisolle avointa), 6000 erilaista kasvia, 120 eri lajia lintuja ja paljon tyomiehia ja ihan aidan takana Rion loputon liikenne. Niin ne vaan olivat sulassa sovussa pari sataa vuotta vanhat puut aidan toisella puolella ja toisella puolella uuden karheat miljoonaa kaahaavat autot. Kasveja emme laskeneet, koska niita naimme todella paljon. Puutarha oli jaettu teemoittain japanilaiseen puutarhaan, ruusutarhaan, orkideataloon, lihansyojakasvien taloon (oli niilla joku hieno nimikin, jota en nyt muista), amazonin alueeseen, atlantiksen metsaan jne. Hauska oli havaita, etta monet meilla kotona ruukuissa olevat pikkukasvit loytyivat tuolta alkuperaisina ja paljon isompina versioina. Lintuja bongasimme toista kymmenta eri sorttia esimerkiksi tukaanin; pari liskoakin loytyi. Puutarhassa kului reilu puolen paivaa, kun varsinaisen kiertelyn lisaksi soimme siella lounasta ja kiertelimme opastuskeskuksen nayttelya.
Kasvitieteellisen puutarhan lisaksi kiersimme kauppoja hotellin lahella, kavimme postissa, joka olisi luku sinansa. Me etsimme tietenkin postia, mutta ei taalla sellaista ole - onneksi hotellin respan jotenkin englannin kielentaitoinen typy kertoi meille, etta pitaa loytaa CORREIOS, se on posti taalla. Illalla kavimme testaamassa hotellin yhteydessa sijaitsevan Opium-ravintolan. Niiden Caipirinha meinasi vieda tajun, sen verran oli tujua, mutta ruoka oli todella hyvaa: aito brasilialaista sisafiletta kaikilla lisukkeilla, jalkkariksi karamellisoitua ananasta tai banaania jaatelolla.
Keskiviikkona siis tanaan, kavimme Pao Acuçarissa, mika paremmin maailmalla tunnetaan nimella SUGAR LOAF eli suomeksi Sokeritoppa vuori. Koysirata oli melkoinen koettelemus korkeanpaikan kammoni takia (menkaa itse kokeilemaan, milta tuntuu nousta koysiradalla kohti lahes pystysuoraa vuoren seinaa) ja juuri kun ehdin huokaista helpotuksesta, tajusin, etta se oli vasta puolivali. Maisemat Sokeritopalta olivat kylla kaiken sen arvoiset, eika alastulo ollut mitenkaan niin hirveaa kuin ylosnousu. Pao Acuçarissa oltiin siis lahes 300 metria merenpinnan ylapuolella.
Sokeritopan lisaksi meilla oli ohjelmassa turistikierros Beaches& Down Town eli Rion erilaisten rantojen esittely - yllatys yllatys, niita on paljon muitakin kuin ne tunnetuimmat Copacapana ja Ipanema, loytyy esim. Flamingo beach, Red beach, Army beach (armeijan yksityisranta) jne. Down Town puolestaan kasitti laajan kierroksen Rion keskustassa, jossa siirtomaa-aikainen koloniaalinen arkkitehtuuri lyo katta modernien rakennusten kanssa. Kavimme Mustan madonnan kirkossa, Samba museossa ja paraatiareenalla ja naimme & kuulimme vaikka mita muuta Rion historiaan, arkkitehtuuriin, hallintoon ja riolaisten elamaan liittyvaa...
Kuva: Sambaajien paraatiareena, joka oli Samba museon vieressä.
Kuva: Copacabana beach.
Sen lisaksi kavimme tutustumassa Ipaneman rantaan oikein kunnolla, kavelimme sita lahes koko matkan Lebloniin asti. Lisaksi olemme tutustuneet paikallisiin kauppoihin (mm. Leblon shopping center) oikein urakalla, mutta vahaisin loydoin. Saaliina pari t-paitaa meille, yhdet kengat Paiville ja jonkin verran tuliaisia.
Hotellin altaallakin on tullut kolloteltya ja otettua aurinkoa kavellen sen verran, etta minun (siis Paivin) toinen olkapaa on punertava, toinen ruskea - oma vika, mitas piti siirtya olemattomiin suojakertoimiin. Taalla hotellissa on jopa sauna, Tomi kavi sen testaamassa, lampoa runsaat 53 astetta, mika tuntuu naurettavalta, kun ulkona varjossa oli +32 astetta.
Lampotilat ovat siis nousset siita maanantaisesta kylmasta 23 asteisesta niin, etta tiistaina oli 30 astetta, tanaan 32 ja huomiseksi ennustavat 36 astetta.
Must to see kohteista on jaljella enaa vanha kunnon kyttyraselka, jota katselemme joka paiva hotellihuoneemme ikkunasta; Tarkoittaa siis Corcovado (kyttyraselka) kukkulaa ja Kristus-patsasta.
Maanantaina sattui viela olemaan joku paikallinen yleinen juhla- ja vapaapaiva, joita taalla tuntuut olevan vahintaan kaksi joka kuukausi, eli osa kaupoista oli kiinni, pienempi osa auki. No kiertelimme sitten hotellin ymparistoa joidenkin korttelien laajudelta, loysimme postikortteja ja Locas Americanasin, joka on paikallinen Halpa Hallin vastine, sielta saimme vetta hampaiden pesuun jne. Lisaksi loysimme paikallisen McDonaldsin, jota tietenkin taytyi kokeilla - Jonnalle tiedoksi, etta Suomen (Porin) makki johtaa 13-1. Ei ollut kovin kummoista ruokaa, mutta tulipa kokeiltua. Kummallisinta oli, etta tarvittiin kolme myyjaa palvelemaan meita, ennen kuin saimme heidat ymmartamaan, etta tahdomme KAKSI BIG MAC ATERIAA. Siihen on tosin taalla saanut tottua, etta nama eivat puhu juuri mitaan niista kielista, mita me osaisimme. Palvelukielena on 90% portugali, mutta onneksi lahes joka liikkesta loytyy joku, joka ymmartaa, mita hullut turistit nyt tahtovat in English ja jos ei loydy naytetaan mita halutaan ja se toinen nayttaa hinnan taskulaskimesta.
