Maanantaina sattui viela olemaan joku paikallinen yleinen juhla- ja vapaapaiva, joita taalla tuntuut olevan vahintaan kaksi joka kuukausi, eli osa kaupoista oli kiinni, pienempi osa auki. No kiertelimme sitten hotellin ymparistoa joidenkin korttelien laajudelta, loysimme postikortteja ja Locas Americanasin, joka on paikallinen Halpa Hallin vastine, sielta saimme vetta hampaiden pesuun jne. Lisaksi loysimme paikallisen McDonaldsin, jota tietenkin taytyi kokeilla - Jonnalle tiedoksi, etta Suomen (Porin) makki johtaa 13-1. Ei ollut kovin kummoista ruokaa, mutta tulipa kokeiltua. Kummallisinta oli, etta tarvittiin kolme myyjaa palvelemaan meita, ennen kuin saimme heidat ymmartamaan, etta tahdomme KAKSI BIG MAC ATERIAA. Siihen on tosin taalla saanut tottua, etta nama eivat puhu juuri mitaan niista kielista, mita me osaisimme. Palvelukielena on 90% portugali, mutta onneksi lahes joka liikkesta loytyy joku, joka ymmartaa, mita hullut turistit nyt tahtovat in English ja jos ei loydy naytetaan mita halutaan ja se toinen nayttaa hinnan taskulaskimesta.
Asumme aivan lahella kuuluisaa Ipaneman rantaa, rannalle on matkaa vain kiven heitto eli kaytannossa noin 50m. Hotellilla on oma rantapisteensa, josta saa pyyhkeita, tuoleja jne jne. Kavimme siis heti maanantaina kavelemassa rannalla ja kokeilemassa vetta, joka oli Tomin mielesta kylmaa, minusta vain viileahkoa. Aallot olivat sen verran reilut, etta ei tarvinnut ajatella uimista, hyva kun pystyi nilkkoja myoten kahlaamaan ja siltikin oli vyotaroon asti marka.
Tiistaina kavimme Botanical Gardinissa, Rion kasvitieteellisessa puutarhassa, joka on suorastaan valtava: 190 hehtaaria (josta tosin vain osa yleisolle avointa), 6000 erilaista kasvia, 120 eri lajia lintuja ja paljon tyomiehia ja ihan aidan takana Rion loputon liikenne. Niin ne vaan olivat sulassa sovussa pari sataa vuotta vanhat puut aidan toisella puolella ja toisella puolella uuden karheat miljoonaa kaahaavat autot. Kasveja emme laskeneet, koska niita naimme todella paljon. Puutarha oli jaettu teemoittain japanilaiseen puutarhaan, ruusutarhaan, orkideataloon, lihansyojakasvien taloon (oli niilla joku hieno nimikin, jota en nyt muista), amazonin alueeseen, atlantiksen metsaan jne. Hauska oli havaita, etta monet meilla kotona ruukuissa olevat pikkukasvit loytyivat tuolta alkuperaisina ja paljon isompina versioina. Lintuja bongasimme toista kymmenta eri sorttia esimerkiksi tukaanin; pari liskoakin loytyi. Puutarhassa kului reilu puolen paivaa, kun varsinaisen kiertelyn lisaksi soimme siella lounasta ja kiertelimme opastuskeskuksen nayttelya.
Kasvitieteellisen puutarhan lisaksi kiersimme kauppoja hotellin lahella, kavimme postissa, joka olisi luku sinansa. Me etsimme tietenkin postia, mutta ei taalla sellaista ole - onneksi hotellin respan jotenkin englannin kielentaitoinen typy kertoi meille, etta pitaa loytaa CORREIOS, se on posti taalla. Illalla kavimme testaamassa hotellin yhteydessa sijaitsevan Opium-ravintolan. Niiden Caipirinha meinasi vieda tajun, sen verran oli tujua, mutta ruoka oli todella hyvaa: aito brasilialaista sisafiletta kaikilla lisukkeilla, jalkkariksi karamellisoitua ananasta tai banaania jaatelolla.Keskiviikkona siis tanaan, kavimme Pao Acuçarissa, mika paremmin maailmalla tunnetaan nimella SUGAR LOAF eli suomeksi Sokeritoppa vuori. Koysirata oli melkoinen koettelemus korkeanpaikan kammoni takia (menkaa itse kokeilemaan, milta tuntuu nousta koysiradalla kohti lahes pystysuoraa vuoren seinaa) ja juuri kun ehdin huokaista helpotuksesta, tajusin, etta se oli vasta puolivali. Maisemat Sokeritopalta olivat kylla kaiken sen arvoiset, eika alastulo ollut mitenkaan niin hirveaa kuin ylosnousu. Pao Acuçarissa oltiin siis lahes 300 metria merenpinnan ylapuolella.
Sokeritopan lisaksi meilla oli ohjelmassa turistikierros Beaches& Down Town eli Rion erilaisten rantojen esittely - yllatys yllatys, niita on paljon muitakin kuin ne tunnetuimmat Copacapana ja Ipanema, loytyy esim. Flamingo beach, Red beach, Army beach (armeijan yksityisranta) jne. Down Town puolestaan kasitti laajan kierroksen Rion keskustassa, jossa siirtomaa-aikainen koloniaalinen arkkitehtuuri lyo katta modernien rakennusten kanssa. Kavimme Mustan madonnan kirkossa, Samba museossa ja paraatiareenalla ja naimme & kuulimme vaikka mita muuta Rion historiaan, arkkitehtuuriin, hallintoon ja riolaisten elamaan liittyvaa...
Kuva: Sambaajien paraatiareena, joka oli Samba museon vieressä.
Kuva: Copacabana beach.Sen lisaksi kavimme tutustumassa Ipaneman rantaan oikein kunnolla, kavelimme sita lahes koko matkan Lebloniin asti. Lisaksi olemme tutustuneet paikallisiin kauppoihin (mm. Leblon shopping center) oikein urakalla, mutta vahaisin loydoin. Saaliina pari t-paitaa meille, yhdet kengat Paiville ja jonkin verran tuliaisia.
Hotellin altaallakin on tullut kolloteltya ja otettua aurinkoa kavellen sen verran, etta minun (siis Paivin) toinen olkapaa on punertava, toinen ruskea - oma vika, mitas piti siirtya olemattomiin suojakertoimiin. Taalla hotellissa on jopa sauna, Tomi kavi sen testaamassa, lampoa runsaat 53 astetta, mika tuntuu naurettavalta, kun ulkona varjossa oli +32 astetta.
Lampotilat ovat siis nousset siita maanantaisesta kylmasta 23 asteisesta niin, etta tiistaina oli 30 astetta, tanaan 32 ja huomiseksi ennustavat 36 astetta.Must to see kohteista on jaljella enaa vanha kunnon kyttyraselka, jota katselemme joka paiva hotellihuoneemme ikkunasta; Tarkoittaa siis Corcovado (kyttyraselka) kukkulaa ja Kristus-patsasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti