Matkan vaivoja

Aloitimme siis matkamme junalla Porista sunnuntaina 19.10. kello 10:15 aamulla. Tomin isa heitti meidat ja nelja matkalaukkua rautatieasemalle. Sielta sitten korottelimme Tampereelle, jossa vaihdoimme junaa. Toisella junalla jatkoimme Helsinkiin ja ystavallisen vr-asiakaspalvelijan neuvojen mukaan jaimme pois Tikkurilassa, josta jatkoimme busilla 61 lentokentalle.

Tuli samalla tehtya Vantaan turistikierros, eniten olimme kateellisia hinnoista: kaksi aikuista parinkymmenen kilometrin matka ja veloitus vain 4,80euroa yhteensa. Tahtoo Poriinkin vastaavat bussihinnat.

Tassa valissa- anteeksi, jos tekstia on vaikea lukea, mutta nappaimisto on hivenen erilainen kuin suomalainen. Taalla tulee jotain kummallisia venkuroita aina kun yritan painaa jotain skandinaavista merkkia.

Helsinki-Vantaalla kaikki sujui tosi hyvin, laukut tsekattiin samantien luokkaan interkontinental ja luvattiin niiden olevan Riossa yhta aikaa meidan kanssa - niin kuin sivu mennen sanoen olivatkin. Lento Lontooseen vei kolmisen tuntia ja Lontoossa oli vaihtoaikaa noin kaksi tuntia eli se ehdoton minimi, mita siella taytyy olla. Tomi vahan ihmetteli, miksi panikoin nimenomaan Lontoota, mutta kylla se hanelle selvisi, kun naki paikan paalla, mika on homman nimi. Me laskeuduimme terminaaliin 1 ja jatkolento lahti terminaalista 5 eli ensin bussilla ykkosterminaalin vaihtokeskukseen, sitten sielta terminaaliin 5 (noin 20 min bussimatka), josta siirto b-osan porteille jollain junantapaisella (5 min) ja sitten tarkastuksia: passit, laukut, me itse jne... Kun lopulta selvisimme portille oli aikaa koneen lahtoon noin 45min.

Boeing 747 taytettiin takaa eteenpain eli jouduimme odottamaan viela reilun vartin koneeseen paasya sen jalkeen, kun konetta oli alettu tayttaa. Koneessa saimme keskipaikat; Tomin vieressa istui joku natti nuori nainen eli hanella ei liene valittamista, minun viereeni vain sattui osumaan nuori maskulino latino, joka oli paattanyt kayttaa puoltatoista penkkia; Koneen muutenkin pienissa tiloissa hanen kyynarpaansa ja jalkansa olivat reilusti minun puolellani. Kun lento sitten kesti sen 14 ja puoli tuntia, voitte olla varmat, etta ehdin kirota itseni pariin kertaan alimpaan kadotukseen siita, etta olin ehdottanut Brasiliaa matkakohteeksi, ja vannoin, etta jos joskus viela lahdemme jonnekin paikan pitaa olla sellainen, etta sinne paasee teleportilla: astutaan teleportiin ja ollaan perilla.

Kaikki loppu aikanaan, niin myos tuo tuskien taival lentokoneessa. Ensin oli vuorossa valilasku Sao Paoloon ja sitten viela viimeinen kiduttava reilun puolen tunnin (450km) lento Rioon. Riossa meidat vastaanotti seka Solange Rodiques, joka oli paikallinen matkatoimistokontaktimme, etta kuuman kostea ilmanala - olo oli kuin saunassa olisi ollut. Solange vakuutti, etta paiva oli kylma ja etta parempaa kelia olisi luvassa seuraavina paivina. lampotila siis vain 23 atetta plussalla.

En ensin meinannut uskoa silmiani, mutta matkalaukkumme todellakin olivat saapuneet perille yhta aikaa meidan kanssamme. Paljon plussaa siita british Airwaysille, samoin taytyy kehua palvelua kaikintavoin, se oli ystavallista ja tekivat kylla kaikkensa, etta olisimme viihtyneet kiduttavan pitkalla lennolla. Ruoka oli hyvaa, vaikka vaikea sita oli mahan ymmartaa etta paivallista syotiin kello 24 suomen aikaa. Meille oli myos jaettu huovat ja extratyynyt nukkumista varten, lisaksi oli lampimat sukat, unimaski, hammastahna ja - harja, jotta voi siistiytya yon lennon jalkeen.

Jatan Rion liikenteesta kertomisen sikseen, sita ei voi sanoin kuvata. Taytyy ottaa pari kuvaa ja lisata ne tanne, jos ne sitten kertoisivat enemman; Lentokentalta hotellille oli noin 30 kilometria ja Solange kurvaili liikenteen seassa niin, etta meita hirvitti, vaan ehjina paastiin perille. Kun olimme hotellilla, kello oli kymmenen aamulla 20.10., mika tarkoittaa, etta Suomessa kello oli iltapaiva kaksi. Matkaan oli kulunut siis aikaa kaikkineen 30 tuntia.