Asumme aivan lahella kuuluisaa Ipaneman rantaa, rannalle on matkaa vain kiven heitto eli kaytannossa noin 50m. Hotellilla on oma rantapisteensa, josta saa pyyhkeita, tuoleja jne jne. Kavimme siis heti maanantaina kavelemassa rannalla ja kokeilemassa vetta, joka oli Tomin mielesta kylmaa, minusta vain viileahkoa. Aallot olivat sen verran reilut, etta ei tarvinnut ajatella uimista, hyva kun pystyi nilkkoja myoten kahlaamaan ja siltikin oli vyotaroon asti marka.
Tiistaina kavimme Botanical Gardinissa, Rion kasvitieteellisessa puutarhassa, joka on suorastaan valtava: 190 hehtaaria (josta tosin vain osa yleisolle avointa), 6000 erilaista kasvia, 120 eri lajia lintuja ja paljon tyomiehia ja ihan aidan takana Rion loputon liikenne. Niin ne vaan olivat sulassa sovussa pari sataa vuotta vanhat puut aidan toisella puolella ja toisella puolella uuden karheat miljoonaa kaahaavat autot. Kasveja emme laskeneet, koska niita naimme todella paljon. Puutarha oli jaettu teemoittain japanilaiseen puutarhaan, ruusutarhaan, orkideataloon, lihansyojakasvien taloon (oli niilla joku hieno nimikin, jota en nyt muista), amazonin alueeseen, atlantiksen metsaan jne. Hauska oli havaita, etta monet meilla kotona ruukuissa olevat pikkukasvit loytyivat tuolta alkuperaisina ja paljon isompina versioina. Lintuja bongasimme toista kymmenta eri sorttia esimerkiksi tukaanin; pari liskoakin loytyi. Puutarhassa kului reilu puolen paivaa, kun varsinaisen kiertelyn lisaksi soimme siella lounasta ja kiertelimme opastuskeskuksen nayttelya.
Kasvitieteellisen puutarhan lisaksi kiersimme kauppoja hotellin lahella, kavimme postissa, joka olisi luku sinansa. Me etsimme tietenkin postia, mutta ei taalla sellaista ole - onneksi hotellin respan jotenkin englannin kielentaitoinen typy kertoi meille, etta pitaa loytaa CORREIOS, se on posti taalla. Illalla kavimme testaamassa hotellin yhteydessa sijaitsevan Opium-ravintolan. Niiden Caipirinha meinasi vieda tajun, sen verran oli tujua, mutta ruoka oli todella hyvaa: aito brasilialaista sisafiletta kaikilla lisukkeilla, jalkkariksi karamellisoitua ananasta tai banaania jaatelolla.Keskiviikkona siis tanaan, kavimme Pao Acuçarissa, mika paremmin maailmalla tunnetaan nimella SUGAR LOAF eli suomeksi Sokeritoppa vuori. Koysirata oli melkoinen koettelemus korkeanpaikan kammoni takia (menkaa itse kokeilemaan, milta tuntuu nousta koysiradalla kohti lahes pystysuoraa vuoren seinaa) ja juuri kun ehdin huokaista helpotuksesta, tajusin, etta se oli vasta puolivali. Maisemat Sokeritopalta olivat kylla kaiken sen arvoiset, eika alastulo ollut mitenkaan niin hirveaa kuin ylosnousu. Pao Acuçarissa oltiin siis lahes 300 metria merenpinnan ylapuolella.
Sokeritopan lisaksi meilla oli ohjelmassa turistikierros Beaches& Down Town eli Rion erilaisten rantojen esittely - yllatys yllatys, niita on paljon muitakin kuin ne tunnetuimmat Copacapana ja Ipanema, loytyy esim. Flamingo beach, Red beach, Army beach (armeijan yksityisranta) jne. Down Town puolestaan kasitti laajan kierroksen Rion keskustassa, jossa siirtomaa-aikainen koloniaalinen arkkitehtuuri lyo katta modernien rakennusten kanssa. Kavimme Mustan madonnan kirkossa, Samba museossa ja paraatiareenalla ja naimme & kuulimme vaikka mita muuta Rion historiaan, arkkitehtuuriin, hallintoon ja riolaisten elamaan liittyvaa...
Kuva: Sambaajien paraatiareena, joka oli Samba museon vieressä.
Kuva: Copacabana beach.Sen lisaksi kavimme tutustumassa Ipaneman rantaan oikein kunnolla, kavelimme sita lahes koko matkan Lebloniin asti. Lisaksi olemme tutustuneet paikallisiin kauppoihin (mm. Leblon shopping center) oikein urakalla, mutta vahaisin loydoin. Saaliina pari t-paitaa meille, yhdet kengat Paiville ja jonkin verran tuliaisia.
Hotellin altaallakin on tullut kolloteltya ja otettua aurinkoa kavellen sen verran, etta minun (siis Paivin) toinen olkapaa on punertava, toinen ruskea - oma vika, mitas piti siirtya olemattomiin suojakertoimiin. Taalla hotellissa on jopa sauna, Tomi kavi sen testaamassa, lampoa runsaat 53 astetta, mika tuntuu naurettavalta, kun ulkona varjossa oli +32 astetta.
Lampotilat ovat siis nousset siita maanantaisesta kylmasta 23 asteisesta niin, etta tiistaina oli 30 astetta, tanaan 32 ja huomiseksi ennustavat 36 astetta.Must to see kohteista on jaljella enaa vanha kunnon kyttyraselka, jota katselemme joka paiva hotellihuoneemme ikkunasta; Tarkoittaa siis Corcovado (kyttyraselka) kukkulaa ja Kristus-patsasta.
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
Kuuma ja kostea... ei kuitenkaan mombasa
Terkkuja taalta brasiliasta sinneppain.
Jos ihmettelet kovasti aakkosenta juttua, johtuu se siita etta kirjoitan tata brasialialaisella nappaimistolla, jossa ei ole skandinaavisia kirjaimia saatavilla tai saahan ne, mutta en halua/jaksa aloittaa hakkeroimaan tata konetta, joka on taalla business centterissa hotellilla.
