Kaameita pettymyksia

Olen sitten talla reissulla kokenut elamani suurimmat pettymykset tai siis yhdet niista monista suurista :-)... Ensimmainen oli se, ettei taalla tehda matkamuistovaatteita kuin kaapioille tai siis koot ovat ihan mielettoman pienia. Loysin Sokeritoppavuorelta pari aivan huippuihanaa paitaa, jotka olisin halunnut, vaan miten kavi, kun yritin sovittaa - koko oli suurin, mita kaupassa naisten mallia oli ja silti niin tiukka, etten kehtaa sellaista missaan pitaa. Kauppaan siis jaivat seka sinisavyinen pitkahihainen Corcovado-paita Kristus patsaineen, etta paljettinen Brazil paita etta kimaltava brasilian lippu t-paita. Tiedanhan mina olevani norsukokoa, mutta olisin silti kuvitellut, etten ole maailman ainoa norsu, joka haluaa matkamuistopaidan.

Seuraava pettymys iski kohdalle kaupassa, kun paasimme Leblonin (seuraava kaupungin osa Ipanemasta eteenpain) ostoskeskukselle, jota oli suositeltu mielenkiintoisena ja hienona shoppailupaikkana, jossa on laadukkaita vaatteita ja paljon nahtavaa. Meidan osaltamme paljon nahtavaa oli yhta kuin iso kirjakauppa, jossa oli myos ravintola samassa. Vaatteet ja kaikki muuta tavarat olivat kutakuinkin Suomen tai Euroopan hinnoissa, osa jopa kalliimpia. Parhaimmillaan hintaero oli ehka noin 15 % eli maksimissaan sen verran tavarat olisivat olleet taalla halvempia (lahinna tuo hintaero koski sellaisia tavaroita, joita ei kannattanut edes ajatella ostavansa isot sisustus yms. tavarat esimerkiksi) . Kaikki esilla olleet vaatekappaleet olivat taas jotain ihmeellista kokoa, nailla on ihan oma kokoluokituksensa, josta suomalainen ei ymmarra mittaan, mutta kuitenkin niin pienia ettei liikkeissa paljon kannattanut vanheta.

Muutetaan siis suurieleisesti laatimani ostoslista muotoon:
yksi t-paita (hankittu)
yhdet kiilakorkoiset kengat (hankittu)
varvastossut, jotka kulkevat taalla nimella havaijians (niita on kaikilla jalassa, niin kuin Suomessa Crocs-jaljitelmia (meidan Crocs kopiotamme on katottu hivenen pitkaan, mutta niilla on tosi hyva kavella taalla)). Haluan ihan tietynlaiset varvastossut, joten voi olla, etta jaan loppujenlopuksi ilman.

Kaikesta muusta olen toivoni menettanyt, laukut ovat vaaran varisia tai kokoisia tai mallisia. Taalla harrastetaan kummallisia vareja, eivat oikein sovi suomalaiseen makuun...Ei siis punaista, viininpunaista eika petroolinvarista laukkua, ei myoskaan kenkia tai muutakaan...

Huomenna on viimeinen toivoni, oppaamme Solange suositteli meille Santa Claran ostoskatua Copacapanalla eli sinne menemme viela huomenna katsomaan ja jos sielta ei mitaan loydy niin olkoon...