Mahatautia hankkimasssa

Kavimme siis tanaan Corcovadolla ja Kristuspatsaalla, luvassa on siis kuvia Kristus edesta ja Kristus takaa, muttei sentaan istu eika makaa.

Lounaalla paatimme ottaa tietoisen riskin ja menimme rantaan syomaan maissia. Kuumia keitettyja maissintahkia myydaan tuossa rannassa sellaisista epamaaraisista liikkuvista pyoraan kytketyista vaunuista eli jos sellaisesta ei saa mahatautia niin ei sitten mistaan. Ostimme ensiksi yhden tahkan ja siihen lorautettiin voisulaa paalle - haukkasimme molemmat ja paatimme saman tien ostaa toisen, oli kuitenkin sen verran hyvaa. Tomin mielesta vain tosi hyvaa, minun mielestani huippuhyvaa...

Samalla rantakierroksella, kavelimme Ipaneman koko rannan mitan 2,5 km edestakaisin, ostimme myos toista paikallisten herkkua: tuorreita kookospahkinoita. Nama ovat jotain eri sorttia kuin ne meilla myydyt ruskeat karvaiset ja kovat, silla nama olivat vihreita, kiiltavakuorisia, mutta kyllakin kovia. Sellainen siis ostetaan paikallisesta kojusta (hinnat vaihtelevat 2-2,5 realia pahkinalta) ja myyja leikkaa sen tasaiseksi toisesta paasta, jotta voi pitaa poydalla, huuhtoo ja leikkaa sitten toisen paan auki juomista varten. Sitten vaan pilli sisaan ja imemaan... Sisalla on kookosvetta, ei kookosmaitoa, silla neste on lahes kirkasta ja myos lahes mautonta. Kun kookosvesi on juotu, myyja leikkaa pahkinan palasiksi ja sitten saa kaapia suuhunsa myos hedelmalihan... Meille riitti tata sorttia ihan yksi pahkina - se vesi ei maistunut oikein miltaan tai jos maistui niin lahinna epailyttavalta, emme siis kokeile toiste.

Soimme nama herkut lounaaksi, siis suomalaiseen lounasaikaan, joka on brasilialaisille lahinna jokin epamaarainen valipala-aika aamupalan ja lounaan valissa, taalla syodaan tosi, tosi myohaan...

Toistaiseksi ei ole ollut havaittavissa mahatautia tai muuta vastaavaa eli taidanpa pistaa puheet alhaisesta hygieniatasosta omaan arvoonsa, ainakin taalla on paljon siistimpaa kuin suomessa monessa paikassa. Kasidesia olemme kylla kayttaneet ja kaytamme jatkossakin, mutta mikali mitaan ei huomiseen mennessa ilmene alan uskoa vatsani sietavan melkein mita vain.