Eilen oltiin Botanical Cardenissa (kasvitieteellinen puutarha) joka on... heh...*vahan* isompi kuin helsingissa... tama brassiversio oli valtava, eli siella riitti katseltavaa ja kuunneltavaa.
Aidille tiedoksi etta tahan mennessa on nahty vain 4 sisiliskoa, kaksi kasvitieteellisessa puutarhassa ja kaksi sokeritoppavuorella, tosin sokeritoppavuorella oli kylla noin sellainen isompi sisilisko (noin 70cm pitka hantineen) mutta ei sita lasketa :).
Siina ne brasialian elaimet tahan mennessa, saldo on aikas pieni.
Päivitys 07.11.2008, 2 kuvaa lisätty.
Jos ihmettelet kovasti aakkosenta juttua, johtuu se siita etta kirjoitan tata brasialialaisella nappaimistolla, jossa ei ole skandinaavisia kirjaimia saatavilla tai saahan ne, mutta en halua/jaksa aloittaa hakkeroimaan tata konetta, joka on taalla business centterissa hotellilla.
Eilen oltiin Botanical Cardenissa (kasvitieteellinen puutarha) joka on... heh...*vahan* isompi kuin helsingissa... tama brassiversio oli valtava, eli siella riitti katseltavaa ja kuunneltavaa.
Aidille tiedoksi etta tahan mennessa on nahty vain 4 sisiliskoa, kaksi kasvitieteellisessa puutarhassa ja kaksi sokeritoppavuorella, tosin sokeritoppavuorella oli kylla noin sellainen isompi sisilisko (noin 70cm pitka hantineen) mutta ei sita lasketa :).
Siina ne brasialian elaimet tahan mennessa, saldo on aikas pieni.Päivitys 07.11.2008, 2 kuvaa lisätty.
Matkan vaivoja
Aloitimme siis matkamme junalla Porista sunnuntaina 19.10. kello 10:15 aamulla. Tomin isa heitti meidat ja nelja matkalaukkua rautatieasemalle. Sielta sitten korottelimme Tampereelle, jossa vaihdoimme junaa. Toisella junalla jatkoimme Helsinkiin ja ystavallisen vr-asiakaspalvelijan neuvojen mukaan jaimme pois Tikkurilassa, josta jatkoimme busilla 61 lentokentalle.
Tuli samalla tehtya Vantaan turistikierros, eniten olimme kateellisia hinnoista: kaksi aikuista parinkymmenen kilometrin matka ja veloitus vain 4,80euroa yhteensa. Tahtoo Poriinkin vastaavat bussihinnat.
Tassa valissa- anteeksi, jos tekstia on vaikea lukea, mutta nappaimisto on hivenen erilainen kuin suomalainen. Taalla tulee jotain kummallisia venkuroita aina kun yritan painaa jotain skandinaavista merkkia.
Helsinki-Vantaalla kaikki sujui tosi hyvin, laukut tsekattiin samantien luokkaan interkontinental ja luvattiin niiden olevan Riossa yhta aikaa meidan kanssa - niin kuin sivu mennen sanoen olivatkin. Lento Lontooseen vei kolmisen tuntia ja Lontoossa oli vaihtoaikaa noin kaksi tuntia eli se ehdoton minimi, mita siella taytyy olla. Tomi vahan ihmetteli, miksi panikoin nimenomaan Lontoota, mutta kylla se hanelle selvisi, kun naki paikan paalla, mika on homman nimi. Me laskeuduimme terminaaliin 1 ja jatkolento lahti terminaalista 5 eli ensin bussilla ykkosterminaalin vaihtokeskukseen, sitten sielta terminaaliin 5 (noin 20 min bussimatka), josta siirto b-osan porteille jollain junantapaisella (5 min) ja sitten tarkastuksia: passit, laukut, me itse jne... Kun lopulta selvisimme portille oli aikaa koneen lahtoon noin 45min.
Boeing 747 taytettiin takaa eteenpain eli jouduimme odottamaan viela reilun vartin koneeseen paasya sen jalkeen, kun konetta oli alettu tayttaa. Koneessa saimme keskipaikat; Tomin vieressa istui joku natti nuori nainen eli hanella ei liene valittamista, minun viereeni vain sattui osumaan nuori maskulino latino, joka oli paattanyt kayttaa puoltatoista penkkia; Koneen muutenkin pienissa tiloissa hanen kyynarpaansa ja jalkansa olivat reilusti minun puolellani. Kun lento sitten kesti sen 14 ja puoli tuntia, voitte olla varmat, etta ehdin kirota itseni pariin kertaan alimpaan kadotukseen siita, etta olin ehdottanut Brasiliaa matkakohteeksi, ja vannoin, etta jos joskus viela lahdemme jonnekin paikan pitaa olla sellainen, etta sinne paasee teleportilla: astutaan teleportiin ja ollaan perilla.
Kaikki loppu aikanaan, niin myos tuo tuskien taival lentokoneessa. Ensin oli vuorossa valilasku Sao Paoloon ja sitten viela viimeinen kiduttava reilun puolen tunnin (450km) lento Rioon. Riossa meidat vastaanotti seka Solange Rodiques, joka oli paikallinen matkatoimistokontaktimme, etta kuuman kostea ilmanala - olo oli kuin saunassa olisi ollut. Solange vakuutti, etta paiva oli kylma ja etta parempaa kelia olisi luvassa seuraavina paivina. lampotila siis vain 23 atetta plussalla.
En ensin meinannut uskoa silmiani, mutta matkalaukkumme todellakin olivat saapuneet perille yhta aikaa meidan kanssamme. Paljon plussaa siita british Airwaysille, samoin taytyy kehua palvelua kaikintavoin, se oli ystavallista ja tekivat kylla kaikkensa, etta olisimme viihtyneet kiduttavan pitkalla lennolla. Ruoka oli hyvaa, vaikka vaikea sita oli mahan ymmartaa etta paivallista syotiin kello 24 suomen aikaa. Meille oli myos jaettu huovat ja extratyynyt nukkumista varten, lisaksi oli lampimat sukat, unimaski, hammastahna ja - harja, jotta voi siistiytya yon lennon jalkeen.
Jatan Rion liikenteesta kertomisen sikseen, sita ei voi sanoin kuvata. Taytyy ottaa pari kuvaa ja lisata ne tanne, jos ne sitten kertoisivat enemman; Lentokentalta hotellille oli noin 30 kilometria ja Solange kurvaili liikenteen seassa niin, etta meita hirvitti, vaan ehjina paastiin perille. Kun olimme hotellilla, kello oli kymmenen aamulla 20.10., mika tarkoittaa, etta Suomessa kello oli iltapaiva kaksi. Matkaan oli kulunut siis aikaa kaikkineen 30 tuntia.
Tuli samalla tehtya Vantaan turistikierros, eniten olimme kateellisia hinnoista: kaksi aikuista parinkymmenen kilometrin matka ja veloitus vain 4,80euroa yhteensa. Tahtoo Poriinkin vastaavat bussihinnat.
Tassa valissa- anteeksi, jos tekstia on vaikea lukea, mutta nappaimisto on hivenen erilainen kuin suomalainen. Taalla tulee jotain kummallisia venkuroita aina kun yritan painaa jotain skandinaavista merkkia.
Helsinki-Vantaalla kaikki sujui tosi hyvin, laukut tsekattiin samantien luokkaan interkontinental ja luvattiin niiden olevan Riossa yhta aikaa meidan kanssa - niin kuin sivu mennen sanoen olivatkin. Lento Lontooseen vei kolmisen tuntia ja Lontoossa oli vaihtoaikaa noin kaksi tuntia eli se ehdoton minimi, mita siella taytyy olla. Tomi vahan ihmetteli, miksi panikoin nimenomaan Lontoota, mutta kylla se hanelle selvisi, kun naki paikan paalla, mika on homman nimi. Me laskeuduimme terminaaliin 1 ja jatkolento lahti terminaalista 5 eli ensin bussilla ykkosterminaalin vaihtokeskukseen, sitten sielta terminaaliin 5 (noin 20 min bussimatka), josta siirto b-osan porteille jollain junantapaisella (5 min) ja sitten tarkastuksia: passit, laukut, me itse jne... Kun lopulta selvisimme portille oli aikaa koneen lahtoon noin 45min.
Boeing 747 taytettiin takaa eteenpain eli jouduimme odottamaan viela reilun vartin koneeseen paasya sen jalkeen, kun konetta oli alettu tayttaa. Koneessa saimme keskipaikat; Tomin vieressa istui joku natti nuori nainen eli hanella ei liene valittamista, minun viereeni vain sattui osumaan nuori maskulino latino, joka oli paattanyt kayttaa puoltatoista penkkia; Koneen muutenkin pienissa tiloissa hanen kyynarpaansa ja jalkansa olivat reilusti minun puolellani. Kun lento sitten kesti sen 14 ja puoli tuntia, voitte olla varmat, etta ehdin kirota itseni pariin kertaan alimpaan kadotukseen siita, etta olin ehdottanut Brasiliaa matkakohteeksi, ja vannoin, etta jos joskus viela lahdemme jonnekin paikan pitaa olla sellainen, etta sinne paasee teleportilla: astutaan teleportiin ja ollaan perilla.
Kaikki loppu aikanaan, niin myos tuo tuskien taival lentokoneessa. Ensin oli vuorossa valilasku Sao Paoloon ja sitten viela viimeinen kiduttava reilun puolen tunnin (450km) lento Rioon. Riossa meidat vastaanotti seka Solange Rodiques, joka oli paikallinen matkatoimistokontaktimme, etta kuuman kostea ilmanala - olo oli kuin saunassa olisi ollut. Solange vakuutti, etta paiva oli kylma ja etta parempaa kelia olisi luvassa seuraavina paivina. lampotila siis vain 23 atetta plussalla.
En ensin meinannut uskoa silmiani, mutta matkalaukkumme todellakin olivat saapuneet perille yhta aikaa meidan kanssamme. Paljon plussaa siita british Airwaysille, samoin taytyy kehua palvelua kaikintavoin, se oli ystavallista ja tekivat kylla kaikkensa, etta olisimme viihtyneet kiduttavan pitkalla lennolla. Ruoka oli hyvaa, vaikka vaikea sita oli mahan ymmartaa etta paivallista syotiin kello 24 suomen aikaa. Meille oli myos jaettu huovat ja extratyynyt nukkumista varten, lisaksi oli lampimat sukat, unimaski, hammastahna ja - harja, jotta voi siistiytya yon lennon jalkeen.
Jatan Rion liikenteesta kertomisen sikseen, sita ei voi sanoin kuvata. Taytyy ottaa pari kuvaa ja lisata ne tanne, jos ne sitten kertoisivat enemman; Lentokentalta hotellille oli noin 30 kilometria ja Solange kurvaili liikenteen seassa niin, etta meita hirvitti, vaan ehjina paastiin perille. Kun olimme hotellilla, kello oli kymmenen aamulla 20.10., mika tarkoittaa, etta Suomessa kello oli iltapaiva kaksi. Matkaan oli kulunut siis aikaa kaikkineen 30 tuntia.
sunnuntai 19. lokakuuta 2008
shoppailua copacapanalla
Pitkällisen harkinnan jälkeen olen päättänyt julkistaa Brasilian matkan ostoslistan. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka ostan, jos vastaan tulee ja kivalla hinnalla saa. Hampaat irvessä en etsi mitään, koska silloin on varmaa, ettei mitään löydy.
Sitten itse asiaan eli siihen, mitä olen ajatellut hankkia
- viininpunaiset nilkkurit
- viininpunainen käsilaukku
- (kirkkaan)punaiset kävelykengät
- (kirkkaan)punainen käsilaukku
- vaaleanlilat käärmekuvioset kengät
- tumman petroolinvärinen laukku
- tumman petroolinväriset kengät
Lisäksi muutama kivannäköinen paita (ei väliä onko t-paita, paitapusero vai neule), jos vastaan sattuu, jotkut housut, ehkä uimapuku ja jos mahdollista joku ruskea laukku. Lisäksi tietenkin kaikki sellainen, jota en tässä edes ymmärrä luetella, kun ovat niin erikoisia, etten vielä matkalla lähtiessäni tiennyt tarvitsevani niitä.
Sitten itse asiaan eli siihen, mitä olen ajatellut hankkia
- viininpunaiset nilkkurit
- viininpunainen käsilaukku
- (kirkkaan)punaiset kävelykengät
- (kirkkaan)punainen käsilaukku
- vaaleanlilat käärmekuvioset kengät
- tumman petroolinvärinen laukku
- tumman petroolinväriset kengät
Lisäksi muutama kivannäköinen paita (ei väliä onko t-paita, paitapusero vai neule), jos vastaan sattuu, jotkut housut, ehkä uimapuku ja jos mahdollista joku ruskea laukku. Lisäksi tietenkin kaikki sellainen, jota en tässä edes ymmärrä luetella, kun ovat niin erikoisia, etten vielä matkalla lähtiessäni tiennyt tarvitsevani niitä.
Lentokoneessa ompi tunnelmaa...
Niin ainakin toivon, tähän kellonaikaan , istun koneessa ja olemme todennäköisesti useamman kilometrin korkeudessa, sekä allamme on vettä...
Toivottavasti penkki on hyvä, koska tarkoitus olisi viettää seuraavat 14 tuntia siinä.
Näppäriä nämä ajoitettavat viestit, eli tämäkin kirjoitus on tehty lauantaina (18.10) klo 15:48, eli en ole nyt kirjoittamassa.
- Tomi
Päivitys: 07.11.2008 klo 15:58
Toivottavasti penkki on hyvä, koska tarkoitus olisi viettää seuraavat 14 tuntia siinä.
Näppäriä nämä ajoitettavat viestit, eli tämäkin kirjoitus on tehty lauantaina (18.10) klo 15:48, eli en ole nyt kirjoittamassa.
- Tomi
Päivitys: 07.11.2008 klo 15:58
Matkalla...
Mikäli kaikki on mennyt hyvin, istumme Päivin kanssa nyt junassa, kohti helsinkiä.
Hyppäämme tikkurilan asemalla pois junasta ja menemme bussilla helsinki-vantaan lentoasemalle, josta lehto lähtee 18:15 kohti Heathrowia.
Eikä vieläkään jännitä :)
Päivitys: 07.11.2008 klo 15:54
Kuten kuvasta näkyy, olemme junassa. Juuri lähdössä Porista.
Hyppäämme tikkurilan asemalla pois junasta ja menemme bussilla helsinki-vantaan lentoasemalle, josta lehto lähtee 18:15 kohti Heathrowia.
Eikä vieläkään jännitä :)
Päivitys: 07.11.2008 klo 15:54
Kuten kuvasta näkyy, olemme junassa. Juuri lähdössä Porista.lauantai 18. lokakuuta 2008
googlausta
Kyllä nykytekniikka on ihmeellistä.
Pari sopivaa hakua googleen ja nyt on sitten selvillä sekä liuta sopivia shoppailupaikkoja erikoisuuksineen, osoitteineen ja aukiloaikoineen että muutama hyvä paikka, jossa mahdollisesti syödä -ruokalistat ainakin vaikuttivat niin hyviltä, että kohta on pakko mennä jääkaapille.
Lisäksi riittävä määrä sellaisia must to see paikkoja, joista voi sitten karsia kun selviää miten paljon ehtii. Näitä ovat tietysti Corcovado ja Kristus-patsas, sokeritoppavuori, kasvitieteelliset puutahrat, Ipaneman ja Copacapanan rannat -tärkemmät luetellakseni.
Aikaa lähtöön runsaat 24 tuntia. Laukut ovat pakattuina, takkeja lukuunottamatta kaikki muu pitäisi olla mukana. Matkalaukkuihin jäi vielä vähän tilaa...
Pankki tosin tuotti pienen pettymyksen, saimme vähemmän valuuttaa kuin olimme tilanneet. Onneksi googlen mukaan visa kelpaa ainakin osassa kauppoja. Hätävaraksi mukana on se perinteinen paketti suomalaisia hapankorppuja -sillä hoidetaan sekä mahavaivat että hätävara ruokailut eli ostetaan kadulta juotavaa korpun painikkeeksi.
Nyt lähdemme nauttiman suomalaisesta saunasta.
Pari sopivaa hakua googleen ja nyt on sitten selvillä sekä liuta sopivia shoppailupaikkoja erikoisuuksineen, osoitteineen ja aukiloaikoineen että muutama hyvä paikka, jossa mahdollisesti syödä -ruokalistat ainakin vaikuttivat niin hyviltä, että kohta on pakko mennä jääkaapille.
Lisäksi riittävä määrä sellaisia must to see paikkoja, joista voi sitten karsia kun selviää miten paljon ehtii. Näitä ovat tietysti Corcovado ja Kristus-patsas, sokeritoppavuori, kasvitieteelliset puutahrat, Ipaneman ja Copacapanan rannat -tärkemmät luetellakseni.
Aikaa lähtöön runsaat 24 tuntia. Laukut ovat pakattuina, takkeja lukuunottamatta kaikki muu pitäisi olla mukana. Matkalaukkuihin jäi vielä vähän tilaa...
Pankki tosin tuotti pienen pettymyksen, saimme vähemmän valuuttaa kuin olimme tilanneet. Onneksi googlen mukaan visa kelpaa ainakin osassa kauppoja. Hätävaraksi mukana on se perinteinen paketti suomalaisia hapankorppuja -sillä hoidetaan sekä mahavaivat että hätävara ruokailut eli ostetaan kadulta juotavaa korpun painikkeeksi.
Nyt lähdemme nauttiman suomalaisesta saunasta.
perjantai 17. lokakuuta 2008
Rahamies jos oisin...
Arvatkaapa mitä tässä on?
Kyllä vaan, matkavaluutta asia on nyt sitten hoidossa. Pakko myöntää, että joudumme molemmat allekirjoittamaan saman asian - meillä ei koskaan ennen ole ollut tällaista nippua rahaa. Euroissa määrä ei tosiaan ole mikään kummoinen, mutta kun pyysimme vaihtovaluutan pieninä rial seteleinä, niin määrää kertyi melkoisesti.
Tässä ehkä vielä havainnollisempi kuva:
Nyt vaan sitten mietitään, mihin tällaisen nipun voi piilottaa taskuvarkailta suojaan. Vaikka sen jakaisi moneen osaan, niin niput on silti suhteellisen paksuja. Päivi voi siis viettää ensi yönsä pohtien loistavia kätköpaikkoja - niin loistavia, ettei sitten perillä enää itsekään löydä kätköjään ;-)
Kyllä vaan, matkavaluutta asia on nyt sitten hoidossa. Pakko myöntää, että joudumme molemmat allekirjoittamaan saman asian - meillä ei koskaan ennen ole ollut tällaista nippua rahaa. Euroissa määrä ei tosiaan ole mikään kummoinen, mutta kun pyysimme vaihtovaluutan pieninä rial seteleinä, niin määrää kertyi melkoisesti.
Tässä ehkä vielä havainnollisempi kuva:
Nyt vaan sitten mietitään, mihin tällaisen nipun voi piilottaa taskuvarkailta suojaan. Vaikka sen jakaisi moneen osaan, niin niput on silti suhteellisen paksuja. Päivi voi siis viettää ensi yönsä pohtien loistavia kätköpaikkoja - niin loistavia, ettei sitten perillä enää itsekään löydä kätköjään ;-)
torstai 16. lokakuuta 2008
Nou paniikkos...
Päivi tuossa jo kirjoitti ja korjasi aikavyöhykkeen aikaeron, hyvä niin :)
Palatakseni vielä tuohon lippalakki asiaan josta päivi jo kertoikin:
"aitobrasilialaisissa lippiksissä on vaahtomuovitoppaus sisässä estämässä aurinkoa polttamasta aivoja."
Omalla kohdallani ainakin, vaahtomuovi puoli on ainakin hoidettu, tuntuu jo siltä että koko pää on vaahtomuovia...
Voin rehellisesti tunnustaa että matkakuume ja/tai paniikki ei ole iskenyt minuun...
Palatakseni vielä tuohon lippalakki asiaan josta päivi jo kertoikin:
"aitobrasilialaisissa lippiksissä on vaahtomuovitoppaus sisässä estämässä aurinkoa polttamasta aivoja."
Omalla kohdallani ainakin, vaahtomuovi puoli on ainakin hoidettu, tuntuu jo siltä että koko pää on vaahtomuovia...
Voin rehellisesti tunnustaa että matkakuume ja/tai paniikki ei ole iskenyt minuun...
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
los paniikkos
Ensinnä korjaan rakkaan mieheni edelliseen blogitekstiin tekemän virheen, kun kello on Suomessa 12, on se Brasiliassa vasta 6 aamulla eli siis ihan päin vastoin kuin Tomi tuossa tekstissään väitti. Kello on siis Suomessa sen 6 tuntia enemmän - nyt on ihan pakko päteä, korjasin sen jo monta kertaa, kun Tomi puhui asiasta, mutta kun se ei uskonut. Mä en nimittäin uskonut, että Brasiliassa voi olla ihan oma aikavyöhyke, sillä jos aika on Miamissa suuntaan x Suomen ajasta, niin kyllä se on samaan suuntaan myös Riossa.
Nyt alkaa tuntua siltä, etten/ettemme millään selviä kaikesta ennen matkaa. Talon vahti saatiin sentään tänään järjestettyä eli rakkaat kukkaseni tai viherihmeeni ovat siis hyvissä käsissä, samoin muukin huusholli. Kiitos Anne-Mari!
Pari uutta vaatetta olen keksinyt, jotka pakkaan mukaan, muutoin mennään niillä, mitä jo viikko sitten matkaan otettaviksi valitsin. Lippikset ostettiin tänään vielä varmuuden vuoksi, kun paikallisessa Citymarketissa oli kivannäköisiä peruslippiksiä tarjouksessa - tytöille punaisella koristelulla ja pojille sinisellä eli pään suojaksikin on nyt sitten jo jotain, etteivät aivot ihan pehmene auringossa. Olen tosin kuullut, että aitobrasilialaisissa lippiksissä on vaahtomuovitoppaus sisässä estämässä aurinkoa polttamasta aivoja.
Nyt alkaa tuntua siltä, etten/ettemme millään selviä kaikesta ennen matkaa. Talon vahti saatiin sentään tänään järjestettyä eli rakkaat kukkaseni tai viherihmeeni ovat siis hyvissä käsissä, samoin muukin huusholli. Kiitos Anne-Mari!
Pari uutta vaatetta olen keksinyt, jotka pakkaan mukaan, muutoin mennään niillä, mitä jo viikko sitten matkaan otettaviksi valitsin. Lippikset ostettiin tänään vielä varmuuden vuoksi, kun paikallisessa Citymarketissa oli kivannäköisiä peruslippiksiä tarjouksessa - tytöille punaisella koristelulla ja pojille sinisellä eli pään suojaksikin on nyt sitten jo jotain, etteivät aivot ihan pehmene auringossa. Olen tosin kuullut, että aitobrasilialaisissa lippiksissä on vaahtomuovitoppaus sisässä estämässä aurinkoa polttamasta aivoja.
Huomion arvoisia asioita...
Kaikki jotka lukevat tätä blogia (siis minä ja päivi ;)) tiedoksi:
Tulemme päivittämään tätä blogia MAHDOLLISESTI brasiliasta käsin, MUTTA emme takaa, emmekä alleviivaa että meillä olisi siihen mahdollisuutta.
Hotelleissa (ainakin kahdessa) on internet mahdollisuus, mutta sen toimivuudesta ei ole takuuta, yhdessä ei mainita mitään, joten:
Mikäli blogiimme ei ilmesty mitään, SE EI TARKOITA että olisimme kadonneet tai muuta sellaista VAAN että emme ole löytäneet mitään paikkaa (internet kahvilaa) tai vastaavaa jossa pääsisimme päivittämään tätä. Tekstiviestien tulemattomuuskaan ei tarkoita sitä että olisimme hukassa, vaan sitä että koko brasiliassa on kaksi (2) meidän korteilla toimivaa operaattoria, ja kolmas on testivaiheessa jonka toimivuus on... "satunnaista" eli meidän tuurilla olemme sen testi operaattorin alueella tai sitten meillä ei ole operaattoria lainkaan...
Kiteytettynä, Netti & Puhelin systeemit ovat Brasialiassa selkeästi erillaiset verrattuna suomeen, joten Älkää huolestuko vaikka viestejä ei kulkisikaan, me ollaan kuitenkin grillaamassa nahkaamme "biitsillä" ;)
Ai niin, suomen ja brasilian välinen aikaero on 5-6 tuntia.
Jos tiuku vispaa suomessa klo 12:00 se on brasiliassa klo 17-18 (brasilia on kahden aikavyöhykkeen alueella).
- Kalkkilaivankapteeni Tomi
Ps. Voitte kommentoida vapaasti, muistaen sen että kommentit ovat kaikkien tämän blogin lukijoiden nähtävissä...
Tulemme päivittämään tätä blogia MAHDOLLISESTI brasiliasta käsin, MUTTA emme takaa, emmekä alleviivaa että meillä olisi siihen mahdollisuutta.
Hotelleissa (ainakin kahdessa) on internet mahdollisuus, mutta sen toimivuudesta ei ole takuuta, yhdessä ei mainita mitään, joten:
Mikäli blogiimme ei ilmesty mitään, SE EI TARKOITA että olisimme kadonneet tai muuta sellaista VAAN että emme ole löytäneet mitään paikkaa (internet kahvilaa) tai vastaavaa jossa pääsisimme päivittämään tätä. Tekstiviestien tulemattomuuskaan ei tarkoita sitä että olisimme hukassa, vaan sitä että koko brasiliassa on kaksi (2) meidän korteilla toimivaa operaattoria, ja kolmas on testivaiheessa jonka toimivuus on... "satunnaista" eli meidän tuurilla olemme sen testi operaattorin alueella tai sitten meillä ei ole operaattoria lainkaan...
Kiteytettynä, Netti & Puhelin systeemit ovat Brasialiassa selkeästi erillaiset verrattuna suomeen, joten Älkää huolestuko vaikka viestejä ei kulkisikaan, me ollaan kuitenkin grillaamassa nahkaamme "biitsillä" ;)
Ai niin, suomen ja brasilian välinen aikaero on 5-6 tuntia.
Jos tiuku vispaa suomessa klo 12:00 se on brasiliassa klo 17-18 (brasilia on kahden aikavyöhykkeen alueella).
- Kalkkilaivankapteeni Tomi
Ps. Voitte kommentoida vapaasti, muistaen sen että kommentit ovat kaikkien tämän blogin lukijoiden nähtävissä...
Aamukampa
Nyt olisi varmaan oikea aika hankkia aamukampa, sillä matkaan lähtöön on aikaa 4 päivää, työaamuja on jäljellä tämä mukaanlukien 3, sitten on yksi pakkauspäivä ja sitten alkaakin loma ja löhöily - ei vaan, sitten alkaa loma ja stressi siitä, pääseekö itse perille ja tulevatko laukut myös ;-)
Matkakuumetta ei vielä varsinaisesti ole, vaikka Corcovadon opaskirja on kulkenut jo pari päivää työlaukussani. Aikaa sen lukemiseen ei vain ole ollut vielä.
Meillä on lainassa kolme opaskirjaa eli kaupunginkirjaston koko valikoima, kaksi in english ja yksi suomeksi. Olen lukenut yhtä englannin kielistä ja selannut suomen kielistä ja tullut siihen tulokseen, että eläköön netti. Netissä olen surffannut kerran tai kaksi ja löytänyt muutaman huippuhyvän sivun, sellaisen, jossa suositellaan sekä kauppoja että ruokapaikkoja ja varoitellaan siitä, mihin ei kannata mennä ;-). Noista sivuista täytyy tulostaa pari mukaan, jotta tietää missä pistäytyä.
Nyt on pakko lähteä töihin tienaamaan vielä viimeisiä reissukillinkejä mukaan.
Piña Coladaa ja Caipirinhaa odottaen,
Päivi
Matkakuumetta ei vielä varsinaisesti ole, vaikka Corcovadon opaskirja on kulkenut jo pari päivää työlaukussani. Aikaa sen lukemiseen ei vain ole ollut vielä.
Meillä on lainassa kolme opaskirjaa eli kaupunginkirjaston koko valikoima, kaksi in english ja yksi suomeksi. Olen lukenut yhtä englannin kielistä ja selannut suomen kielistä ja tullut siihen tulokseen, että eläköön netti. Netissä olen surffannut kerran tai kaksi ja löytänyt muutaman huippuhyvän sivun, sellaisen, jossa suositellaan sekä kauppoja että ruokapaikkoja ja varoitellaan siitä, mihin ei kannata mennä ;-). Noista sivuista täytyy tulostaa pari mukaan, jotta tietää missä pistäytyä.
Nyt on pakko lähteä töihin tienaamaan vielä viimeisiä reissukillinkejä mukaan.
Piña Coladaa ja Caipirinhaa odottaen,
Päivi
tiistai 14. lokakuuta 2008
Kissa pussista
Tänään matkastamme on tehty sitten ihan viimeisen päälle julkinen. Kerroimme Tomin vanhemmille ja siskolle, että lähdemme muutaman päivän reissuun parin päivän päästä. He olivat siis noin suunnilleen viimeiset, jotka asiasta kuulivat, mutta halusimme varmistaa, että Tomin äidille ei tule kuin neljä unetonta viikkoa. Jos olisimme kertoneet kuukautta etukäteen, niin viikkoja olisi tullut toinen mokoma lisää. Matka aiheutti lievähköä kauhistelua, kun kyseessä sentään on kolmen viikon reissu. Kukaan ei kysynyt, joten emme kertoneet, että olemme tienneet matkasta jo puolisen vuotta...
Omat vanhempani ovat niin tottuneet maailmalla liehumiseeni, ettei asia herättänyt kovinkaan suuria tunteita. Perinteiseen tapaan sovittiin noista, jos jotain menee pieleen ja matkalta ei palata käytännöistä. Sopimispaikkakin oli oikein tunnelmaan sopiva, asioista nimittäin keskusteltiin hautausmaalla haravointitalkoiden lomassa. Kuulostaa hölmöltä, mutta minä olen käytännön jalat nilkkoja myöten kurassa ihminen, joten kaikki peruskäytännön asiat täytyy olla kondiksessa ennen matkalle lähtöä.
Vaatteet alkavat olla suunnilleen kasassa, osa jo odottelee matkalaukuissa, osa vielä kaapeissa. Lisää kamaa vaan kertyy kummasti- varsinkin kun käytännöllisyyteni vaatii minua pakkaamaan tietyt perustavarat molempien laukkuihin, siltä varalta, että toinen katoaa.
Hoidettavien asioiden lista lyhenee pikku hiljaa, mutta niin lyhenee niiden hoitoon käytettävissä oleva aikakin. Huomenna on tarkoitus käydä apteekissa täydentämässä loma-apteekki kuntoon ja hakemassa junaliput. Paluulennon aikataulut täytyy vielä tarkistaa, jotta osaamme varata riittävästi myöhästymisvaraa paluujunaan.
Tällä hetkellä näyttää sillä, että lähdemme sunnuntaina 19.10. klo kymmenen junalla kohti Helsinkiä.
Omat vanhempani ovat niin tottuneet maailmalla liehumiseeni, ettei asia herättänyt kovinkaan suuria tunteita. Perinteiseen tapaan sovittiin noista, jos jotain menee pieleen ja matkalta ei palata käytännöistä. Sopimispaikkakin oli oikein tunnelmaan sopiva, asioista nimittäin keskusteltiin hautausmaalla haravointitalkoiden lomassa. Kuulostaa hölmöltä, mutta minä olen käytännön jalat nilkkoja myöten kurassa ihminen, joten kaikki peruskäytännön asiat täytyy olla kondiksessa ennen matkalle lähtöä.
Vaatteet alkavat olla suunnilleen kasassa, osa jo odottelee matkalaukuissa, osa vielä kaapeissa. Lisää kamaa vaan kertyy kummasti- varsinkin kun käytännöllisyyteni vaatii minua pakkaamaan tietyt perustavarat molempien laukkuihin, siltä varalta, että toinen katoaa.
Hoidettavien asioiden lista lyhenee pikku hiljaa, mutta niin lyhenee niiden hoitoon käytettävissä oleva aikakin. Huomenna on tarkoitus käydä apteekissa täydentämässä loma-apteekki kuntoon ja hakemassa junaliput. Paluulennon aikataulut täytyy vielä tarkistaa, jotta osaamme varata riittävästi myöhästymisvaraa paluujunaan.
Tällä hetkellä näyttää sillä, että lähdemme sunnuntaina 19.10. klo kymmenen junalla kohti Helsinkiä.
lauantai 4. lokakuuta 2008
Säätöä, säätöä kirjoittaa Tomi
En voi ymmärtää, miten paljon kaikenlaista asiaa tarvii ottaa huomioon, kun nämä suomen tomut karistaa pois jaloistaan... vaikkakin vain noin 3 viikoksi...
No onneksi osa on jo hoidettu, yhtä piikkiä vaille olisi rokotuspuolikin kunnossa.
Tässä nyt kerätään listaa mitä ottaa mukaan ja mitä ei, ja mukaan otettavien lista senkun kasvaa... Onneksi vaatepuoli on sieltä helpommasta? päästä, koska brasiliassa on lämmin (niin kovasti toivon), joten villapaidan ja villasukat voinee jättää tänne kotimaahan. Kun takaisin tullaan, täällä on tietysti -40 pakkasta ja 7 metriä lunta jokapaikassa... Mutta onneksi siihenkin, (jos ei nyt sentään -40 asteen pakkaseen ja 7 metrin lumeen), talvivaatetta on mukana talven tuiskuja silmälläpitäen.
Sähkösysteemit ovat brasialassa ongelmalliset, siellä kun ei ole standardoitu sähköjä koko maahan eli osassa maata on 110v ja osassa 230v, mutta onneksi mukava olevat sähkölaitteet pitäisi toimia adapterin kanssa myöskin siellä (tai sitten tuliaisina on kärtsähtäneitä digikameroita ja partakoneita). Partakoneet ovat miltei "aina" olleet sellaisia että toimivat miltei missä tahansa (toivottava ominaisuus muihinkin sähkölaitteisiin muuten).
Tarvinnee tästä nyt sitten alkaa skannailemaan passia ja muita papereita sähköpostiin varmuukappaleiksi jos originaalit katoaa, niin on ainakin jotain jota näyttää, tosin paperikopiot (2) täytyy ottaa myöskin mukaan, originaalien lisäksi, mutta varmuus aina parasta...
No onneksi osa on jo hoidettu, yhtä piikkiä vaille olisi rokotuspuolikin kunnossa.
Tässä nyt kerätään listaa mitä ottaa mukaan ja mitä ei, ja mukaan otettavien lista senkun kasvaa... Onneksi vaatepuoli on sieltä helpommasta? päästä, koska brasiliassa on lämmin (niin kovasti toivon), joten villapaidan ja villasukat voinee jättää tänne kotimaahan. Kun takaisin tullaan, täällä on tietysti -40 pakkasta ja 7 metriä lunta jokapaikassa... Mutta onneksi siihenkin, (jos ei nyt sentään -40 asteen pakkaseen ja 7 metrin lumeen), talvivaatetta on mukana talven tuiskuja silmälläpitäen.
Sähkösysteemit ovat brasialassa ongelmalliset, siellä kun ei ole standardoitu sähköjä koko maahan eli osassa maata on 110v ja osassa 230v, mutta onneksi mukava olevat sähkölaitteet pitäisi toimia adapterin kanssa myöskin siellä (tai sitten tuliaisina on kärtsähtäneitä digikameroita ja partakoneita). Partakoneet ovat miltei "aina" olleet sellaisia että toimivat miltei missä tahansa (toivottava ominaisuus muihinkin sähkölaitteisiin muuten).
Tarvinnee tästä nyt sitten alkaa skannailemaan passia ja muita papereita sähköpostiin varmuukappaleiksi jos originaalit katoaa, niin on ainakin jotain jota näyttää, tosin paperikopiot (2) täytyy ottaa myöskin mukaan, originaalien lisäksi, mutta varmuus aina parasta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)